Nätimpi kuin Bono pienenä

Mitä tehdä kun operaattori myy scheissea nätissä paketissa, eikä huoli pakettia takaisin?

2012-02-20T23:30:00.002+02:00

Jaan tällä kertaa kokemuksiani sellaisesta hirveästä asiasta, kuin puhelimen ostaminen operaattorilta. Sinällään on irrelevanttia, onko kyseessä kytkykauppa vai ei, minun tapauksessani näin oli. Ongelmia on luvassa, jos aikoo vaatia kuluttajansuojalain mukaisia oikeuksiaan.

Ilmeeni kun puhelin tuli viidettä kertaa huollosta eikä
sitä oltu korjattu.

Moni asia voi joka tapauksessa mennä pieleen jo 6 kuukauden virhevastuun aikana, saati sitten tyypillisen kahden vuoden takuun aikana. Myyjä voi hoitaa asiat joko tyylikkäästi ja asiakasystävällisesti, tai sitten kuten Elisa tapauksessani teki.

Minun kertomukseni on hieno esimerkki tilanteesta, jossa lainsäädäntöä ei ole tarvis noudattaa koska viranomaisilla ei riitä resursseja tai tahtoa asiaan puuttumiseen, ja pieni kuluttaja saa nenilleen. Katson kuitenkin saaneeni keississä jopa pienen moraalisen puolustusvoiton, siitä lisää myöhempänä... :)

From bad to worse

Tuskien taival alkoi oikeastaan varsin mukavissa merkeissä toukokuussa 2010. Tilasin Saunalahdelta verraten uutta teknologiaa edustavan keskihintaisen Android-puhelimen, Samsung Galaxy Spican. Puhelin tulikin verraten äkkiä ja pääsin ihmettelemään uutta hienoa käyttöjärjestelmää.

Alku oli aika mukavaa. Puhelin kyllä jumitteli, vaati boottailua, ylikuumeni, jaksoi yhdellä latauksella maksimissaan kaksi päivää jos sitä ei käyttänyt laisinkaan ja oli muutenkin hidas ja buginen, mutta annoin sen anteeksi - olihan kyseessä älypuhelin. Tärkeimmät toiminnot, eli www-surffailu, kalenteri ja sähköposti pelasivat kuitenkin aika nätisti ja pelasivat oikein kivasti Googlen palveluiden kanssa. Elämä oli ajoittaista puhelimen hitauteen ja bugisuuteen hajoilemista lukuunottamatta aika mukavaa.

Samsung - bringer of pain!

Ongelmia ilmeni kuitenkin jo viiden kuukauden kuluttua ostohetkestä. Puhelimen sellainen verraten epäolennainen ominaisuus, kuin puheluiden soittaminen, muuttui mahdottomaksi. Puhelimen kaiutin keskittyi rahisemaan normaalia äänenvoimakkuutta huomattavasti kovemmalla voimakkuudella ensimmäisellä ilmenemiskerralla likipitäen rikkoen tärykalvoni. Ongelma vieläpä alkoi kesken puhelun jutellessani silloiselle tyttöystävälleni (joka nykyään siis on vaimoni).

Testaamalla selvisi, että ns. kaiutintilassa tai handsfreen kautta puhuessa puhelin kuitenkin toimi. Arvelin että kyseessä on rautavika (pienempi kaiutin rikki) ja kiikutin puhelimen Saunalahdelle huoltoon.

Muutaman viikon päästä sainkin jo puhelimen takaisin, ja olin varsin tyytyväinen kun kaiutin toimi taas. Huoltoselosteen mukaan puhelimelle oli tehty vain ohjelmistopäivitys, eli kaiuttimen rätinä oli kuin olikin kuitenkin järjestelmän ominaisuus eikä rautavika. Sillä erää olin kuitenkin tyytyväinen ja jatkoin elelemistä puhelimeni kanssa.

Ihmettelin kuitenkin välillä puheluiden säännöllisen epäsäännöllistä pätkimistä, vastapuolen valituksia huonosti kuuluvasta äänestä ja gsm-verkon signaalin ajoittaista häviämistä. Sekään ei sinällään kaltaiselleni vähän soittelevalle käyttäjälle ollut suuri harmi, mutta datasiirtoyhteyden häviäminen aina gsm-verkkoyhteyden mukana vähän pänni. En kuitenkaan osannut hahmottaa ongelman laajuutta ennen kuin jutellessani suunnilleen peräkkäisinä päivinä erään kaverini ja isäni kanssa puhelimessa ja molempien valittaessa, että minua on aivan kohtuuttoman hankala tavoittaa puhelimella kun pidän puhelintani aina kiinni.

Siinä vaiheessa hoksasin, että luurin ongelmat taitavatkin olla luulemaani pahempia. Kuinka paljon tuttavien, ja esimerkiksi potentiaalisten asiakkaiden ja työnantajien puheluita olinkaan missannut, kun puhelin ei juuri sillä hetkellä nähnyt sopivaksi yhdistää puheluita?

Ja taas Elisan puheille

Vein luurin taas huoltoon. Ja sain muutaman viikon päästä takaisin, jälleen ohjelmistopäivityksen kera. Huolto ei vaikuttanut toimintaan mitään, joten noin viikon päästä vein puhelimen taas huoltoon.

Tätä pallottelua kesti loppuvuodesta 2010 melkein vuoden syksyyn 2011 asti. Sain puhelimen aina huollosta, otin sen käyttöön, käytin sitä vähän aikaa, huomasin ettei sen tilaan oltu saatu mitään parannusta, ja vein sen ehtiessäni taas takaisin huollettavaksi. Hirveää kiirettä minulla ei yleensä liikkeissäni ollut, kun varapuhelimia oli useita.

Huolloissa kesti aina 2-4 viikkoa, ja vaikka kerran huoltokertomuksessa väitettiin että puhelimen piirilevy oli vaihdettu, ongelmat eivät poistuneet kertaakaan ainakaan kokonaan. Ne kuitenkin vaihtelivat jonkin verran.

Muistaakseni kolmannella huoltokerralla gps meni rikki, ja se korjaantui vasta kuudennella huoltokerralla. Myös puhelimen omaehtoisten uudelleenkäynnistymisten frekvenssi vaihteli huomattavasti - pahimmillaan Samsungin ihanaa käynnistymisääntä sai kuunnella taskustaan 2-3 kertaa päivässä, parhaimmillaan boottailuja tapahtui vain noin kerran viikossa.

Elisa tarjoilee vain teknologisesti edistynyttä placebohoitoa

Kyllästyin lopulta tähän kierteeseen. Elisa ShopItista minulle kerrottiin, että mitään muuta vaihtoehtoa ei ole, kuin antaa puhelin aina heille huollettavaksi. He toimittavat sen huoltoyhtiöön, jossa sille annetaan valohoitoa, ilmaterapiaa ja aurinkokylpyjä, ja mitä näitä moderneja puhelinhuollon teknologioita nyt on. Samalla maksan puhelimestani kuukausimaksua, tietenkin, koska sehän on minulla. Tai tarkemmin sanottuna huollossa, mutta teoriassa minulla. Ja silloin kun se on käytännössä minulla, se ei toimi, mutta on huollettu, joten puhelimen myyjä on osansa tehnyt ja minun roolini tosiaan on vain maksaa.

En pitänyt tätä varsinaisesti reiluna. Itse asiassa pidin sitä hiukan epäreiluna, ja aloin selvitellä oikeuksiani ja lopulta myös ahdistella Elisan asiakaspalvelua aiheeseen liittyen.

Paikallisessa Elisa Shopitissa myymäläpäällikkö suhtautui ongelmaan ymmärtäväisesti ja kertoi, että joko maksan tai maksan ja otan yhteyttä kuluttajavirastoon. Googlailin hiukan oikeuksiani, ja päätin ottaa seuraavaksi yhteyttä Elisan asiakaspalveluun heidän verkossa olevan lomakkeensa kautta ja samaan aikaan Saunalahden asiakaspalveluun sekä sähköpostin että oma.saunalahti-sivuilla olevan tikettijärjestelmän kautta. Monikanavaisuudella pyrin tunnustelemaan maata hiukan eri vaatimuksilla ja hiukan eri sävyisillä viesteillä.

Käytännössä laitoin asiakaspalvelijoille totuudenmukaisen kuvauksen tilanteesta, kerroin kuluttajaviraston nettisivuja siteeraten miksi olen nähdäkseni oikeutettu korvauksiin, ja esittelin tapauskohtaisesti vaihtelevat toiveeni korvauksista. Nyrkkisääntönä voisin sanoa, että mikäli asiakaspalvelijaa ei pyytänyt välittämään asiaa esimiehelleen, siteerannut kuluttajansuojalakia ja/tai kuluttajaviraston nettisivuja ja kertonut opiskelevansa kauppaoikeutta, ei asia edennyt ikinä yhtään mihinkään, vaan asiakaspalvelijan vastaus oli _aina_ suurinpiirtein sama: "Asiaa ei voida hoitaa mitenkään muutoin kuin tuomalla puhelin taas huoltoon."

Viestinvaihtoa kesti siis verraten pitkään, mutta raakasti lyhennettynä yksi kiusaamistani asiakaspalvelijoista välitti lopulta asiani esimiehelleen, joka välitti sen paikallisen Elisa Shopitin myymäläpäällikölle, joka soitti minulle kesken luennon ehdottaakseen sopimuksen purkamista ja jäljellä olevien kuukausierien unohtamista. Sanoin harkitsevani asiaa ja kiitin yhteydenotosta.

Nyt siis sain lopulta tarjouksen, jossa olen maksanut 17 kuukautta puhelimesta, joka toimi välttävästi 5 kuukautta ja oli toimimatta 12 kuukautta, ja joka tästä 17 kuukaudesta yhteensä 4-5 kuukautta on viettänyt huollossa. Lisäksi "joutuisin" luopumaan puhelimesta kun sopimus puretaan. Myymäläpäällikkö kuvasi ehdotustaan "poikkeukselliseksi", itse kuvailisin sitä lähinnä röyhkeäksi ja asiakasta aliarvioivaksi.

Lakien noudattaminen on häviäjille

Otin tässä vaiheessa yhteyttä kuluttajaneuvojaan. Esitettyäni asiani hän mietti hetken, totesi sitten lakonisesti, että operaattorit elävät tässä ihan omaa elämäänsä, ja että jos hyväksyn ehdotuksen niin eihän se oikein mene eikä ole reilua, mutta juuri parempaakaan ei ole saatavissa. Jos vien asian kuluttajariitalautakuntaan, se todennäköisesti päätyy suosittamaan kuvaillun sopimuksen lisäksi maksettavaksi vain noin parinkympin korvausta Elisalta minulle aiheutuneista kustannuksista, lähinnä siis soittelemistani puheluista.

Siis kuluttajaneuvoja sanoi suoraan, etteivät operaattorit noudata lakia eikä tilannetta, jossa ne sitä noudattaisivat, ole näkyvissä. Fair enough, tällä puheella päätin että puran sopimuksen enkä parin kympin vuoksi enää viitsi lähteä vääntämään asiasta enempää.

Mitä jäi käteen? Ei paljonkaan. Säästin 50 euroa, menetin kelvottoman puhelimen, tein päätöksen että pysyn erossa Samsungeista ja tällä erää myös Androidista (tuttavapiirin kuudesta Android-puhelimesta 2 ei aiheuta suunnatonta kärsimystä käyttäjissään, 2 on täysin särki ja 2 jostain siltä väliltä) ja mahdollisuuksien mukaan Elisasta, ja että jaan kokemukseni netissä jotta muut osaisivat toimia fiksummin.

Siis jos puhelimen myyjä, erityisesti operaattori, tuntuu pissivän teitä silmään, toimikaa heti. Älkää odottako että puhelinta pyöritetään huollossa kerta toisensa jälkeen. Jos se ei korjaannu ensimmäisellä kertaa, ei se tunnu korjautuvan myöhemminkään.

