Profiili

Oma valokuva

Jyväskyläläistynyt IT-alan yrittäjä, kirjanpitäjä, valkokaulusduunari, kauppatieteiden kandidaatti ja tietojärjestelmätieteen opiskelija. Joskus saattaa lipsahtaa myös politiikan puolelle. Huhuista huolimatta en oikeasti ole kokoomusnuori, vaan lähinnä oikeistoliberaali.

Blogin kirjoittaminen on minulle ensisijaisesti keino omien ajatusten järjestelyyn aiheesta jos toisestakin. Erityisesti tekstit keskittyvät verotuksen, opiskelun, talouspolitiikan ja välillä yrittämisen tai sijoittamisenkin ympärille. Kirjanpitäjätaustani ja opintojeni vuoksi niistä aiheista voin kertoa tietävänikin jotakin.

Blogissani ja g+:ssa näkyy silloin tällöin myös yksittäisiä valokuvapäivityksiä, mutta ne julkaisen pääosin firmani nettisivuilla. Valokuvaportfolio löytyy osoitteesta http://portfolio.koskila.netYritykseni nettisivut löytyvät osoitteesta http://site.koskila.net. Mikäli asiat ja jutut joita päivittäin teen oikeasti kiinnostavat, niistäkin löytyy enemmän tietoa omilta nettisivuiltani.

Valokuvaustouhuista lisää myös FB-sivullani: https://www.facebook.com/koskila.net.

18.6.2012

Työnarkomania tuottaa pirun hyviä tuloksia - myös opiskelijalle!

Olen monissa eri yhteyksissä kertonut olevani milloin kirjanpitäjä, ohjelmistosuunnittelija, koodari, yrittäjä, opiskelija, kauppatieteiden ylioppilas ja joskus ohjelmistoarkkitehtikin. Samoin olen esitellyt itseni yrittäjänä, duunarina, opiskelijana, palkansaajana ja palkanmaksajanakin. Tämä moneen eri ihmisryhmään kuuluminen on saanut varsinkin nuorten lasten äidit (lapsilisä-/opintotukikeskustelun aikaan puolisen vuotta sitten) syyttämään minua natsiksi, laiskaksi yhteiskunnan varoilla loisivaksi ikiopiskelijaksi ja joskus tunnevammaiseksi liberaaliateistiksi. Joskus harvemmin on myös kyseenalaistettu, teenkö tosiaan palkkatyötä ympäri vuoden opiskellen täysipäiväisesti ja pyörittäen siinä ohella kahta yritystä.
En viitsi kiistää hormonihöyryissä kirjoiteltuja syytöksiä, joten keskityn tuohon jälkimmäiseen osaan - se kun on huomattavasti järkevämpi kyseenalaistus ja toisaalta mielenkiintoinen asia avattavaksi.

Pahoittelen jo tässä vaiheessa tekstin pituutta. Toivon, että sieltä saavat jotain irti ainakin kanssaopiskelijat, ja toisaalta sen sietäisivät lukea myös meitä opiskelijoita laiskuudesta syyttelevät yh-äidit...

En väitä olevani tyypillinen opiskelija, mutta en ole mikään poikkeavakaan. Meitä työskenteleviä opiskelijoita on Suomi pullollaan, ja hyvä näin. Tulevaisuutemme on tutkimusten valossa - noh - valoisa.


Työnarkomaanin päiväkirjat


Otsikosta poiketen en oikeasti arvele olevani työnarkomaani. Pidän toki töiden tekemisestä, mutta rajansa kaikella. Aihe kuitenkin tuli tänään mieleeni käydessäni yliopistolla projektinhallinnan kurssin päättävässä kehityskeskustelussa. Keskustelun aikana portfoliooni tutustunut lehtori ilmaisi muutaman kerran huolensa tulevaisuudessani häämöttävästä burn-outista, ja lupasi minulle lopulta kurssin arvosanaksi täyden femman, mikäli lupaisin hänelle jääväni isyyslomalle heti tilaisuuden tullen. Ei sentään velvoittanut minua kiirehtimään jälkikasvun hommaamista, mutta ilmaisi myös olevansa tyytyväinen kun lupasin hankkia koiran.

