Profiili

Oma valokuva

Helsinkiläistynyt ex-Jyväskyläläinen IT-alan yrittäjä, kirjanpitäjä, valkokaulusduunari, kauppatieteiden maisteri ja tietojärjestelmätieteen tohtoriopiskelija. Joskus saattaa lipsahtaa myös politiikan puolelle. Huhuista huolimatta en oikeasti ole kokoomusnuori, vaan lähinnä oikeistoliberaali.

Blogin kirjoittaminen on minulle ensisijaisesti keino omien ajatusten järjestelyyn aiheesta jos toisestakin. Erityisesti tekstit keskittyvät verotuksen, opiskelun, talouspolitiikan ja välillä yrittämisen tai sijoittamisenkin ympärille. Kirjanpitäjätaustani ja opintojeni vuoksi niistä aiheista voin kertoa tietävänikin jotakin.

Muita linkkejä
Yritykseni nettisivut löytyvät osoitteesta https://www.koskila.net. Mikäli asiat ja jutut joita päivittäin teen oikeasti kiinnostavat, niistäkin löytyy enemmän tietoa omilta nettisivuiltani.

7.5.2012

Veroviraston vinkki yrittäjälle: osta ulkomailta! (eli: arvonlisäveron alarajahuojennuksen hyödyntäminen!)

Älkää linkatko tätä kuvaa Urpilaiselle. Saattaisi
ottaa tosissaan.
Kiitokset anonyymille kommentoijalle joka huomasi kirjoituksessani virheen. Tämä kirjoitus on virheellisyyden vuoksi tyhjätty, uusi versio löytyy täältä.

12 kommenttia:

  1. Tyhmä kysymys.
    Miksi Alankomaalaisesta tuotteesta ei tarvi maksaa ALVia? Siis Alankomaihin?
    /Samu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ALV on kuluttajiin, siis yksityisiin loppukäyttäjiin kohdistuva vero, jonka keräämisen verottaja on ulkoistanut yrityksille. Yritysten ei siis kuulukaan maksaa sitä.

      Suomen markkinoilla toimittaessa tämä toteutetaan siten, että ostojen ALV:n saa suoraan vähentää (takaisin valtiolta) ja myynnistä tilitetään ALV valtiolle. EU:n alueella tämä ei kuitenkaan toimi näin - jos ostan ulkomailta jotain verollisena, en voi vähentää sitä verotuksessani Suomessa, sillä Suomen verottaja ei halua palauttaa minulle ulkomaille maksamaani veroa. Veron hakemiseksi takaisin on olemassa tapoja, mutta ne vaihtelevat maiden välillä. EU on siksi luonut yhteisöhankintamenettelyn, jolloin yritykset voivat ostaa EU-alueen yrityksistä ostonsa arvonlisäverottomina.

      Poista
  2. Eli jos yrittäjä ostaa jotain yritykselleen, niin alvia ei makseta lainkaan? Ilmeisesti se ei koske muuta tavaraa kuin mikä lasketaan yrityksen hyödyksi kuuluvaksi tavaraksi? Kuinkas kun tiedän eräänkin tapauksen kuka makseli VATit englantiin, vaikka yrityksen LY-tunnusta käytettiinkin. Ilmeisesti meni pieleen, vai?

    Niin tai näin, kuluttajaa kusetetaan kivasti. :D

    /samu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensin tuosta tapauksesta, siinä on muutama vaihtoehto:
      1) Tapahtui niin kauan sitten että järjestelmä oli erilainen. Tavaroille yhteisöostomenettely tuli alle kymmenen vuotta sitten, palveluille vasta kaiketi viime vuonna.

      2) Yrittäjä teki ihan oikein, maksoi verot sinne mutta haki ne myöhemmin takaisin. Vieläkin mahdollista mutta työläämpää ja epävarmempaa - vastapuolen byrokratiasta ei koskaan voi tietää...

      3) Yrittäjä ei oikein tiennyt mitä teki, maksoi verot, mutta vähensi ne silti. Meni väärin, mutta ei välttämättä ilmene ennen kuin tarkastuksessa - ei siis välttämättä koskaan.