Jälkeenpäin ajateltuna minua harmittaa etten valittanut heti ongelmien ilmaannuttua. Ensimmäisen kerran puhelin tosiaan hajosi tuotevirhevastuuaikana, eli alle 6 kuukauden kuluttua ostosta, ja minun olisi ehdottomasti pitänyt alkaa huutaa ja raivota myyjälle jo silloin eikä vasta puolentoista vuoden kuluttua. Sopivan metelin pitäminen ja uhkailu osoittautui taas toimivimmaksi toimintatavaksi.

Tarina päättyi kuitenkin sikäli onnellisesti, että vain kuukausi sen jälkeen kun tuulettelin tuskan loppumista, sain valita työpaikalla jo uutta puhelinta käyttööni. Nokia Lumia 800:sta kuulette ehkä kokemuksia hiukan myöhemmin :)

Perustulon puolesta huonoutta vastaan!

2012-02-13T23:35:00.001+02:00

Perustulo puhuttaa nyt mediassa. Ex-tilt-tyttö, nykyinen kokovartalokansanedustaja Jaana Pelkonen räjähti blogissaan perustulon passivoivasta vaikutuksesta, mutta hukkasi oikeastaan koko järjestelmän pointin.

Nykyjärjestelmä on kaikessa kauheudessaan avautunut minulle vasta viime vuosina, kun olen paitsi sen rahoittaja (palkansaaja), edunsaaja (opiskelija), tarkkailija (kirjanpitäjä) ja tuttavieni avustaja kauppaoikeuden opintojeni takia järjestelmän ongelmia ratkottaessa. On helppo uskoa, että järjestelmä on rakennettu vain ja ainoastaan poliitikkojen tärkeyden korostamiseksi - sitä ei ymmärrä tai hallitse enää kukaan, mutta poliitikot saavat perustelun olemassaololleen (ja korkeahkolle palkkiolleen) kun joka vuosi hiukan viilaavat järjestelmää sieltä täältä ja säätävät pari uutta lakia jolla lisäävät hiukan järjestelmän kompleksisuutta entisestään.

Kannustinloukkua nitistämään

On totta, ettei ilmainen raha ole kannustin mihinkään. Perustulojärjestelmä kuitenkin sentään hajottaisi nykyisen kannustinloukkujärjestelmän ainakin osittain. Esimerkiksi opintotukea saavilla opiskelijoilla pahimmassa tapauksessa vuoden viimeisten kuukausien tehdyn osa-aikaisen työn rajahyöty on satoja euroja miinuksella. Olisi siis kannattanut makoilla kotona ja syljeksiä kattoon sen sijasta, että tekee töitä työvoimapulasta kärsivässä työpaikassa ja rahoittaa maksamillaan veroilla tätä yhteiskuntaa.

Toimeentulotuen varassa elävien taas ei kannata edes harkita määrä- tai osa-aikaisten työsuhteiden ottamista, kun toimeentulotuen leikkaantuminen ja kasvaneiden kulujen (lähinnä työmatkakulut) myötä rajahyöty on nollassa mutta vapaa-ajasta menetetään puolet tai enemmän. Pysykää tekin kotona ja erakoitukaa. Demarit tarvitsevat köyhälistöä päästäkseen takaisin valtaan.

Perustulon idea

Perustulo- tai kansalaispalkkajärjestelmässä kukin kansalainen saisi automaattisesti tietyn rahasumman valtiolta käytettäväksi elämiseen ja asumiseen. Tämä könttäsumma korvaisi suuren osan (ellei kaikkia) nykyjärjestelmän erillisiä tukia, kuten työmarkkinatuen ja opintotuen.

Perustulojärjestelmän kauneus on sen yksinkertaisuudessa: se ei muodosta kannustinloukkuja. Järjestelmän käyttöönotto myös mahdollistaisi kuormasta syövien byrokraattien vapauttamisen oikeille työmarkkinoille ihan oikeiden työpaikkojen käyttöön - mikäli heitä toisaalta kukaan enää kelpuuttaa. Tulovalvonnat ja esimerkiksi opintojen edistymisen seurannan voisi poistaa kokonaan (toki oppilaitokset saisivat halutessaan valvoa opiskelijoidensa opintojen etenemistä), ja verotustakin voitaisiin muuttaa paitsi yksinkertaisemmaksi, myös oikeudenmukaisemmaksi. Perustulohan voi olla täysin veroton! Nykyäänhän ennakonpidätysprosentit ovat eri tukimuodoissa erilaisia vain osan tuista ollessa verovapaita, ja lisäksi kaikenlaiset kummalliset vähennykset vaikuttavat vielä siihen, että vaikka kaksi henkilöä saisi tukia tai tuloja työnteosta saman verran, heidän veroprosenttinsa voivat olla todella erilaiset.

Nykyiseen verrattuna silkkaa voittoa

"Kela syö kuormasta 390 000 000 euroa vuodessa -
ei sillä väliä, sillä kyllä kansa maksaa."

Toisin kuin edustaja Pelkonen arvelee, oikein toteutettu perustulojärjestelmä on kieltämättä passivoivasta luonteestaan huolimatta aivan käsittämättömän suuri parannus nykyiseen järjestelmään. Nykyisin työttömän kannattaa mieluummin jäädä työttömäksi kuin vaivata itseään töillä, ja parhaat pitkäaikaistyöttömät eivät elämässään ole tehneet päivääkään töitä - suoraan koulusta kortistoon, jee! Tämä on ehkä poliitikkojen mielestä ihan ok (varsinkin kun huomioi minkälaiset broilerit meitä Arkadianmäellä edustavat), mutta kuvittelisi kenen tahansa täysjärkisen kansalaisen hahmottavan että järjestelmässä on jotain pahasti vialla. Mikä pahinta, osaa työttömistä tilanne ei edes haittaa enää yhtään, eikä heitä toki kansalaispalkkajärjestelmäkään välttämättä pysty auttamaan - mutta pelastetaan edes ne muut. Antaa syrjäytyneiden ja häviäjien roikkua mukana ja nauttia asemastaan.

Toki järjestelmään liittyy myös avoimia kysymyksiä: kuka perustuloa saa, kuinka paljon ja miten se rahoitetaan?

Paitsi että perustulo voitaisiin rykäistä (kerrankin nykyjärjestelmää yksinkertaistaen) sekä verottomaksi, että myös kaikille sen eduista nauttijoille saman suuruiseksi - ja saajiksi määritellä kaikki Suomen kansalaiset. Lapsilisän voi hoitaa vaikka perustulon porrastuksella iän mukaan.

Järjestelmän rahoittamisen vaikeus taas riippuu täysin perustulon suuruudesta. Itse näkisin opintotuen nykyisen tason - nettona maksimissaan 470 euroa kuussa - varsin sopivaksi myös perustulon määräksi. Tämä tarkoittaisi tietenkin todella monen työttömän tuen pienenemistä, opiskelijoiden tulojen pysymistä ennallaan ja todennäköisesti verojen kiristymistä. Verojen kiristäminen tosin pitäisi tehdä taiten siten, että kovimmat kiristykset kohdistuisivat perustulojärjestelmästä eniten hyötyviin tahoihin.

Samalla kannustinloukku poistuisi kokonaan. Päivä viikossa satunnaista keikkatyötäkin on kaikki kotiinpäin, toisin kuin nykyään. Ja vaikka tekisit 6 000 euron kuukausipalkalla rahakasta duunia Nordeassa (ja maksaisit siitä 50% veroa), saisit sentään sen noin 500 euroa kuussa verottomana käteen, vähän niin kuin kiitokseksi valtiolta kovasta työstäsi. Lämmittää se sentään enemmän kuin nykyjärjestelmä.

Merkittäviä säästöjä taasen saataisiin byrokratian keventämisestä. Pelkästään Kela syö vuodessa noin 390 000 000 euroa - siis 390 miljoonaa euroa - veronmaksajien rahoja raskaiden rattaidensa pyörittämiseen. Siis 74 euroa per kansalainen, vauva ja vaari, siitä että he jakavat meille meidän rahojamme takaisin. Niin tuossa helvetinkoneessa kuin monessa muussakin valtion laitoksessa on leikattavaa, ja hyödyttömyyksiin käytettyjä työvoimaresursseja vapautettavaksi tuottavaan työhön.

Huolimatta perustulojärjestelmän ongelmista (kuten siitä että ikiaikainen haihattelupuolue vasemmistoliitto kannattaa sitä...) näen sen mainiona vaihtoehtona nykyjärjestelmälle. Kuormasta napsijoita saataisiin harvennettua rankalla kädellä, sosiaaliturvajärjestelmä saataisiin ulotettua sekä rikkaille että köyhille (mikä parantaa järjestelmän yleistä hyväksyntää) ja kannustinloukut käytännössä saataisiin häviämään. What's not to like?

Kamerapäivitystä!

2012-02-06T23:39:00.000+02:00

Kalansilmälinssi tarjoaa jopa 4/3-kennolla
(croppikerroin 2!) ihan kohtuullisen laajan FOV:n.

Jos ymmärsit äskeisen lauseen, jätä kommentti
ja kerro mielipiteesi seuraavasta kameraostoksesta :D

Nykyinen kamerani alkaa olla auttamatta teknisesti vanhentunut. Synnynnäisten rajoitteiden lisäksi kameraa alkaa vaivata hiljainen lahoaminen, kulutustavaraa kun on.

Tässä kirjoituksessa pyydänkin teiltä, hyvät lukijat, vinkkejä uuden kameran valintaan, ja liitän oheen muutamia otoksia nykyisen kameran uran varrelta. Otokset ovat muokkaamattomia, vain resoluutio on pienennetty nettiin sopivalle tasolle.

Villeillä markkinoilla valinnan vaikeus

Olen viime vuosina useistakin syistä pyrkinyt suurin piirtein pysymään perillä eri valmistajien eri kameramalleista, mutta ostopäätös ei silti ole helppo. Yhä uusien käyttäjien ostellessa myös järjestelmäkameroita, ja toisaalta jo olemassaolevien käyttäjien vaatiessa yhä uusia ominaisuuksia kameravalmistajat ovat suorastaan villiintyneet tarjoamaan yhtä jos toista kameratyyppiä. Erityisesti dpreview.com-sivuston arvostelujen perusteella olen tosin nyt rajannut jo alustavasti vaihtoehdoiksi enää Olympuksen ja Canonin malleja. Likimain kaikki kavereideni kamerat (ja oheisvermeet) ovat Canon-yhteensopivia, ja ne muutamat poikkeukset ovat Olympusta, joten jo synergiaetujen vuoksi olen nämä lienevät järkevimmät valmistajat joiden tuotantoa tarkastella.

Rontti anoppilasta.

Tepi, porukoiden koira.

Ainoa asia jota olen kamerassani moittinut koko sen elämän ajan on korkea kohina - käytännössä yli ISO400 arvoilla on turha edes yrittää saada kuvia jotka eivät vaatisi raskasta kohinanpoistoa, mikä taas pehmentää - siis sumentaa - kuvaa aika paljon. Tämän lisäksi runkoa on jo kerran käytetty huollossa tarkennuksen sahaamisen takia, ja sama ongelma alkaa nyt takuunkin jo loputtua taas vaivata, enkä viitsisi maksaa vanhan kameran huoltamisesta kun teknologiapäivitykseenkin tarjoutuu mahdollisuus. Siksipä suuntaan hiljalleen uuden kameran ostoon, ja tarkastelen muitakin kuin Olympuksen tuotteita.

Hämärässä otetuissa kuvissa kohinan havaitsee selkeästi

Ja kohinaa...

Kalansilmälinssi ei oikein pärjännyt kuunvalolle.