Lupasin tietenkin myös lomailla kaiken mahdollisen lakisääteisen ajan ja nostaa kaikki mahdolliset etuudet isyyslomailun ajalta, enkä niin sanoessani huijannut. Luultavasti vaipanvaihdon ja yöheräämisten välissä ehtii koodatakin vähän.

(Anopille ja äidilleni, mikäli jompi kumpi tätä postausta lukee, vielä huomiona että Mari ei siis ole raskaana. Sorry!)

Tämä episodi, ja erityisesti lukijoilta ja kommentoijilta (niin Facebookissa, Google+:ssa, blogini kommenttikentässä kuin naamatustenkin) saamani palaute sai minut kuitenkin laskeskelemaan hiukan eri asioihin ja töihin käyttämiäni tuntimääriä.

Olen ollut läsnäoleva opiskelija Jyväskylän yliopistossa syksystä 2009 alkaen. Opiskelujeni aikana olen ylläpitänyt kahden yrityksen toimintaa, ollut kahdessa eri palkkatyössä (vain yhdessä kerrallaan) ja saanut raavittua kasaan 241 opintopistettä (= noin 80op/vuosi) ja yhden tutkinnon. Kun lopulta saan maisterin tutkinnonkin kasaan, on minulla pääaineeni tietojärjestelmätieteen opintojen lisäksi kolme sivuainetta, neljän kielen opintoja (mm. se kirottu virkamiesruotsi josta sain parhaan arvosanan...) ja muutama villi kortti kuten hiukan tilastotiedettä ja johtamista. Yritykseni keskittyvät laskentatoimen konsultointiin ja erilaisten tietojärjestelmien toteutukseen.


Opintopisteistä ja tilinauhoista tunneiksi


Opintopisteiden muuntamisessa tuntimääriksi pitäisi yleiseurooppalaisen ECTS-määritelmän mukaisesti käyttää 27h = 1 op muuntosuhdetta. Valitettavasti tällaisessa laskelmassa tuntimäärä karkaa aivan täysin käsistä. 27 tuntia / opintopiste on hyvin suuntaa-antava arvio: jos voisin kasata koko tutkintoni 8 op kansantaloustieteen peruskurssista, josta saa nelosen jos on kirjoittanut yhteiskuntaopista laudaturin ilman mitään muuta lukemista, olisin yhdessä syksyssä valmis maisteri. Tokikaan kaikki kurssit eivät ole yhtä kevyitä, ja varsinkin osa teknisemmistä kursseista vie aikaa. Ohjelmointikurssitkin ovat osoittautuneet työelämään siirtymisen jälkeen todella helpoiksi - olen töissä jo hankkinut sen osaamisen, mitä yliopistolla kursseja suorittaakseni tarvitsisin.

Yleensä ottaen voisin kuitenkin sanoa, että fiksulle kaverille 27 h / op on aika pessimistinen arvio riippumatta siitä saako hän synergiaetuja vai ei. Toisaalta - niinhän sen kuuluukin olla: sehän on keskimääräisen opiskelijan keskimääräinen laskennallinen työmäärä jonka hän joutuu tekemään saadakseen kurssin sisältämät asiat hallintaansa.
Koska oletan törkeästi olevani keskimääräistä eurooppalaista standardiopiskelijaa noin kaksin verroin tehokkaampi, käytän laskelmassani muuntosuhdetta 15 h / op. Uskoakseni olettamus on verraten rehellinen, sillä vaikka joudun varmasti näkemään enemmän vaivaa diskreetin matematiikan kurssilla kuin sveitsiläinen hiukkasfyysikko, ja luultavasti joudun pänttäämään rahoituksen tenttiin enemmän kuin itävaltalaiset, voitan kaikissa lopuissa opiskelemissani aineissa ainakin kreikkalaiset ja italialaiset opiskelijat kirkkaasti ;)