      4) Yrittäjä ei tiennyt mitä teki, maksoi verot, ei vähentänyt, kärsi tappionsa.


      Vähentää saa tietenkin vain yrityksen toimintaan liittyvät tavarat, eikä yhteisöostoja varsinkaan saa tehdä mitenkään muutoin. Yhteisöostoissa virhe tai kusetus on helppo huomata koska verottaja pystyy tarkistamaan niiden summat.

      Kuluttajan kusettamisesta ei ole kyse. Kyse on siitä, että verottaja haluaa rahaa, ja parhaiten sitä saa verottamalla mahdollisimman laajasti kaikkea mahdollista - arvonlisävero on älytön rahasampo valtiolle.

      Poista
  3. Eihän ALV sinänsä kuluttajiin kohdistuva vero ole, mutta toki yritys joutuu ottamaan hinnoittelussaan huomioon kaikki kulut, myös verot. Tämä tietty hämärtyy hieman, koska moni yrittäjä kikkailee ostamalla yrityksen nimiin kaiken minkä vain suinkin onnistuu perustelemaan, vaikka tarkoitus tietenkin olisi, että kaikki yrityksen ostot käytetään kokonaisuudessaan yrityksen tekemään hyödykkeiden arvon lisäämiseen, josta verokin nimensä mukaisesti maksetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ALV on kyllä luonteeltaan kulutusvero, ja siis kuluttajan maksama. Kaiken tiedon aarreaitta Wikipedia muotoilee asian näin:
      "- - veron varsinainen maksaja ko. esimerkin verosummalle 69 € on kuitenkin ko. tuotteen ostaja, koska ko. summa sisältyy tämän maksamaan ostohintaan. Ostohinnassa mukana olevan arvonlisäveron maksaa loppukäyttäjä (kuluttaja, joka ei myy tuotetta uutena eteenpäin), jolla Suomen verolakien mukaan ole arvonlisäveron vähennysoikeutta omassa verotuksessaan."
      (http://fi.wikipedia.org/wiki/Arvonlis%C3%A4vero)

      Yhteisöosto on täysin looginen ja tavallaan ihan fiksu tapa toteuttaa arvonlisäverotus - ei ole tarkoitus että sitä maksavat arvonlisää tuottavat yritykset, vaan arvonlisästä (tai arvonlisistä) hyötyvä loppukäyttäjä, siis kuluttaja.

      Yrityksen toimintaan liittymättömien asioiden ostelu käy verotarkastuksessa kohtuullisen helposti ilmi, mutta totta kai huijaaminen on mahdollista. Se on kuitenkin rikollista, ja siksi rankaistavaa, enkä suosittele mokomaa tekemään.

      Poista
    2. Yhtälaillahan kaikki yrityksiin kohdistuvat verot laskutetaan lopulta kuluttajilta, mutta toki ALV ehkä on hieman enemmän "luonteeltaan" kulutusvero, koska se koskee kaikkea arvon lisäämistä.

      Logikka on kuitenkin se, että tuotantoketjussa kukin yritys maksaa arvonlisäveroa siitä arvosta, jonka se on lisännyt raaka-aineeseen. Alvit toki tilittää monesti lähes kokonaan vähittäiskauppias, joka ei itse kuitenkaan ole tehnyt kuin pienen osan arvon noususta.

      Enemmän kuluttajan veroksi alvin voi nähdä muihin yritysten veroihin nähden kyllä siksi, että kaikkien yritysten oheistoimintojen kulujen alvit saa vähentää, jolloin esimerkiksi vähittäiskaupan toimiston koristekasvin alvitkin siirtyvät suoraan asiakkaiden maksettavaksi. Tämä ehkä voisi laissa olla toisinkin ja esimerkin koristekasvin loppuasiakkaana nähtäisiin kauppias ja se ei saisi vähentää kasvin alveja tai ostaa alvittomana, mutta tällä tavalla verotuksesta tulisi monimutkaisempi ja valvonnasta vaikeampaa, mutta se voisi tehostaa yritysten toimintaa.