Ostin aikanaan kamerani puoliksi firman nimiin, mutta kaupalliset keikat firman nimissä ovat jääneet ihan muutamaan, ja pääosin nykyistä kameraa onkin käytetty harmittomaan harrastelukuvaamiseen - mutta tähän on tulossa muutos. Keväämmällä firmalleni on tulossa ihan maksullistakin keikkaa, ja lisäksi olen jo lupautunut ilmaiseksi kuvaajaksi muutamiin tapahtumiin, tärkeimpänä mainittakoon tuttavanieni tulevat häät. Häitä (ja muita juhlia) olen toki kuvannut jo useasti aiemminkin, mutta tällä kertaa olen ensimmäistä kertaa ihan pääasiallinen kuvaaja, joten varustetasoa täytyy armotta parantaa.

En juurikaan kuvaa ihmisiä, mutta jos sopiva
yksilö sattuu kohdalle niin ainahan sitä
voi yhden otoksen näpsäistä.

Olenkin tällä hetkellä kahden vaiheilla. Canon EOS 600D olisi oikeastaan kaikilla tavoilla pieni parannus nykyiseen kameraani. Isoimmat erot ovat suurempi kennokoko, kääntyvä näyttö ja videokuvaus. Äkkiseltään ajateltuna videokuvausta nyt tuskin tulee käytettyä järjestelmäkamerassa, mutta ei sitä toisaalta koskaan tiedä. Suurempi (ja modernimpi) kenno taasen auttaa huomattavasti kohinaongelmiin, ja toivottavasti helpottaa hämässä kuvaamista.

Canon EOS 60D taasen tarkoittaa vielä pientä loikkaa 600D:stä ylöspäin. Etsin on vaihtunut peilistä prismaksi (vai miten pentamirror -> pentaprism pitäisi suomentaa?), yhden nopean ristitarkennuspisteen (cross-type focus point) sijasta pisteitä on yhdeksän, ja kamera on kooltaan hiukan isompi. Vanhan E-520:n muotoilu on rungon varsin sirosta koosta huolimatta huomattavasti miehekkäämpi kuin 600D:n, ja 600D onkin käteeni äkkiseltään turhan pienikokoinen, joten 60D:n suuremman koon luen lähinnä positiiviseksi tekijäksi.

Pintapuolinen vertailu näistä kahdesta kamerasta löytyy mm. täältä. Vastaava vertailu EOS 60D:n ja E-520:n väliltä tässä. Aika murskaavaa luettavaa Olympuksen kannalta: edes lippulaivamalli E-5 ei tahdo pärjätä näissä vertailuissa, mikä on jo maailmaa nähneen, persoonallisen yhtiön kannalta vähän sääli.

Auts - sorruin kliseisesti kuvaamaan sinivuokkoja. Edukseni sanottakoon, että ne on ihan kivan näköisiä.

Ja lisää niitä samoja vuokkoja.

Sienet on paljon miehekkäämpiä.

Olen pitänyt Olympuksen kamerassa monista asioista: valikkojen logiikka on ihailtavan näppärä ja melkein kaikkia asetuksia on nopea muuttaa, kamera on intuitiivinen käyttää ja esimerkiksi maisema- tai luontokuvaukseen sen värimaailma on ilman mitään säätöjä varsin mainio. Sisätiloissa vaikeuksia tulee erityisesti hehkulamppujen vuoksi, mutta millepä kameralle ei tulisi? Olympuksen TruePic-kuvaprosessori (joka mm. hoitaa kuvadatan muuntamisen jpg-muotoon) on myös testeissä osoittautunut tehokkaaksi, eikä normaalitilanteessa RAW-kuvien käytöstä näillä vehkeillä mieletöntä hyötyä saa sillä jpg-pakkaus hukkaa verraten vähän dataa. Lisäksi kameran toimiva kuvanvakaaja (image stabilizer) on osoittaunut tasoittavansa hiukan kameran muita heikkouksia.
Jo aiemmin kertomieni ongelmien (varsinkin huono suorituskyky hämärässä, E-5:n verraten kallis hinta) vuoksi, joutunen näillä näkymin siirtymään pois Olympuksen tuotteista. Kameran lisäksi olen ostanut omaksi vain yhden objektiivin ja halpaa oheiskilkettä, joten siirtyminen toisen valmistajan yhteensopimattomiin vehkeisiin ei satu hirveästi edes lompakkoon. Jäljelle jäävät siis Canonin kamerat, ja koska EOS 7D:n ostaminen taas lienee suurinpiirtein hopealusikan tarjoamista sialle tai kääpiön ampumista singolla, taitaa todellinen vertailu tapahtua 60D:n ja 600D:n välillä.

Käytännössä jos runko on pitkäikäinen (niin kuin toivoa tietysti sopii...) ja kun nyt kuitenkin todennäköisesti jatkan kuvausharrastusta vielä pitkään, suurimman menoerän muodostavat objektiivit ja muu kamerarungosta osittain riippumaton oheiskilke. Silloin rungon hinnalla ei välttämättä ole kovin tähtitieteellistä merkitystä. Tosin sanottakoon, että pitkälti yli tonni pelkästä rungosta E-5:n tapauksessa on mielestäni liikaa.

EOS 600D:tä myydään keskimäärin noin 600-700 euron hintaan perusoptiikalla, ja vastaavan paketin 60D:tä saa noin 900 eurosta lähtien. Kaikennäköisiä tarjouksia joissa mukaan saa parempaa optiikkaa ja lisähärpäkkeitä kuten ulkoisen salaman on sitten netti väärällään, ja vertailu siksi voikin olla välillä haastavaa.

Nyt haluaisinkin kuulla, onko lukijoilla jotain näkemystä? Mikä kamera, mistä, mihin hintaan, millä varusteilla?

Arvonlisäveron alarajahuojennoksen vuoksi en käytännössä juuri hyödy arvonlisäveron vähentämisestä, joten voin periaatteessa tilata hyvin vehkeeni vaikka vinkuintiasta - Canonin kaltaisen yrityksen ollessa kyseessä takuuasiat hoitunevat joka tapauksessa ihan asiallisesti. Toki tästäkin voi jakaa kokemuksia :)

Loppukevennyksenä taloyhtiön sisäpihan parkkeeraustaidonnäytteitä:

Kuvia on haaviin tarttunut vain kaksi, sillä en varsinaisesti kyttää sisäpihaa enkä pidä edes kameraa valmiina näiden varalta. Kuvien ottohetkillä on eroa pari viikkoa.

Sijoitusosakeyhtiö uhkaa käydä turhan ongelmalliseksi!

2012-01-30T20:06:00.000+02:00

Olen aiemmin tarjonnut sijoitusosakeyhtiötä opiskelijallekin estämään opintotuen menetys omien tulojen vuoksi. Jokin ratkaisu ongelmaan täytyy saada, sillä itsekin menneenä vuonna menetin tulkinnasta riippuen joko noin 500, tai sitten 1000 euroa pienistä myyntivoitoista ja osingoista johtuen, vaikka lähinnä keskityinkin holdailemaan. Sijoitustoiminnan kannattavuus oli siis joka tapauksessa lähellä nollaa, vaikka salkun reaalituotto olikin kohtuullinen.

Tässä kirjoituksessa käsittelen syitä, miksi en aio perustaa sijoitusosakeyhtiötä hallinnoimaan omistuksiani.

Kun valtio tukee passiivisuutta ja rankaisee aktiivisuudesta

Tilanne on kannaltani typerä. Käytännössä osakkeet ovat sekä minun että Marin rahoilla ostettuja, eivätkä siten vain minun omistamiani. Niistä koituvat tulot kuitenkin lasketaan kaikki minun tuloihini ja vähentävät näin ollen minun opintotukeani. Jos osakkeiden sijaan olisin sijoittanut rahani lähdeveron alaisiin korkotuotteisiin, siis esimerkiksi määräaikaisiin tuottotileihin tai valtion obligaatioihin, niiden tuottoja ei laskettaisi opintotuen tulorajoihin. Kela siis asettaa passiiviset, riskiä pelkäävät, taloudellista kasvua tuottamattomat sijoittajat parempaan asemaan kuin riskisijoittajat, jotka haluavat tukea suomalaisten yritysten kasvua ja samalla omistaa jotain sielukkaampaa kuin obligaatioita tai rahaa tilillä.

Vaimollani tulorajat eivät vielä pauku, ja edullisinta olisikin saada osakkeet hänen omistukseensa. Toinen vaihtoehto on osakeyhtiön perustaminen - silloinkin tulot ovat kokonaisuudessaan pois ruokakuntamme henkilöiden opintotukien tulorajoista, mutta toki osakeyhtiön omistaminen poistaa meiltä (tai ainakin allekirjoittaneelta) automaattisesti sosiaaliturvan. Lisäksi osakeyhtiön perustaminen aiheuttaa jonkin verran kuluja.

Niin tai näin, valtio ottaa aina osan kakusta.

Mikä tekee osakeyhtiöstä sijoitusosakeyhtiön?

Sijoitusosakeyhtiö on luonteeltaan aivan tavallinen osakeyhtiö, joka kuitenkin voi hallinnoida kiinteistöjä ja osakeomistuksia. Lähinnä termi sijoitusosakeyhtiö siis viittaa omaisuutta hallinnoivaan osakeyhtiöön, ei sen kummempaa. Niiltä osin ei siis mitään uutta auringon alla, yhtiön perustamisilmoitus maksaa 350 euroa ja aiheuttaa pieniä välillisiä kuluja postitusten ja muiden muodossa. Perustamiseen vaadittava osakepääoma on 2 500 euroa, mikä toki sijoitusosakeyhtiölle on pikkuraha. Osakeyhtiön täytyy myös täyttää tiettyjä verraten triviaaleja toiminnan vakavuutta mittaavia määreitä, joita käsittelen asian laajuuden vuoksi myöhemmässä kirjoituksessa.

Jo omistettujen osakkeiden siirtäminen yhtiöön tulee tehdä apporttina. Tässä tulee vastaan ensimmäinen ongelma - jotta osakkeet voi siirtää apporttina yhtiöön, tulee niiden arvosta saada lausunto tilintarkastajalta. Eikä ihan mikä tahansa tilintarkastaja käy, vaan lausunto täytyy nimenomaan saada KHT- tai HTM-tilintarkastajalta tai -yhteisöltä. Nämä lausunnot eivät ole ilmaisia, tietenkään.

Osakeyhtiö käy siis lisääntyneen byrokratian lisäksi turhan kalliiksikin

Käytännössä tapauksessani puhutaan niin pienistä summista, että byrokratian lisääntyminen ja useat, satojen eurojen kertakulut eivät (vähennyskelpoisuudestaan huolimatta) oikein houkuta. Oman puhelin- tai nettiliittymän hommaaminen pelkästään sijoitusosakeyhtiötä varten ei ole mielekästä, tarpeellista tai edes uskottavaa. Muitakaan merkittäviä vähennyskelpoisia "uusia" kuluja ei osakeyhtiön avulla vähennyksiin saisi, joten hyödyt jäisivät kosmeettisiksi - olisihan se hienoa olla osakeyhtiön toimitusjohtaja!

Joudun kuitenkin näillä näkymin siis siirtämään osakkeeni vaimoni nimiin ja maksamaan hiukan veroja saadakseni pitää edes osan opintotuestani. Prosessi järkevimmän keinon löytämiseen on vielä kesken, ja tällä viikolla täytynee käydä verotoimistossakin juttelemassa asiasta, puhelinpalvelussa eivät tunnu olevan aina halukkaita neuvomaan tai eivät ymmärrä mistä on kysymys, ehkä kasvotusten onnistuu paremmin.

Tästä siis lisää toivottavasti ensi viikolla, kun tiedän enemmän.

VR ei pettänyt taaskaan!

2012-01-23T21:02:00.001+02:00

VR:llä - Valtion Rautatiemonopolilla - on uskomaton kyky täyttää aina odotukset, ja jopa ylittää ne, kun puhutaan epäonnistumisesta asiakkaan toiveiden ja toisaalta yhtiön oman palvelulupauksen täyttämisestä. Yhtiö ei tavallaan pettänyt minua taaskaan, vaikka matka oli taas kohtuullinen epäonnistuminen.