Muuttaakseni tarkastelun mielekkäämmäksi jaan vuoden kolmen kuukauden mittaisiin osiin sen perusteella, mitä aktiivisimmin kyseisen kauden aikana teen. Jako menee kuukausittain suurinpiirtein näin:
  • kk 12-02: talvi
  • kk 03-05: kevätlukukausi
  • kk: 06-08: kesä
  • kk: 09-11: syyslukukausi
Kaikki nämä aikakaudet koostuvat 3 * 4 = 12 viikosta. Opiskelen kaikkina näinä neljänä kautena, ja teen myös ainakin jotain töitä, mutta pääasiallinen aktiviteettini näiden kausien välillä vaihtelee.


Talvi

Talvi on erityisesti omien firmojeni aikaa tilinpäätöskaudesta johtuen. Teen laskutukseni perusteella muutaman kuukauden aikana töitä noin 250 tuntia, eli noin 21 tuntia viikossa. Ohessa saan opiskeltua arviolta noin 15 opintopistettä, mikä työllistää minua vielä lisäksi 18,75 tuntia viikossa. Palkkatöistä olen tähän mennessä onnistunut hiukan nipistämään talvikuukausien aikana (siitä suuri kiitos työnantajalleni Samcomille!), ja teenkin keskimäärin hiukan alle 20 tuntia viikossa palkkatöitä tänä aikana.

Talvi yhteensä keskimäärin: 58,75 tuntia / viikko.


Kevät

Talvikauden ja erityisesti laskentatoimen konsultoinnin sesongin vähitellen hellittäessä kevättä kohti kiihdytän tahtia opiskeluissani. Kerään kevään muutaman kuukauden aikana noin 20 opintopistettä, eli noin 25 tuntia viikossa. Oman firman työt jatkuvat vielä kevätkaudella ehkä 5 viikkotunnin vauhdilla, ja lisäksi toki käyn palkkatöissä noin 22 tuntia viikossa.

Kevät yhteensä keskimäärin: 52 tuntia / viikko.


Kesä

Kesä on aika helppo laskea. Opiskelen kesäisin sen noin 10 opintopistettä (mitä nyt kiinnostavia kursseja ilman läsnäolopakkoa tulee vastaan). Tämä tarkoittaa siis keskimäärin 150 tuntia opiskeluja kesässä, mikä tarkoittaa noin 12,5 tuntia viikossa. Kesät olen lisäksi täysipäiväisesti palkkatöissä, tehden keskimäärin varmaankin noin 35 tuntia viikossa - poislukien kesäloma! Käytännössä kesän tunneista saa siis vähentää noin kolmanneksen, joten jäljelle jää todellisuudessa keskimäärin varmaankin noin 25 tuntia. Vuonna 2010 pidin kesälomaa noin kaksi viikkoa, 2011 hieman yli, ja tänä vuonna täyden kuukauden. Ohessa omien firmojen juttuja tulee tehtyä yleensä alle 5 tuntia viikossa.

Kesä yhteensä keskimäärin: 41,5 tuntia / viikko. Ei siis paljon mitään.


Syksy

Syksyllä ehdin opiskella eniten. Kokoan syyslukukauden aikana tyypillisesti 25 opintopistettä (yhteensä noin 375 tuntia), eli noin 31,25 tuntia töitä viikossa. Siinä ohessa tulee tehtyä palkkatyötä noin 22,5 tuntia viikossa, ja oman firman juttuja minimaalisesti - ehkä pari tuntia viikossa.

Syksy yhteensä keskimäärin: 55,75 tuntia / viikko.



Miten hyvin tuntimäärät kuvaavat todellisuutta?