      Nolla-alvi ostot ovat toki ihan järkevä sääntö. Se johtaa ihan samaan tulokseen kuin alvien maksaminen ja sitten vähentely joka väliportaassa.

      Poista
    3. Niin no, on siinä vähän eroa onko veron laskentaperusteena yrityksen liikevaihto, yrityksen toimitilojen pinta-ala, yrityksen liikevoitto tai vaikkapa yrityksen käyttämän ajoneuvon ominaisuudet... Vai yrityksen asiakkaalleen myymän tuotteen arvo. Näistä kuitenkin vain viimeinen, eli arvonlisävero, on suoraan asiakkaalta kerättävä vero, jonka keräämisen verottaja nyt vaan on ulkoistanut yrittäjille. Verohallinnon oman määritelmän (linkki) mukaan alv on kulutusvero, jonka kuluttaja maksaa tavaran tai palvelun hankinnan yhteydessä.

      Toisaalta on totta, että asiakas loppuviimein maksaa yritykselle kaiken sen rahan, jolla nämä kulut maksetaan. Kulut ja verot voivat kuitenkin olla myös pois yrityksen omistajien voitoista, tai esimerkiksi tulospalkkion tapauksessa työntekijöiden palkasta, eivätkä siirry suoraan hintoihin. Eikä monella yrityksellä edes tuollaista hinnoitteluvoimaa ole, Suomessa lähinnä VR:llä.

      Koristekasvi taasen liittyy kyllä yrityksen toimintaan, ja voi ihan hyvin olla perusteltu meno. Sen alv ei suinkaan siirry asiakkaiden maksettavaksi, vaan yritys vähentää sen hankintahinnassa maksamansa arvonlisäveron verottajalle tilitettävästä asiakkailtaan keräämästä arvonlisäverosta. Sitä ei ehkä suoraan käytetä raaka-aineena yrityksen tuotteissa, mutta jos yritys myy vaikkapa verosuunnittelua, on tärkeää että verosuunnittelija jonka työpanos myydään pysyy hyvällä tuulella, ja tähän myös koristekasvi auttaa. Näin yritys pystyy myymään palveluaan parempilaatuisena, ja siten myös kalliimpana, ja koristekasvi on todellakin vaikuttanut yrityksen kykyyn luoda liikevaihtoa, ja toisaalta asiakkaalleen lisäarvoa. Toki tästä lisäarvosta maksetaan alv vain jos asiakkaana on yksityishenkilö - jos asiakkaana on yritys, se saa taas vähentää verosuunnittelupalvelusta maksamansa arvonlisäveron, ja niin edespäin. Ja näin on tarkoituskin.

      Verohässäkkää monimutkaistaa, mutta näin mikroyrittäjän näkökulmasta edullistaa huomattavasti tuo yhteisöostomenettely, joka tosiaan on alv 0%, samoin kuin EU:n ulkopuolelta ostetut tuotteet.

      Poista
  4. tuo homma ei oikeasti kuitenkaan mene ihan noin: kun teet alarajahuojennushakemuksen, ja jos olet kirjannut sen yhteisöhankinnan oikein ( myynnin alveihin ja ostojen alveihin sama summa), niin verottaja vähentää sinun maksettavista veroista sen yhteisöhankintojen veron, mutta ei vähennäkään sieltä vähennettävistä veroista vastaavaa summaa, jolloin käy niin, että alv meneekin negatiiviseksi, etkä saa alv alarajahuojennusta.
    nimimerkki: koettu omakohtaisesti - suomalainen ei helposti usko, ennen kuin on hakannut päätään seinään - ja vielä varmistettu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikuttaa erikoiselta - itse olen kyllä tähän mennessä saanut omani pois yhteisöostoistakin, vaikka ainakin kahtena viime vuonna olen hakenut arvonlisäveron alarajahuojennuksen kautta omani pois.