Vaikka laskenkin linux-distrot kehittäjineen hyvisten porukkaan, niitä ja pahuuden yhtiöitymä VR:ää yhdistää eräs merkittävä piirre: ne ovat edullisia vain jos omalle ajalleen ja sivukuluilleen ei laske mitään arvoa. Tästä tuli taas oiva osoitus eilen pyrkiessäni Ähtäristä Jyväskylään.

Koska tein eilen töitä verraten myöhään, päätin mennä kotiin illan myöhäisimmällä junalla joka Ähtäristä lähtee noin klo 20:30 (VR:n tapauksessa yleensä +/- 0:30). Tarkastin ennen lipun ostamista hyvissä ajoin päivällä, että juna varmasti menee. Meneehän se. Huojentuneena jatkoin kuittien lyömistä koneelle.

Pari tuntia ennen junan arvioitua lähtöaikaa päätin tilata lipun. Ennen lipun tilaamista vilkaisen läpi yleensä VR:n liikennetiedotteet jotten vahingossa ostaisi lippua peruttuun junaan. Liikennetiedotteissa ei ollut mitään hälyttävää, joten ostin lipun, tulostin sen, ja jatkoin vielä hetken töitä.

Olen ottanut tavakseni hiukan ennen junalle lähtöä tarkistaa VR:n kätevästä mutta pahasti myöhässä päivittyvästä ja käyttöliittymältään typerästä palvelusta junien kulkutiedot, jotta näen jos juna on paljon myöhässä ja tiedän tarvitseeko kiirehtiä asemalle ajoissa. Vaan tällä kertaa tyrmistykseni oli suuri - junavuoron H486 kaikilla asemilla luki huomautus: "peruttu".

‎"Hei! Kiitos että asioit VR:n nettikaupassa. Junavuoro jonka lipun juuri maksoit on peruttu. Hyvää matkaa!"

En ollut uskoa silmiäni - olin juuri ostanut lipun junavuorolle, joka sitten onkin peruttu. Klikkasin itseni äkkiä VR:n nettikauppaan ja koitin ostaa lippua junaan - ei onnistu. Vuorolle ei myydä lippuja. Tarkalleen ottaen koko vuoroa ei itse asiassa edes NÄY koko nettikaupassa. Sovellus tarjosi vain jo mennyttä 18:30 vuoroa.

Vilkaisin vielä ostamaani lippua, mutta ei se ollut miksikään muuttunut: siinä luki vieläkin 20:30.

No. Tässä vaiheessa aikaa junan lähtöön oli vielä yli puoli tuntia, ja päätinkin soittaa VR:n asiakaspalveluun selvittääkseni vaihtoehtoni. Puheluhan maksaa euron ja paikallisverkkomaksun.

No, 15 minuuttia myöhemmin aloin jo katua illan päätöksiäni (sekä sitä, että päätin kulkea junalla, sitä että valitsin viimeisen vuoron, sitä että maksoin jo lipun ja vielä sitäkin, että yleensä ottaen yritin tavoitella asiakaspalvelua puhelimitse), kun asiakaspalvelija lopulta vastasi. Mumisevalla äänellä puhuva mies ei ollut uskoa korviaan kun kerroin että junavuoro on peruttu. Mitään selittämättä hän (ilmeisesti?) mykisti linjan, ja jäin huutelemaan "haloo? Onko siellä vielä ketään?", mutta turhaan. Ei vastausta.

Odotin kuitenkin kärsivällisesti. Ja tietysti huutelin. Pari minuuttia myöhemmin mumiseva miesääni palasi kysyen: "Mistä.. Mistä sä näit että se on peruttu?" jonka seurauksena vietin muutaman minuutin opettamalla VR:n henkilöstöä käyttämään VR:n nettisivuja. Huomatkaa, että tästäkin ajasta sain siis tietenkin maksaa.

No, asiakaspalvelija uskoi sitten tosiasiat junan tiedot lopulta löydettyään ja alkoi selvitellä ratkaisua ongelmaani. Maksettuani vielä muutamasta minuutista hän sitten löysikin jostain tiedon, että linja-autoillahan tuo väli onkin korvattu. Aikataulusta tosin ei ollut tietoa, joten minulle alkoi vähitellen tulla kiire asemalle.

Isäni lähti heittämään minua noin 18 kilometrin päähän lähimmälle rautatieasemalle, ja ehdimmekin paikalle juuri ajoissa (siis 20:30, aseman kello tosin näytti 21:40..) vain kuullaksemme kuulutuksen: "Taajamajuna, Seinäjoelta Jyväskylään, lähtöaika on muuttunut. Uusi lähtöaika on 21:05 raiteelta 1."

Hei upeeta. En oliskaan halunnut päästä pakkasesta sisälle junan tai linja-auton lämpimään. Saati sitten aikataulun mukaisesti perille. Tyhmää touhua sellainen.

Ilta vaan paranee. Tässä vaiheessa iltaa en tiennyt mihin pitkään joudun odottelemaan asemalla, en tiennyt mihin aikaan tulen olemaan illalla kotona, enkä tiennyt millä kulkuvälineellä tulen taittamaan matkani. Laiturin kuitenkin tiesin, ja jäinkin odottelemaan ja ihmettelemään minkälainen kulkuväline ykköslaiturille lopulta saapukaan ja mistä.

No, odotettuani pikkupakkasessa asemalla 45 minuuttia paikalle vyöryi kuin vyöryikin juna. Ihan oikea taajamajuna. Ja vain 10 minuuttia myöhässä ilmoitetusta myöhästyneestä aikataulusta - fantastista.

Ensimmäinen vaunu oli suljettu ja pimeänä, ja muista vaunuista yhden ovi oli ilmeisesti retkahtanut auki lukon jäädyttyä, ja junan lopulta pysähdyttyä asemalle ihmiset taistelivat päästäkseen ulos tuosta helvetinkoneesta, jonka ovet jäätyisivät ikuisiksi ajoiksi kiinni varmaan kesähelteilläkin.

Junassa oli harmistukseni taas sama äkäinen ja ennakkoluuloinen ilkeä konnari kuin aina yleensä muulloinkin, mutta onneksi minun päähäni junaa sattui hänen työparinsa joka tuntui suhtautuvan työnantajansa kelvottomuuteen lähinnä huvittuneen säälivästi. Tullessaan vaunuun konduktöörit kyselivät kuulutuksista - oliko niitä tullut vai ei? Ilmeisesti aiemmilla asemilla kuulutuksia ei ollut tullut, vaikka Ähtärissä ne tulivat tavanomaisella tavalla eli silloin, kun junan pitäisi tulla, ilmoitetaan että se tulee vasta puolen tunnin päästä. Äkkiseltään kuvittelisi, että VR:lle ei olisi kovin suuri kustannus ilmoittaa jonkinlainen tilannepäivitys esimerkiksi 10-15 minuuttia ennen junan oletettua saapumisaikaa?

Kyselin hyväntuulisemmalta konnarilta myöhästymisen syytä ja hän myhäili jotain tyyliin: "Nooo, taas niitä teknisiä ongelmia..."

Ilta oli kuitenkin paranemaan päin. Vain 45 minuuttia myöhässä, asemalla paleltuani, maksettuani reilut 2 euroa puhelusta johon jouduin jonottamaan 15 minuuttia, olin lopultakin junassa matkalla kohti Jyväskylää.

Junamatkakaan ei sinällään ollut kovin miellyttävä: perinteisistä riesoista vaunuuni osui tällä kertaa pahanhajuinen, kovaääninen ja rivo alakoululaisista koostuva tyttöjoukko, joka päätti istahtaa juuri minun penkkini ympärille kiroilemaan ja puhumaan hevosista. Positiivistakin sanottavaa tosin löytyy: junan vessa oli piristävän oranssi, mikä yhtä aikaa särki päätä ja hämmensi, ja lisäksi toimikin.. No, paremmin kuin junan vessa pakkasella yleensä toimii. Huone tosin haisi voimakkaasti polttoöljyltä. Haju herätti kysymyksiä, joita en kuitenkaan esittänyt ääneen.

Kenties huonoin tapa pelastaa maailmaa?

Täytyy kyllä myöntää, että välillä harmittaa yrittää pelastaa tämä maailma junailemalla. Autolla olisin lähtenyt kello 20:30 kotoa, ollut perillä Jyväskylässä noin 22:15, en olisi odotellut pakkasessa, en hyppyyttänyt isääni heittämään minua asemalle, en olisi soitellut maksullisiin puhelinnumeroihin ja matkan kulut olisivat lopulta olleet huomattavasti pienemmät. Ja minä sentään saan opiskelija-alennukset.

Täytyy sanoa, että ihmettelen miten näitä asiakkaita vieläkin riittää. Opiskelijallekin on siinä ja siinä tuleeko auto halvemmaksi, puolison kanssa matkustaessa auto on jo selkeästi edullisempi, mutta täyden hinnan maksava asiakas ajelee vaikka Audilla samalla hinnalla kuin kiskobussillakin. Totta kai auton hankkiminen maksaa paljon, mutta täytyy sanoa että se vaikuttaa koko ajan järkevämmältä sijoitukselta. Voin suositella.

Mitä tästä opin? Paitsi että yksityisautoilemalla tuet ympäristönsuojelua ja vanhustenhoitoa, samalla vastustat VR:n johdon ylisuuria bonuksia, säästät rahaa ja aikaa. Aja sillä autollasi, pelastat maailman.

Välistävetäjä vaan tienaa paremmin!

2012-01-16T22:46:00.000+02:00

Kauppalehti uutisoi tänään harmaan talouden kasvusta Portugalissa. Uutisen sävy on yllättävänkin neutraali: kerrotaan, että veronkorotukset ja lisääntynyt työttömyys synnyttävät harmaata taloutta ja aiheuttavat menetyksiä verotuloihin. Nykyisellään harmaan talouden arvellaan olleen noin 25 % maan bruttokansantuotteesta.

Portugali ei kuitenkaan ole yksin ongelmiensa kanssa. Kreikan ja Italian - siis parin muun aiemmin haukkumani maan - harmaa sektori lienee vielä suurempi, ja Suomi ja moni muu byrokratian mallimaa seuraa perässä.

Harmaa talous on oire

Harmaa talous on looginen seuraus huonosta järjestelmästä. Ihmisluonto pyrkii helppouteen, ja kun byrokratian rattaat ovat raskaat ja niitä jarruttamaan on palkattu yli 500 000 ihmistä [1],eli noin 20 % Suomen työvoimasta, ei ole ihme että kansalaisia ei motivoi maksaa veroja tai muutoin tukea tätä helvetinkonetta.

Suomessa harmaan talouden ongelmiin on herätty, ja perisuomalaiseen tapaan niihin puututaan lääkitsemällä oireita ja unohtamalla (tai hautaamalla) syyt. Suomen Poliisin järjestämästä mustamaalaamiskampanjasta huolimatta tosin harmaa talous on jatkuvasti lisääntyvän byrokratian myötä myöskin kasvussa. Oiretta lääkitään lisääntyvällä valvonnalla ja kasvavalla byrokratialla (tilaajavastuu ja käännetty arvonlisävero

Negatiivista brändäystä

Poliisi laukoo raflaavasti "Välistävetäjä vie kaikilta", mikä on oikeastaan sama kuin sanoisi, että "Työtön varastaa sinultakin" tai "Opiskelija käy sinun kukkarollasi". Totta, kyllähän ns. välistävetäjä, siis harmaata taloutta harrastava henkilö, vähentää valtion verotuloja ja siten myös pääosin yhteiskunnan alimmille tuloluokille jaettavaa kakkua, mutta hei - eivätkös nämä välistävetäjät yleensä kuulu juuri tähän ryhmään? Hehän siis ensisijaisesti vievät rahaa, joka kuitenkin jaettaisiin heille takaisin.