No niin. Tällaisessa laskelmassa on paljonkin ongelmia:
  • En yleensä laskuta oman firmani matka-ajasta mitään, ja kaukaisimmat keikat ovat kuitenkin Helsinkiin asti, jolloin matkassa yhteen suuntaan menee jo 3-4 tuntia, eikä tätä ajanhukkaa tietenkään näy tässä laskelmassa.
  • Eri kurssien ja opintokokonaisuuksien vaativuus vaihtelee huomattavasti riippuen opiskelijan aiemmasta osaamisesta, luennoijan asenteesta ja vaativuudesta ja monesta muusta seikasta.
  • Työelämästä kerätty osaaminen tuntuu helpottavan huomattavasti opintojen suorittamista. Käytännössä siis töissäkäynti helpottaa opiskelua, eikä niinkään toisin päin.
Lisäksi laskelmaa vääristää hiukan se, että opintojen alkupuolella en tehnyt palkkatöitä muutoin kuin kesällä. Tein enemmän töitä oman yritykseni nimissä, ja toki opintoni etenivät hiukan nopeammin kuin nyt. Erityisesti viime syksynä ja tänä keväänä taas kandidaatin tutkielma ja siihen liittyvät seminaarit tuottivat verraten paljon työtä ja häiritsivät varsinkin muita opintoja.

Toisaalta pitää paikkansa, että vaikka minulla on lomaa sekä yliopisto-opinnoista (kesän aikana), että omien firmojeni toimista (syksyllä), ja vielä palkkatyöstäkin (kesällä), teen lomien aikanakin töitä ja opiskelen kesällä. Ja miksipä en tekisi - pidän töistäni, ja opinnotkin ovat verraten mielekkäitä!

Ilmoittamiani tuntimääriä arvioidessa kannattaa kuitenkin huomioida, että 27 h / op on EU:n asettama standardi, jota oppilaitokset joutuvat noudattamaan suunnitellessaan opintoja. Kurssit on siis oikeasti yritetty muodostaa siten, että ne vaativat tuon työmäärän jokaista niitä saatavaa opintopistettä kohden. Erityisesti haluan painottaa, etteivät esittämäni arvot tai arviot kelpaa muiden opiskelijoiden etenemistahdin arvosteluun - etenen itsekin vain vähän (n. 34%) "normaalia" nopeammin, normaalin tarkoittaessa noin 60 opintopistettä vuotta kohden.


Opintojen optimointi

Aiemman osaamisen lisäksi ryhmätyöskentely helpottaa monien kurssien suorittamista. Yliopisto-opiskelu parhaimmillaan opettaa muiden taitojen lisäksi tietynlaista sosiaalisuutta, ja mahdollistaa esimerkiksi kurssien harjoitustöiden ja demojen suorittamisen myös tiimityöskentelynä. Aivan mainiota! Paitsi että hyvin koordinoituna se hiukan vähentää lopullista tehtävää työmäärää, ovat ryhmätyöskentelytaidot työelämässä pääosin välttämättömiä.

Toki aina on mahdollista vähentää omaa työmääräänsä myös plagioimalla. Ainakin demotehtävien ja harjoitustöiden kierrätys on todella yleistä, ja tiedän myös joitakin plagioinnista kiinni jääneitä opiskelijoita. Aiheesta tuli itse asiassa myös kevyttä moraalisaarnaa opiskelijoiden sähköpostilistalle, tässä lainaus sieltä:


Plagioinniksi katsotaan myös ns. itsensä plagiointi eli se, että samaa tuotosta käytetään sellaisenaan tai vain vähän muutettuna kahdessa tai useammassa yhteydessä ­ siis esimerkiksi opintosuorituksena kahdelle eri opintojaksolle.