      Simuloin vielä kommenttisi luettuani vastaavaa tilannetta kausiveroilmoituksella. Demo löytyy osoitteesta http://portal.vero.fi/Demo_VTVP/Ilmoittaminen/ArvonlisaveronIlmoittaminen.aspx. Ainakaan verotili ei osaa mokomasta huudella, mutta voihan olla että verovirkailija on tapauksessasi käynyt käsin muuttelemassa arvoja. Itsekin olen kerran saanut kausi-ilmoituksen jätettyäni soiton perään, kyllä ne tehokkaita on valvomaan... :)

      Kaivelin verottajan ohjeita asiaan liittyen, ja löysin seuraavaa:

      "Huojennusta laskettaessa tilikaudelta tilitettävään veroon (kaavassa vero) ei lueta seuraavia eriä:

      - -

      5) yhteisöhankinnasta suoritettava vero

      Tämä tarkoittaa, että tilikaudelta tilitettävää veroa laskettaessa ei oteta huomioon kohtien 3) – 5) myynneistä suoritettavia veroja."

      Hetkinen.. Yhteisöhankintojen myynneistä suoritettavia veroja? Tämä tekisi järkeä, jos kausi-ilmoitukselle yhteisöosto kirjattaisiin nimenomaan myynti- ja ostokenttiin, mutta kun kentät on otsikoitu "Vero tavaraostoista muista EU-maista" ja "Kohdekauden vähennettävä vero" (johon tulee myös muiden ostojen vähennettävä alv), enkä miellä kumpaakaan myyntikentäksi.

      Täytyy myöntää, että tämä vaatii vielä tarkastelua. Katsotaan jos ehtisin huomenna käydä verotoimistossa, se on yleensä nopeampaa kuin soitella noihin palvelunumeroihin.

      Poista
  5. "Toisaalta on totta, että asiakas loppuviimein maksaa yritykselle kaiken sen rahan, jolla nämä kulut maksetaan. Kulut ja verot voivat kuitenkin olla myös pois yrityksen omistajien voitoista, tai esimerkiksi tulospalkkion tapauksessa työntekijöiden palkasta, eivätkä siirry suoraan hintoihin"

    Tässä on se oikea pointti, minkä perusteella voisi alkaa prustellusti tekemään luokittelua verojen välillä joltain kantilta katsottuna. Eli tässä tapauksessa kuinka paljon joku vero siirtyy hintoihin.

    Toisaalta taas se kuinka paljon eroa eri verojen siirtymisessä hintoihin on kertoo siitä kuinka mielekästä luokittelu tällä perusteella on.

    Aste-eroista joka tapauksessa on kysymys. Jopa yrityksen voiton verottaminen siirtyy hintoihin, jos eri maiden välillä verossa on eroja ja maankin sisällä tämä vaikuttaa rahoituksen kohdistumiseen eri sijoitusmahdollisuuksien välillä ja sitä kautta siirtyy hintoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, totta kai voisi olla mielekästä vertailla olemassaolevien verojen (sekä kulutukseen että tuotantoon kohdistuvien) siirtymistä hintoihin. Sikäli ideasi ei ole pöljempi.

      Toisaalta myös jaottelu yritykseen ja kuluttajaan, tai tuotantoon ja kulutukseen kohdistuviin veroihin on ihan järkevä. Suomessa toimiva yritys maksaa tuotantoon kohdistuvat verot vaikka tuotteet myytäisiin ulkomaille, kulutukseen kohdistuvat verot taas maksaa kuluttaja vaikka tuote olisi tuotettu missä.

      Kun suomalainen yhtiö valmistaa tuotteen, yritykseen (tai tuotantoon) liittyviä veroja ovat tyypillisesti esimerkiksi energiavero(t), kiinteistövero, yrityksen omistamien ajoneuvojen verot, ja kenties veroluonteiset työnantajan sivukulut. Kulutukseen, ja siten kuluttajaan kohdistuu ainakin arvonlisävero, jonka keräämisen verottaja vain on ulkoistanut yritysten tehtäväksi.

      Poista