Uutisessakin kerrotaan, että nimenomaan työttömyys ja veronkorotukset - jotka purevat yleensä pahiten keskiluokkaan - aiheuttavat harmaan talouden kasvua kansalaisten suistuessa köyhyyteen ja toivottomuuteen ja heidän kyllästyessään esivaltaan joka vain tarjoaa keppiä ja vie heidän rahansa. Onko mikään ihme että harmaa talous kiinnostaa?

Kuvan lähde: Henri Burtsov

No, harmaa talous kuuluu kuitenkin niihin laittomiin juttuihin, johon ketään ei tietenkään saa kehoittaa turvautumaan. Jos siis tuntuu siltä, että valtio vie kaikki rahasi (omista marras-joulukuun tuloistani noin 80-85 %, kiitos kannustinloukku!), älä lähde töihin pimeästi vaan mene sossuun itkemään, osta sieltä saaduilla rahoilla vaikka telkkari ja katso Salkkareita ja Big Brotheria kaikki päivät. Lievästi laiton mutta molempia osapuolia hyödyntävä toiminta on kiellettyä, inaktiivisuus ja syrjäytyminen kannustettavia toimia.

Suomenkin kauppatase nytkähtelee vähitellen miinukselle, velanhoitokulut muodostavat yhä suuremman osan valtion budjetista, työllisyys laskee laskemistaan ja syrjäytyneiden määrä kasvaa vuodesta toiseen. Koskahan esivalta viitsisi puuttua ongelmien syihin oireiden sijasta?

Lähteet

http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=39095:eu-media-suomessa-liikaa-virkamiehiae&catid=2:kotimaa&Itemid=4

Haluammeko presidentiksi ammattilaisen vai jonkun jolla ei ole mitään muutakaan tekemistä?

2012-01-03T02:03:00.001+02:00

Näin presidentinvaalien alla on mukava tarkastella vähän presidenttiehdokkaiden taustoja.

En itse haluaisi presidentiksi pitkän linjan ammattipoliitikkoa, eli näin kansan kielellä, poliittista broileria. Mielestäni presidentin pitäisi - ehkä vielä kansanedustajiakin vahvemmin - edustaa kansaa, ja tietää mitä kansalaisten jokapäiväiseen elämään kuuluu. Presidentti ei saisi ainakaan jo kautensa aluksi olla norsunluutorniinsa sulkeutunut satulasta johtaja, joka ei ole nähnytkään valtakuntansa asukkaista muita kuin hännystelijöitä tai virkamiehiä vuosikausiin.

"Papabear kaikille yksiköille: Pääsiäisnoita
on laskeutunut."

Kuvan lähde: iltalehti

Poliittisia broilereita presidenttinä on jo yritetty, monesti. Mm. Tarja Halonen (kuvassa oikealla), jonka suurin saavutus presidenttikaudellaan lienee Conan O'Brieniltä näyttäminen.

No, mitä nykyisillä presidenttiehdokkailla sitten on taustallaan?

Käsittelen kaikki vaalien ehdokkaat mielivaltaisessa järjestyksessä. Ehkä vähän suuntaa-antavasti vasemmalta oikealle. Ehkä.

Paavo Arhinmäki (vas)

Paavo Arhinmäki, nykyinen kulttuuriministerimme, on edustamalleen kansanosalle uskollisesti priorisoinut koripallon ennen korkeakulttuuria [1] ja on ehdokkaista kenties pahin broileri. Jos siviilipalvelusta ja kesätöitä (mm. Kansan Uutisten toimittajana...) ei lasketa, hän ei elämänsä aikana ole oikeita töitä tehnyt[2].

Urapoliitikko pahimmasta päästä. Kansanedustajana hän edustaa nähdäkseni aina pientä vähemmistöä kansasta - tarkemmin sanottuna sitä noin 200-henkistä ammattipoliitikkolaumaa, jonka osa hän itsekin on.

Phew. Onneksi ensimmäisellä Paavolla ei juuri ole mahdollisuuksia näissä vaaleissa.

Paavo Lipponen (SDP)

Toinen Paavomme ei juuri ole ensimmäistä parempi. Hänen suurimpana meriittinään voitaneen pitää historian pisintä yhtäjaksoista aikaa pääministerinä - 13.4.1995-17.4.2003, eli yhteensä peräti 2928 päivää. Tuona aikana Paavo toteutti demarien vanhaa ohjenuoraa "Tapa talonpoika päivässä" melkoisella teholla vähentäen maatilojen määrää Suomessa kautensa alun noin 100 000:sta noin 75 000 tilaan. Lipponen siis tappoi peräti 8 talonpoikaa päivässä. Oman alansa suuruus, eikä suotta.

Lähde: http://www.maataloustilastot.fi/tilasto/32

Tämäkään Paavo ei ole elämässään ehtinyt tehdä juuri mitään hyödyllistä (ellei talonpoikien tappamista siis siksi lasketa). Opiskelijana hänen pääaineenaan oli kansainvälinen politiikka, jota hän sittemmin harjoitti mm. luovuttamalla tietoja Halosen ja Putinin välisistä keskusteluista CIA:lle. Well done.[3] Eläkepäivillään hän onnistui lobbaamaan venäläisten kaasuputken Suomenlahdelle laajan broilerisuhdeverkostonsa avulla. Hieno homma.

Enpä äänestäisi tätäkään Paavoa. Eikä onneksi juuri kukaan muukaan.

Pekka Haavisto (vihr)

Haaviston Pekka on melkoinen mediapersoona, eikä suotta. Tylsähkön ulkokuoren sisään kätkeytyy iltapäivälehdistöä kiinnostava julkihomo ja Koijärven veteraani, jolla on pitkä työhistoria vihertävissä Komposti, Vihreä lanka ja Suomi -lehdissä, sekä kokemusta ulkomaankomennuksista YK:n ympäristötarkkailijana Balkanilla, Afganistanissa, Lähi-idässä ja varmaan muuallakin.

Lähde: iltalehti

Haavistolla siis on laaja kokemus paitsi kansainvälisestä ympäristöstä, myös ympäristöasioista kirjoittamisesta ja verkkokeskustelusta ja vähän poliittisesta aktivismistakin ympäristöasioihin liittyen (lähinnä ydinvoiman vastaisesta toiminnasta).

Pekan sekä valttikortti että suurin heikkous liittyy rekisteröityyn parisuhteeseen - jos hänellä käy mäihä, kaikki perussuomalaisten vastustajat äänestävät häntä. Toisaalta hän saattaa juurikin Equadorilaiskomistuksensa vuoksi olla turhan räväkkä presidentiksi. Parin viikon päästä nähdään.

Itse soisin Haaviston jatkavan uraansa vaikka niiden vihreiden lehtien parissa. Tai sitten vaikka ympäristöministerinä. Turhan broileri presidentiksi.

Sari Essayah (kd)

On tavallaan hirveän herttaista, että kristillisdemokraatitkin asettavat oman ehdokkaansa, mutta jotenkin näin potentiaalisena puolueen kannattajana se tuntuu turhalta muiden samanmielisten ehdokkaiden äänisaaliin kalastelulta.

No, joka tapauksessa Sari Essayah ei äkkiseltään vaikuta kovin lupaavalta ehdokkaalta - entinen huippu-urheilija ja nykyinen urapoliitikko. Hän on kuitenkin opiskellut kauppatieteiden maisteriksi, ja urheilu-uransa jälkeen ennen politiikkaan sortumista hän ehti toimia kuutisen vuotta tilintarkastajana PwC:llä ja TeliaSoneran sisäisessä laskennassa.

Itse asiassa Essayah ei olekaan kelvoton ehdokas. Ei kuitenkaan myöskään realistinen. Juuri ketään ei kiinnosta äänestää julkikristittyä ehdokasta, vaikka kaveri muuten neutraali olisikin.

Lähde: sporting-heroes.net

Timo Soini (ps)

Timo Soini vaikuttaa olevan vähän puolella höngällä mukana presidentinvaaleissa, mikä onkin ymmärrettävää - oppositiosta on helppo huudella, ja presidentin postin nappaaminen vaatisi jo ehkä enemmän harkintaa kannanottoihin. Lisäksi hän joutuisi käytännössä luopumaan myös mepin tehtävästään.

Soinikaan ei ole elämässään tehnyt mitään kovin hyödyllistä. Muutaman kesätyövuoden jälkeen hän toimi Kehittyvän Suomen Nuorten Liiton puheenjohtajana. Yhdistys oli käytännössä SMP:n nuorten osasto.
Populistina Soinilla on siis pitkät perinteet jo SMP:n ajoilta, ja politiikassa hän on toki taitava. Varmaan ihan hyvä että hänkin keskittyy siihen missä on hyvä. Ei mielestäni presidenttiainesta, ellei sitten mielenkiinnon vuoksi.

Paavo Väyrynen (kesk)

Kolmas Paavomme, eli vanha kunnon Väyrynen, on tämänkertaisista presidenttiehdokkaista kenties.. mielenkiintoisin. Väyrystä on monesti verrattu vanhaan muotitakkiin - kun sitä tarpeeksi pitkään pitää kaapissa, se on lopulta taas muodissa.

Väyrysestä tekee mielenkiintoisen hänen persoonansa. Kaveri laukoo suustaan mitä sattuu, mutta aika sattuvasti. Keskustan puheenjohtajavaaleissa 2010 hän mm. totesi

"Kaikilla on omat vahvuutensa. Sattuu vain olemaan niin, että minussa nämä kaikki vahvuudet yhdistyvät."

Väyrynen on opiskellut yliopistossa pääaineenaan (hrrr) valtiotieteitä. Politiikassaan hän kertoo noudattavansa vanhaa kunnon kekkoslaisuutta - käytännössä siis on pitkälti persu. Mitään oikeaa työtä hänkään ei ole elämässään tehnyt.

Presidenttiehdokkaana mielenkiintoinen, mutta lähinnä samalla tavalla kuin norsu posliinikaupassa olisi mielenkiintoinen. Tuskin oikeasti hyvä vaihtoehto kapeakatseisen ja Kekkosen aikoihin haikailevan populisminsa - mm. euro- ja EU-vastaisuutensa - vuoksi.

Eva Biaudet (rkp)

Huh - pakkoruotsi, tarvitseeko muuta sanoa? No ei vaan, koska tämän on tarkoitus olla semisti puolueeton vertailu, sanotaan nyt muutakin.

Eva Biaudet on opiskellut oikeustiedettä, mutta ei koskaan valmistunut. Hänet valittiin vähemmistövaltuutetun virkaan ilman vaadittavaa tutkintoa koska hän on muuten niin kovin pätevä, kait. Biaudet on ehdokkaista eniten internetin sensuroinnin ja esimerkiksi asioiden kriittisen käsittelyn rajoittamista puoltavalla kannalla. Hän haluaa säätää lakeja kaikkiin mahdollisiin tarkoituksiin. Upea nainen.

Eva Biaudet on politiikan ohella ehtinyt toimia vuoden tulkkina. Hänen suurin vahvuutensa on sujuva Ruotsin kieli.

Presidenttiainesta? Ei. Presidentin kanslian tulkiksi varmaan ihan hyvä, joskaan ei pätevä, vaihtoehto.

Sauli Niinistö (kok)

Niinistö ehti tehdä peräti kymmenen vuoden ajan töitä oikeuslaitoksen parissa, tästä pari vuotta jopa itsenäisenä yrittäjänä. Lipposen kaasuputkikonsulttitoimiston ohella hän on ainut yrittäjäasennetta osoittanut ehdokas.

Kotimaan politiikan (erityisesti pitkän uran valtionvarainministerinä) ohella Niinistö on ehtinyt myös johtaa Euroopan investointipankkia (EIB, varajohtaja) ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankkia (EBRD), molempia nelisen vuotta. Kokemusta siis löytyy paitsi kotimaisesta, myös ulkomaisesta broileroinnista suuressa seurassa. En itse osaa päättää onko se hyvä vai huono asia.