IT-tiedekunnan omilla kursseilla demotehtävät ja harjoitustöiden vaatimukset kuitenkin muuttuvat jatkuvasti sen verran, että kuvittelisin suoranaisen plagioinnin hankalaksi. Lisäksi yliopisto on ottamassa käyttöön ohjelmistoa varsinaisten tutkimusten ja raporttien sisältöjen tarkistamiseen plagioinnin varalta. Ja toki plagiointi on rikollista, joten en suosittelisi sitä keinona opintojensa nopeuttamiseen.

Käytännössä kuitenkin synergiaetuja löytyy vaikka mistä - oman alan töissä oppii asioita, jotka muuten pitäisi ehkä opiskella luennoilla istumalla, ja pienen osan työkokemuksesta saa luettua jopa hyväksi "aikaisemmin hankittuna osaamisena". Oman firman kautta hankittu kokemus yrittäjyydestä ja kirjanpidosta helpottaa erityisesti kauppaoikeuden opintoja, ja sijoitusharrastus tekee rahoituksen opinnoista melkein hauskoja. Muutoinkin töissäkäynnin aloittamisen jälkeen opintosuoritusten keskiarvo on noussut ja suurin osa kursseista tuntuu entistäkin helpommilta, vaikka vaikeustaso on tietenkin noussut (peruskurssien ja syventävien opintojen välillä on ainakin teoriassa aika suuri harppaus!). 

6 kommenttia:

  1. Erittäin mukavaa luettavaa, jälleen kerran.

    Itse olen nyt tehnyt noin 70-80 op vuosivauhtia opintoja, mutta töitä vain kesäisin. Opintojen ohella olen toisaalta toiminut Dumpin hallituksessa, ja nyttemmin Microsoftin Student Partnerina, eli laskettakoon ne jo yhteensä yhdeksi "oikeaksi työksi". Syksyllä voepi olla, että jatkan nykyisessä työpaikassani hommia osarina opintojen ohella, eli nyt ei auta kuin toivoa, että tuo Työ ja elinkeinoministeriön tutkimus pitää paikkansa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset kommentista!

      Järjestötoiminta käy sekin kyllä melkein töistä, olen itsekin JYY:n piirissä toimivassa järjestössä jäsenvastaavana ja ajoittaisesta työläydestään huolimatta touhu on mukavaa ja erityisesti siinä ohessa tutustuu helposti uusiin ihmisiin. Harkitsin itsekin tuon Student Partnerin homman hakemista, mutta kyllä se olisi kaiken muun ohella ollut liikaa lisätyötä - vaimo ei antanut lupaa. :D Onnittelut muuten pestistä!

      Niille lukijoille jotka eivät jaksa Työ- ja elinkeinoministeriön tutkimukseen tutustua, tässä tiivistelmä sen johtopäätöksistä:

      Parhaiten [työelämässä] ovat pärjänneet paljon töitä tehneet miehet, jotka ovat menestyneet opinnoissaan vain keskinkertaisesti tai tyydyttävästi.

      Poista
  2. Tuo 27h/op on varmaan laskettu jotenkin niin, että jos kävisi kaikki luennot + tekisi optimimäärän harjoituksia mitä tuskin kovin moni tekee. Esimerkiksi minä kulutin tilastomatematiikan peruskurssiin ruhtinaalliset 4h 30 min/6op (tarkasti laskettuna! Kaksi luentoa plus puolituntinen monivalintatentissä ja vitonen tuli, öhömm). Johtuen siitä että olin vuosi takaperin lukenut psykologian valintakokeeseen missä on tilastomatikan osio.

    Sitä paitsi opintopisteiden hyötyerot on eri alojen välillä aivan hirveitä: periaatteessa minä kykenen 8+6op ohjelmointikurssien jälkeen pääsemään oman alan töihin, kirjallisuuden opiskelijat lukevat 70op (!!!) suomalaista kirjallisuutta. Hyödyllistä, eikö? Mikähän lienee työllistymisprosentti maistereilla omalle alalle. Onneksi alaa ollaan ilmeisesti supistamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset kommentista!