Lähde: Iltasanomat

Presidentiksi kannatusta tuntuu löytyvän, mutta ainahan massat ovat osanneet olla tyhmiä yhdessä. Kokemusta on kuitenkin kohtuullisen monipuolisesti.

Summa summarum

Äänestäjän on siis valittava kuudesta, hiukan eri liemissä keitetyistä poliittisesta broilerista, entisestä juristista ja entisestä urheilijasta. Vaikka poliittista kaasuputkikonsultointia harrastavan Paavo Lipposen laskisi myös vaihtoehdoksi, olisi oikean elämän kokemuksiakin keränneitä ehdokkaita vasta kolme: Essayah, Lipponen ja Niinistö.

Valittavana on taas liuta huonoja ehdokkaita joista pitäisi sitten saada valittua vähiten huono äänestettyä eduskuntaan. Jollen sorru äänestämään pahuuttani Väyrystä, äänestän jotakuta kolmesta, oikeaa elämääkin nähneestä ehdokkaasta. Ehdotan samaa muillekin.

Lähteet

Keskiluokkaisuuden kutsun kuulen

2012-01-02T23:31:00.003+02:00

Keskiluokkaisuus, here I come! Vaihteeksi hiukan henkilökohtaisempaa kirjoitusta tiukalla sosiologisella pohdinnalla ryyditettynä.

Pari autoa, koira, kissa, muutama lapsi, duunari-isä,
hyvä toimeentulo ja omistusasunto lähiössä.
Simpsonit ovat stereotyyppinen
(alemman?) keskiluokan perhe.

Vaimo, vanhuus ja vakituiset tulot eivät tule yksin. Vähintäänkin mukana tulevat vaatimukset mukavammasta autosta joka olisi turvallisempi ja jossa voisi kuljetella enemmän tosi tärkeitä tavaroita paikasta toiseen ja johon mahtuu koira takakonttiin ja jossa on toimivat penkinlämmittimet ja jonka käynnistäminen ei vaadi sellaista teknisen osaamisen taidonnäytettä kuin auton lämmittämistä lohkolämmityksellä, ja niinpä nyt oli sitten ostettava farmariauto.

Identiteettikriisiä ja luokkayhteiskuntapohdintaani vakavoitti entisestään molempien firmojeni ja toisaalta sijoitustoimintani alustavien tilinpäätösten valmistuminen yhdistettynä palkankorotukseen ja opintotuen takaisinperinnän uhkaan.

Nousu keskituloiseksikin näyttää olevan pakolla edessä vaikka mitä kirjanpitokikkoja käyttäisi.

Omaa keskiluokkaisuuttaan (ja keski-ikäisyyttään?) pohtiessaan sitä tulee miettineeksi myös termin määrittelyä, eli mitä itse asiassa oikeastaan tarkoitetaan, kun puhutaan keskiluokasta? Ketkä ovat keskiluokkaa, ja miksi?

Wikipedian määritelmä kuuluu näin:

Keskiluokka koostuu sellaisista yhteiskunnan jäsenistä, jotka ovat hyvin toimeentulevia sekä kokevat olonsa yhteiskunnassa taloudellisesti turvatuksi[1]. Toisen määritelmän mukaan keskiluokkaiset ihmiset ovat niitä, joilla on jonkin verran taloudellista liikkumavaraa mutta ei yksilöinä vaikutusvaltaa. Keskiluokkaan luetaan usein yrittäjät, opettajat ja virkamiehet. Joskus keskiluokkaan lasketaan kuuluviksi myös parhaiten palkatut työläiset, vaikka työläisten katsotaan yleensä kuuluvan työväenluokkaan.

Määritelmä tuntuu aika oudolta. Eikö duunari, siis palkattu työläinen, voisi olla keskiluokkainen? Ainakin keskituloiseksi duunari pääsee monella alalla sangen helposti, mutta jääkö hän silti vääjäämättä keskiluokan alapuolelle? Opintojen ja esimerkiksi korkeakoulututkinnon vaikutus keskiluokkaisuuteen on mielestäni sinällään kiistämätön, mutta tottahan noheva amiskin voi olla keskiluokkainen?

No, Ylioppilaslehti vie taannoisessa artikkelissaan määrittelytyötä hiukan pidemmälle, ja yksinkertaisesti pitääkin työväenluokkaa keskiluokkaa alempana yhteiskuntaluokkana niin tulojen kuin pitkälti vapaa-ajanaktiviteettienkin osalta. Nähdäkseni tämäkään kannanotto ei riitä kuvaamaan todellisuutta.

Amerikkalaisessa kielenkäytössä keskiluokka tarkoittaa suurinpiirtein kaikkia muita paitsi rikkainta 1 % kansasta.
No, määritelmä voi olla huono, mutta on se parempi kuin Urpilaisen näkemys...

Itse teen jaon mieluummin yhteiskunnallisen aseman ja taloudellisen toimeentulon perusteella. Niin aiempien määrittelijöiden esittelemä työväenluokka kuin keskiluokkakin ovat kohtuullisesti toimeentulevia, yhteiskuntaa kannattavia voimia. Nämä ihmisryhmät - kutsuttakoon työväenluokkaa tästedes alemmaksi keskiluokaksi ja niin sanottua oikeaa keskiluokkaa vastaavasti ylemmäksi keskiluokaksi - muodostavat (ainakin vielä toistaiseksi) sen suuren massan jota vaalipuheissa kosiskellaan ja joka maksaa ylivoimaisen enemmistön valtion verotuloista. Harvatuloinen taloudellinen yläluokka maksaa Suomessa hurjasti veroja, mutta verokertymä jää silti suhteellisen matalaksi. Alaluokka, siis pitkäaikaistyöttömät, opiskelijat ja muut "vapaamatkustajat", ei juuri maksa veroja vaan on keskiluokan elätettävänä.

Eläkeläisten määrän kasvaessa ja työttömyyden pysyessä koholla (ja todennäköisesti tulevaisuudessa noustessa) huoltosuhde huononee entisestään, ja keskiluokkaa tullaan verottamaan entistä enemmän.

Paljonko pitää tienata ollakseen keskiluokkaa?

Kutsuin keskiluokkaa keskituloisiksi. Mitäs se oikeastaan tarkoittaa?

Valtionvarainministerimme Jutta Urpi(l)ainen on antanut aiheesta tähän mennessä yhden huonoimmista kuulemistani määritelmistä. Hän linjaa alle 3 000 euroa kuussa ansaitsevat köyhälistöksi, ja yli tämän sitten keskiluokaksi (johon ilmeisesti lukee itse kuuluvansa). Tällä laskentatavalla noin 80 % suomalaisista kuuluu siis köyhälistöön - tai kuka tahansa täysipäiväinen työntekijä, joka tienaa alle 18,50 euroa tunnissa.

Kyseessä oli mielestäni varsin outo ja epäammattimainen kannanotto valtionvarainministeriltä, mutta onneksi muut poliitikot antavat hiukan realistisempia lausuntoja. Esimerkiksi keskustan Mika Lintilä ja moni muu vähän maanläheisempi poliitikko linjaa keskituloisuuden 2 000 - 2 700 euroa kuussa tienaavaan kansanosaan. Kysymykseen siitä, mistä tämä tulo katsotaan tai lasketaan, on vaikeampi saada vastausta (tai sitten toimittajat eivät vain osaa kysyä asiaa). Onko kyseessä verotettava tulo (joka voi erilaisten vähennysten vuoksi olla esimerkiksi vain puolet bruttotuloista), vai ehkä nettotulot (paljonko menojen ja verojen jälkeen jää käteen) vai peräti bruttotulot (tulot ennen mitään vähennyksiä)?

Tilastokeskus on vuonna 2008 määritellyt keskituloisiksi 2373-3133 euroa kuussa ansaitsevat palkansaajat, eli käytännössä 4 keskimmäistä desiiliä.[3] Näin tosin todellinen köyhälistö ja toisaalta pääomatuloilla elelevät jäävät pois laskuista, joten määritelmä on lähtökohtaisesti kelvoton - sehän huomioi vain palkansaajat, ja heistäkin vain 40 %, ja käsittää siis yhteensä vain 20 % kansasta! Aika pieni porukka keskiluokaksi? Lisäksi Tilastokeskuksen tilastoissa käsitellään usein kokonaistuloa, johon on laskettu mukaan muun muassa asuntotulo - siis se laskennallinen tulo omistusasumisesta, jonka kansalainen saa siitä että ei kustanna vuokranantajansa maksamaa pääomatuloveroa vuokrasta. Kuulostaa typerältä ja monimutkaiselta, mutta asuntotulosta (toivottavasti selkokielellä) enemmän täällä.

Kun asuntotulot ja muut laskennallisuudet putsataan luvuista, saadaan todellinen rahatulo, eli kansalaisen vuoden aikana saama rahallinen, todellinen hyöty. Mukaan on siis tietenkin yhä laskettu esimerkiksi työsuhde-edut. Tilastokeskus tarkastelee tilastoissaan bruttotuloja, ja vuoden 2009 lukujen mukaan keskimääräinen kansalainen on tienannut 23 101 euroa ennen veroja ja vähennyksiä. Keskituloisuuden alaraja on EU:n määritelmän mukaan 60% mediaanitulosta, ja vuoden 2009 mediaanitulon ollessa 20 536 euroa keskituloisuuden alaraja, tai pienituloisuuden yläraja, ja näin keskiluokkaisuuden ja köyhälistönkin välinen raja, asettuukin 12 321,60 euroon vuodessa.

Ei ehkä mikään ihme, mutta keskituloisuus on yleistä

Pienituloisuuden raja on oikeastaan aika helppo ylittää. Tienaamalla tasan opintotuen tulorajojen salliman maksimin, 11 850 euroa, tulee jo tienanneeksi yhteensä yli 16 000 euroa.

Tuloja on kuitenkin yleensä järkevintä tarkastella ruokakunnittain. 2-henkisen ruokakunnan tai kotitalouden keskituloisuuden raja (vuoden 2009 lukujen mukaan) on siis näin 24 643,20 euroa. Mikäli molemmat nostavat opintotuen 9 kuukaudelta, täytyisi palkka- ja pääomatuloja olla vuoden ajalta vielä yhteensä vajaat 16 000 euroa. No, kahden palkansaajan taloudelle tuokaan ei ole temppu eikä mikään, mutta opintojen ohella rajan saavuttaminen on jo aika haastavaa.

Kun köyhälistöön kerran joutuu, sinne usein myös jää
(opiskelijat tosin ovat onneksi poikkeus tästä),
sillä kannustinloukut ovat byrokraattisen
järjestelmämme peruspiirre.

Näiden tietojen valossa ei liene yllättävää, että opiskelijoista yli kolmannes onkin köyhälistöä. Muu köyhälistö, noin 700 000 kansalaista (vuoden 2009 luku), koostuu pääosin työttömistä ja pienituloisimmista eläkeläisistä. Tavallaan siis tilanne on niin kuin pitääkin: yhteiskunnan varoilla elävät ovat köyhiä ja rikkaammat hoitavat heidän elättämisensä.

Toisaalta taas tarkastelu paljastaa sen, minkä fiksumpi olisi päätellyt muutenkin - valtaosa meistä on kuin onkin keskiluokkaa. Niin minä ja vaimoni, kuin kämppikseni ja vaikkapa vanhempanikin kuuluvat keskiluokkaan.

Opiskelijoille muutenkin on tyypillistä hiljalleen nousta köyhälistön tai alaluokan parista keskiluokkaiseen kansanosaan. Tulojen perusteella suuri osa heistä (tai meistä..) kuitenkin on pienituloisia.

Mikä muu kertoo keskiluokkaisuudesta?

Keskiluokkaisuutta pohtiessa ei kuitenkaan auta vain tarkastella käytettävissä olevia tuloja. Sanoin jo aiemmin että tunnen oman oloni keskiluokkaiseksi, ja vähitellen melkein keski-ikäiseksikin.

Minulla on lainaa, säästöjä, kaksi autoa joista toinen farmari, vaimo, (melkein) vakituinen työ, oma yritys ja kohta alempi korkeakoulututkintokin. Asuntosäästämisenkin olen jo aloittanut ASP-tilin muodossa, mutta rivarikolmion ja lauta-aidan hommaaminen saa vielä odottaa. Elintasovatsan kerryttäminenkin alkoi jo lupaavasti vaimon höyryävien lihapatojen äärellä, mutta sen edistyksen sentään sain toistaiseksi pysäytettyä.

Sosiaalisissa medioissa käymissäni keskusteluissa keskituloisuuden piirteitä tuli ilmi paljon. (Omistus)asunto, oma auto (mieluiten tietty farmarivolvo, mutta paremman puutteessa mikä vain farmari?), kesämökki, melkein kestämätön velkataakka (perinteisimmillään tietysti asuntolaina) mutta toisaalta vähän puskuria tarjoava muhkeahko pankkitilin saldo.

Itse lisäisin listaan lapset ja koiran. Ehkä tosin toisessa järjestyksessä, koira ja sitten vasta lapset.

Ennen vanhaan suku käytännössä määräsi tulevan yhteiskuntaluokankin, mutta siitä on kieltämättä tultu pitkälle. Vaikkei korrelaatio sinällään mihinkään olekaan hävinnyt, voi pankinjohtajan tytär ryhtyä nykyään vaikka parturi-kampaajaksi ja siivoojan poika ryhtyä apteekkariksi. Suuren sosioekonomisen ryhmän periytyminen vanhemmilta lapsille ei toisaalta ole mikään ihme...

Keskiluokkaiset myös harrastavat omalla tavallaan. Erityisesti ylempi keskiluokka käy maratoneilla ja urheilee muutenkin, syö silloin tällöin ulkona ja kuluttaa kulttuuria monipuolisesti. Alempi keskiluokka ei välttämättä eroa tästä merkittävästi, vaikka toisaalta alaluokkaiseksi mielletty television tapittaminen (tosi-tv -sarjat, anyone?) lienee sen parissa paljon yleisempää.

Toisaalta keskiluokan edustajilla on yleensä varaa harrastaa kalliimpia harrastuksia. Ei ole pakko jäädä kotiin katsomaan televisiota, vaan voi vaikka lähteä moottoripyöräsafarille Norjaan, lätkimään kierroksen golfia, tai vaikka laskettelemaan.

Miten tästä eteenpäin?

Tässäpä hyvä kysymys. Olenko jo 22-vuotiaana saavuttanut sen yhteiskunnallisen/sosiaalisen/taloudellisen luokan jossa tulen pysymään loppuelämäni? Kenties. Kuten aiemmin on ehkä jo tullut ilmi, keskiluokkaisuudessakin on eroja.

Ylemmän keskiluokan - tai jopa rikkaiden - touhuja.

Esimerkiksi Tilastokeskuksen määritelmän mukaanhan kahden palkansaajan perhe voi vielä tienata melkein 80 000 euroa ja olla yhä keskiluokkaa. Eikä keskiluokkaisuus ole tosiaan vain tuloista kiinni, vaan elämäntyyli ja -asenne vaikuttavat siihen myös. Eikä tietenkään vähäisimpänä - oma kokemus sosiaaliluokasta, johon kuuluu.

Ehkä siis ei ole tarpeen suistua identiteettikriisiin itsensä lokeroimisen suhteen. (Me) keskiluokkaiset olemme monipuolinen kansanosa johon mahtuu todellisuudessa hyvin eri tavoin eläviä ja pärjääviä yksilöitä ja ruokakuntia. Tuskin kenenkään on tarvis hommata purjevenettä (tai edes Buster XL:ää) joutuakseen lokeroiduksi alempaan keskiluokkaan.

Purjevene tai huvijahti voi olla ratkaiseva tekijä.

PS. Kiitokset kaikille sosiaalisissa tai epäsosiaalisissa medioissa keskusteluun osallistuneille! Muiden ajatusten kuuntelu helpottaa joskus huomattavasti omien jäsentelyä.

- -

Kysymyksiä, kommentteja? Oletko sinä keskiluokkaa? Miksi?

Täydennän tai korjaan mielelläni tekstiäni muiden jakamien tietojen tai kokemusten perusteella, tai kirjoitan vaikka koko tekstin kommenttienne herättämien ajatusten pohjalta, joten jätä terveisesi kommenttiosioon alempana!

- -

Lähteet

Joulutauko!

2011-12-26T22:06:00.002+02:00

Joulukiireiden (tai oikeastaan rauhallisen joulunvieton) vuoksi blogi on tämän viikon tauolla.

Kuvassa vielä uuden vuoden höysteeksi graafi IMF:n arvioimasta Suomen vaihtotaseesta sisältäen ennusteen vuosille 2011-2013. Harmi, että tämä jo valmiiksi pessimistinen arvio osoittautui yltiöoptimistiseksi - miinukselle mentiin jo 2011. Kauhulla odotamme tulevaa.

Oikein rauhallista joulunaikaa ja (toivottavasti ennustettua) parempaa vuotta 2012 kaikille lukijoille!

Lähde: GPDE

Köyhälistön sirkushuveja keskiluokan veroeuroilla

2011-12-19T23:30:00.000+02:00

Taas on yksi poliittinen farssi saamassa ainakin välikuoleman, kun YLE:n rahoitus toteutetaan progressiivisella YLE-verolla. Veron oikeutus on vähintäänkin kyseenalainen. Käytännön toteutuskin on vielä auki, mutta yksi asia on varmaa: YLE tulee jatkamaan paisumistaan kuin pullataikina, ja sinä ja minä olemme maksajaina. Jälleen kerran.

Kun yhteiskunta kärsii, YLE voi paremmin kuin koskaan

Samaan aikaan kun valtio ja kunnat kamppailevat laskevien verotulojen ja velkaantumisen kanssa (Aamulehden tutkimuksen mukaan [1] kunnallisveroprosentti on kymmenessä vuodessa nousemassa keskimäärin 30 prosenttiin...), on yksi taho jonka ei tarvitse taantumaa murehtia tai toimintaansa tehostaa, ja se on Yleisradio. Budjetti tulee jälleen YLE-veron myötä kasvamaan - ja kasvamaan, ja kasvamaan.

Kun kuntia pakkoliitetään, valtio irtisanoo ja velkaantuu, yritykset menevät konkurssiin ja opiskelijat valmistuvat työttömiksi, YLE laajentaa uusille toimialoille ja pyrkii nitistämään kaikki kaupalliset toimijat. Ja tähän mennessä on siinä kohtuullisesti onnistunutkin.

Kansanedustaja ja entinen toimittaja(!) Tuulikki Ukkola kritisoi muita mediataloja blogissaan[4]:

"Tavoitteena on ollut nutistaa Ylen rahoitus niin  pieneksi, ettei se pystyisi kilpailemaan yksityisten medioiden kanssa"

Hei upeeta! Ukkolan avausteesi on siis se, että YLE:n, veronmaksajien rahoittaman laitoksen, tulee kilpailla yksityisten toimijoiden kanssa. Jotenkin tulee mieleen RAY, joka veronmaksajien rahoilla ja valtion tuella kilpailee uhkapelifirmoja vastaan niin Suomessa kuin ulkomaillakin - ja samaan aikaan leikkaa rahoitustaan mm. Medi-Helille. Tai itse asiassa ei vain leikkaa, vaan perii jo myönnetytkin takaisin.

Eli nyt kun SDP ja kokoomus tuulettavat, kun veronmaksajien rahoilla kustannettu instituutio jatkaa kilpailua yksityisten yritysten kanssa. Loistavaa. Meidän kaikkien rahoja kannattakin käyttää siihen, että yritetään viedä asiakkaita yrityksiltä jotka työllistävät suomalaisia.

Näinpä YLE saa jatkaa kilpailua muiden mediantuottajien kanssa. Erona esimerkiksi Maikkariin ja paikallisradioihin on se, että asiakkaat eivät saa valita YLEä - valinta on meidän puolestamme jo tehty, ja maksutkin otetaan automaattisesti muiden verojen yhteydessä. Kieltämättä erinomainen yritysmalli.

Lapsuudenkotikunnastani Ähtäristä loppui radio Toiska, ja eiköhän pian lopu paikallislehdetkin. Kaikista hienointa on, että yksityiset, kaupalliset yritykset joutuvat laskuttamaan vuodenvaihteesta alkaen toimittamistaan lehdistä arvonlisäveron, ja muista palveluista (kuten mainosmyynnistä) menee jopa korkeampi arvonlisävero 23%. Entä YLE? Ei kerää tai tilitä arvonlisäveroa, eikä maksele veroja muutenkaan. Ei tietenkään, typeräähän se olisi - sehän saa tulonsa verottamalla kaikkia potentiaalisia asiakkaitaan, eli on samassa ylimaallisessa asemassa kuin valtio tai tekijänoikeusjärjestötkin.

Kuka maksaa, ja kuka hyötyy?

Käytännössähän tässä käy niin, että ne jotka YLE-veroa maksavat eniten, käyttävät sen palveluita vähiten, ja palveluita (erityisesti televisiota) käyttävät yksilöt maksavat niistä kaikista vähiten - jos ollenkaan. Siispä varhaiseläkkeellä tai työmarkkinatuella kotosalla kaikki päivät televisiota katselemassa istuskelevat yksilöt tuskin maksavat huvistaan mitään, mutta se uraohjus joka ei työpäivänsä jälkeen televisiota ehdi katsella, saati sitten selailla YLE Areenaa, maksaakin sitten raskaimman mukaan. Parhaassa tapauksessa ensin henkilökohtaiset 140 euroa, ja perään vielä osakeyhtiönsä 634 euroa.

YLE-maksun progressiivisuus taasen on vain taas yksi esimerkki sosialistisen yhteiskunnan epäreiluudesta - koska progressio päättyy matalalle, suhteellisesti suurimman taakan kantavat taas keskituloiset. Jälleen kerran siis jo valmiiksi raskaasti verotettu keskiluokka kustantaa ilmaiset sirkushuvit alati kasvavalle köyhälistölle samalla kun rikkaimmat pääsevät suhteellisesti vähemmällä.

Tietty YLE:n kohdalla voidaan aina argumentoida vaikka yleisellä sivistämisellä ja kriisiajan velvoitteilla, mutta kerron hetken päästä miksi se on typerää ja perusteetonta, ja aivan yhtä hyvin voisi perustella VR:n toiminnan tehokkuutta asekehittelyllä.

Yrityksetkään eivät siis säästy rahastukselta

Yksi epäkohta on YLE-veron ulottuminen myös yrityksiin. Vanhoina hyvinä tv-lupamaksuaikoina sen tavallaan ymmärsi, että yrityksetkin joutuivat maksamaan tv-aparaateistaan - saattaahan olla että niitä katselisivat yrityksen tiloissa henkilöt, jotka eivät kotona katsele televisiota eivätkä ole maksaneet lupamaksuakaan. Yritysten rokottamisella oli siis perustelu. Vaan miten on nyt? YLE-vero on henkilökohtainen - kun maksat verosi, saat käyttää YLE:n palveluita. Jolly good, mutta mitenkäs yritykset sitten? Kuka sellainen henkilö käyttää nyt yrityksissä YLE:n palveluita, joka ei ole jo YLE-veron piirissä muutenkin? Tässähän peritään yritysten henkilökunnan ja asiakkaiden mahdollisesti käyttämistä Yleisradion palveluista maksu kahteen kertaan!