      27h/op on juurikin laskettu siten, että kaikki tarjottu kontaktiopetus otetaan vastaan ja esimerkiksi harjoitustyön ja demojen eteen tehdään "keskimääräinen" työ. Toisaalta taas esimerkiksi kurssit, joiden sisältö on jo ennestään hallussa (kuten tapauksessasi tilastomatematiikka!) sujuvat todennäköisesti aika vähällä "uudella" työllä opintopistettä kohden - ja hyvä näin. Eihän tutkinnon kannalta ole väliä, onko siihen kuuluva osaaminen hankittu vapaa-ajalla, pääsykokeihin luvulla vai luennoilla istumalla. Pääasia että opiskelijat valmistuvat tutkintovaatimukset täyttäen.

      Opintopisteiden hyötyerojen vertailu olisi toki mielenkiintoista, ja voisihan sen perusteella vaikka muuttaa opintotukeakin suuremmaksi tai pienemmäksi.. Paha vaan, että jos se jotain vaikuttaisi opintotukeen, niin tietenkin niin päin että mitä hyödyllisempää ja paremmin työllistävää alaa lukee, sitä pienempi on tuki, koska vähemmänhän sellainen kaveri tukea tarvitsee joka pystyy työllistämään itsensä myöhemmin itse!

      Opintotuen määräytymisestä osittain tulevaisuuden työllistymisen todennäköisyyden mukaan kirjoittelin jo aiemmin. Jo silloin idea tuomittiin välittömästi lehdistössä ja vasemmiston puheenvuoroissa laajalti - olisihan se nyt kerrassaan typerää, että opintotukijärjestelmä kannustaisi opiskelijoita valmistumaan aloille, joilta he voivat saada myöhemmin töitä!

      Poista
  3. Varsin kohtuullinen tahti. Etenkin noissa opinnoissa pystyy hyvinkin tällä alalla/oikealla kikkailulla ja priorisoinnilla opiskelemaan kohtuullisen kevyesti 100 op. ja silti tekemään käytännössä lähes täyspäiväisesti töitä.

    Lisäksi tuo yrittäjänä töiden tekeminen tai yrittäjämäinen työnteko opintojen ohessa on ehdottomasti paras keino, niin tulorajakikkailujen, kuin myös oman ajankäytönhallinnan suhteen. Palkkatyöt ovat huomattavasti haastavampia.

    Vielä kun valtion systeemit kannustaisivat valmistumaan aikataulussa niin loistohomma, nyt KELA:n tukisysteemin takia papereita kannattaa mieluummin viivyttää 0,5 - 1,5 vuotta, jotta opiskelusta saisi rahallisesti eniten hyötyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset kommentista - ja kehuista!

      Niin, alavalintakysymyshän tämä paljolti on. Monella alalla oman alan töitä on opiskelijoille varsin niukasti tarjolla, joissain tapauksissa jopa vaikka alalla vallitsisi työvoimapula. Ensimmäisenä mieleen tulevat lääkärit. Toisaalta taas riippuu myös kovasti työn laadusta, pystyykö sen sovittamaan opiskeluihin fiksusti. Omassa tapauksessani työ tukee opiskelua, eikä toisin päin, mutta monella muulla alalla ainakin intensiivinen työskentely varmasti hidastaa ja vaikeuttaa opiskelua.

      KELA periaatteessa kannustaa valmistumaan viimeistään tavoiteajassa + 2 vuodessa, koska tällöin saa vielä hyödyntää opintolainavähennyksen, mutta ehtii ehkä nostaa kaikki opintotukikuukaudet ja tehdä silti ihan kohtuullisella tahdilla töitäkin. Vähän joutuu kyllä lomailemaan, että jäisi edes vähän opintotukeakin käteen. Lisäksi jos nostaa kaikki opintotuet ja laittaa ne sijoituksiin, voi vielä kerätä niistä vähennysten lisäksi korkohyödyn :)

      Poista