Asiaa vielä pahentaa se, että maksu tulee ilmeisesti määräytymään liikevaihdon perusteella. Vaan miettikääpä vaikka jotain päiväkauppaa käyvää sijoitusyhtiötä, metsäkoneita valmistavaa pörssiyhtiötä ja suurehkoa maatilaa, ja asettakaa ne vastakkain vaikkapa pienen laskentatoimen alan konsulttifirmaa vastaan - konsulttifirma saattaa tehdä vuodesta toiseen parempaa tulosta ja olla maksamatta YLE-veroa, mutta maatila (tulos nollissa), metsäkonefirma (tulos parhaina vuosina konsulttifirmaa parempi mutta muulloin alle tai jopa tappiolla) ja sijoitusyhtiö (liikevaihto miljoonia, tulos kymmeniä tuhansia) maksavat vielä tuloksestaan satoja euroja YLE-veroa. Tarkoitus onkin kerätä Suomen muutoinkin korkean kustannustason kourissa kärvisteleviltä yrityksiltä vielä 22 miljoonaa euroa YLElle. Siis suora tulonsiirto muun muassa paikallislehdiltä YLElle.[5]

Taasko se nousee?

Kyllä vain. Milloinpa valtionyhtiön rahantarve muka ehtyisi? Kilpailu kaupallisten toimijoiden kanssa syö rahaa, selvähän se. Vuonna 2012 maksu nousee 3%, ja vuonna 2013 peräti 11% [2]! Melko miehekkäitä lukuja - kannattaa muistaa nämä prosentit palkankorotuksia pyytäessä.

Uutisointi on muutenkin ollut maksun nousua tai laskua koskien parhaimmillaankin harhaanjohtavaa - tyypillisen suomalaisperheen lasku tosiaan nousee 280 euroon asti. Ja kun on paljon perheitä jotka eivät YLE:n palveluita ole tähänkään mennessä käyttäneet, on maksun kasvuprosentti ääretön. Varsin kohtuullista rahastusta?

Omankin talouteni maksu nousee siis vuodenvaihteessa 2013, näillä näkymin 0 ~> 200 euroon. Televisiota en ole omistanut ikinä, enkä liioin digiboxia, tosin myönnän kerran opettaneeni erään tuttavani tallentamaan ohjelmia YLE Areenasta.

Aika hyvä hinta siis viidentoista minuutin Areenakäytöstä vuodessa.

Esimerkkini ei edes ole äärimmäinen. On perheitä, jotka YLE:n palveluita eivät käytä laisinkaan, mutta joissa palkansaajia on useita - otetaan esimerkiksi vaikkapa lestadiolaisperhe, jossa kahden töissäkäyvän aikuisen lisäksi kotona asuvat lukioikäiset lapset tekevät duunia vapaa-aikanaan - BAM! Perhe rahoittaa YLE:n toimintaa hetken päästä viidelläsadalla eurolla vuodessa.

En ihmettele, miksi YLE:n toimitusjohtaja kertoo olevansa ihan tyytyväinen [3]. Kyllä minäkin olisin, jos voisin noin vain pakottaa kaikki potentiaaliset asiakkaat maksamaan palveluistani, riippumatta siitä käyttävätkö niitä vai eivät.

YLE:n kuluttama rahamäärä ei edes kasva vain absoluuttisesti, vaan myös suhteessa Suomen valtion tuloihin. Siinä missä valtion tulot polkevat paikallaan tai jopa laskevat, YLE saa vuodesta toiseen enemmän ja enemmän rahaa. Vuonna 2013 YLE:n osuus valtion budjetista on jo yli 11%, kun vuonna 2010 se oli vielä alle 6%. Luvut eivät toki suoraan ole verrattavissa, sillä YLE:n toiminta rahoitettiin viime vuonna vielä käyttäjiltä kerättävillä maksuilla, kun vuonna 2013 se rahoitetaan verovaroin. Kun rahoittajana ovat veronmaksajat, rahaa on käytettävissä aina mielinmäärin.

Puoltajien perusteet ontuvat kuin entinen presidentti

Massiivista rahastusta, YLE-veroa, perustellaan yleensä lähinnä Yleisradion kriisiajan velvoitteilla. Se olisikin ihan kohtuullinen perustelu, jos kyseinen instituutio rahoitettaisiin budjetista, ja kyseinen rahoitus olisi ehkä kolmannes nykyisestä, ja jos YLEllä olisi nykyisellään edellytyksiä tai tarvetta olla kriisiajan tiedotuskanava. 500 miljoonaa, puoli miljardia - oikeasti, niinkö paljon meidän kaikkien rahaa täytyy käyttää joka vuosi siihen, että voidaan kaiken varalta ylläpitää yritystä, joka mahdollisen kriisin aikana voisi julkaista valmiiksi tuotettuja kriisitiedotteita?

Ja nyt näiden kriisiajan velvoitteilla ja niiden rahoituksella näytetään televisiosta mm. seuraavia:

Gilmoren tytöt
Kotikatu
Holby Cityn sairaala
Sydämen asialla
Tangomarkkinat (jotka YLE käytännössä myös rahoittaa)
36 radiokanavaa (alueelliset kanavat mukaanluettuina), joista 5 ruotsinkielistä (ruotsinkielisiä siis n. 14%).

Veronmaksajien rahoilla koko hoito. Ja kyllä kelpaa!

Tarkennuksena tosin sanottakoon, että en suinkaan sano listaamiani ohjelmia huonoiksi tai turhiksi (sain tästä jo ensimmäisen äkäisen palautteen lukijalta koskien Gilmoren tyttöjä...) - ne vain ovat mielestäni ohjelmaa, joka kuuluisi muualle kuin verovaroin rahoitettaville kanaville. Silloin niistä voisivat maksaa ne, jotka niitä katsovat. ja YLE voisi keskittyä tarjoamaan dokumentteja, poliittista satiiria ja uutisia.

Mikä YLE:n rooli mahdollisessa kriisitilanteessa sitten olisi? Säteilytiedotteet tarkastetaan STUK:n sivulta, muut tiedotteet Poliisin sivulta, YLE:llä ei ole tv-lähetysmahdollisuutta, eikä mitään mahdollisuutta matkapuhelinverkossa tehtäviin lähetyksiin. Jos jostain kodista vielä vanhanaikainen radio löytyy, niin toki YLE:n kanavia voi kuunnella silloin. Oikeassa sodassa toki radiomastotkin olisivat muutaman ensimmäisen tunnin jälkeen historiaa, joten vähäiseksipä jäisi Yleisradion merkitys silloinkin.

Yle myös maksaa kansainvälisestikin kohtuullista palkkaa toimitusjohtajalleen (vuonna 2009 n. 16 000 euroa / kk), ja sillä on henkilökuntaa asiakaskuntaan suhteutettuna noin kaksinkertainen määrä esimerkiksi BBC:hen verrattuna. Ja kumman tuottama sisältö onkaan tasokkaampaa?

Yle myös ylläpitää tietenkin omaa sinfoniaorkesteria, ja tähän kuluukin noin 7 miljoonaa euroa vuodessa.

Yksi tärkeimpiä perusteluja on tietenkin jonkinlainen paikallisuuden, kulttuurin ja sivistyksen vaaliminen. Itse tosin kuvittelisin, että nimenomaan kaupalliset paikallisradiot voivat tuottaa sitä ohjelmaa jota paikalliset haluavat kuulla sen sijaan, että Helsingin herrat järjestävät Pihtiputaan mummolle ohjelmaa, mikä siis on YLE:n malli. Ähtärissäkin tosiaan OLI Radio Toiska... Vaan eipä ole enää. Jos YLE:n ohjelma ei olisi tunkenut samalla tontille, ehkä radiotaajuuksilla olisi vielä tänäkin päivänä jotain mielenkiintoista kuunneltavaa... YLE:n kanavilla ei paljon juhlita.

Ruotsinkielisyyden vaaliminen (14% kanavista ruotsinkielisiä) on toki hurjan tärkeää (kuten akateeminen pakkoruotsikin!), mutta kannattaako siihenkin upottaa miljoonia euroja vuosittain? Esimerkiksi YLE 5 FST käyttää n. 15% Yleisradion tv-toimituksen budjetista, ja onnistuu tällä haalimaan massiivisen 0.2-0.5% osuuden suomalaisten katseluajasta.[6]

YLE talloo paikallistoimituksillaan pienten radiokanavien ja paikallislehtien varpaille, tuhlaa miljoonia ruotsinkieliseen ohjelmistoon ja sivistää kansaa veronmaksajien rahoilla sellaisilla ohjelmilla kuin Gilmoren tytöt, Kotikatu ja Tangomarkkinat... Voi pojat.

Onko tämä rahan törsäys näinä vyön kiristämisen aikoina todella perusteltavissa?

My 5 cents

Käytännössä YLE voitaisiin vallan mainiosti lohkoa osiin, ja yksityistää tai lopettaa kaikki Yleisradion perustehtävän ulkopuolinen toiminta. YLE:n rahoituksen tulisi tulla suoraan budjetista, eikä suinkaan typeränä, näennäisprogressiivisena uutena verona joka jälleen kerran työllistää lisää byrokraatteja verovirastoihin.

Mietitäänpä, mitä voitaisiin saada aikaan karsimalla YLE:n budjetista vaikkapa 300 miljoonaa euroa (n. 60%). Yleinen ja sopivan populistinen vertailukohta on tietysti uusien sairaanhoitajien työllistäminen. Jos oletetaan että sairaanhoitajan keskipalkka on vaikkapa 2 200 euroa kuussa, hänen työllistämisensä tulee maksamaan noin. 40 000 euroa vuodessa. Tällä hinnalla YLEstä säästetyillä rahoilla voitaisiin suoraan työllistää 7 500 sairaanhoitajaa hoitamaan vanhuksia ja auttamaan terveyskeskusten jonojen purkamisessa.

Samaan aikaan YLE:n näivettämät paikallislehdet ja -radiot heräävät taas henkiin ja työllistävät lisää toimittajia, varmaankin lähinnä YLEltä pois potkittuja. YLE:n uutistoimitus voi vallan mainiosti jatkaa uutisointiaan, mutta ei enää anna uutisia ilmaiseksi jatkolevitykseen. Raha kiertää taas muutenkin, kuin veronmaksajien lompakoista YLE:lle.

Bättre folk seuraa oikeaa ruotsalaista mediaa, niin kuin ilmeisesti tähänkin asti. Ja hyvä niin.

Taas poistuisi yksi kannustinloukku kun se yksi ratkaiseva euro esimerkiksi kesätyöläiselle ei tulisi maksamaan viittäkymmentä euroa YLE-veroissa, ja keskiluokan raskas taakka tämän valtakunnan rattaiden pyörittäjinä keventyisi edes hiukkasen.

Kaikki voittaisivat, mutta kun ei. Työväenpuoluekaksikko SDP+kokoomus jatkaa keskiluokan potkimista päähän. Helppohan niiden on - keskimääräinen demariedustaja maksaa palkastaan YLE-veroa noin 0,2% mutta esimerkiksi minä maksan peräti kolminkertaisen määrän - noin 0,6%.

Lähteet

Kun kauppa ei käy, vievät kaikki tiet Ateenaan

2011-12-12T17:07:00.001+02:00

Mitä yhteistä kriiseilevillä ns. PIIGS-mailla on?

Ei ainakaan alijäämäinen valtiontalous. Ei myöskään eteläinen sijainti. Ei sama (väärä?) hallituspuolue, eikä juuri mitään muutakaan. Yksi yhteinen tekijä löytyy: alijäämäinen vaihtotase.

Ja siitä olisi tarkoitus jutella nyt. En tarjoa hopealuotiratkaisua enkä juuri muitakaan ohjeita valtionpäämiehille, vaan ajattelun aihetta tavalliselle tallaajalle, tai se ainakin olisi tarkoituksena.

Paljon porua, vähän villoja

Graafi havainnollistaa kauniisti: valtion budjetin
ali- tai ylijäämäisyydellä on vain vähän tekemistä
valtion häviäjyyden kanssa.
Kuvan lähde: GPDE

Viime aikoina on saatu kuulla kyllästymiseen asti spekulointia, syyttelyä ja analysointia käynnissä olevan pankkikriisin, luottolaman, eurokriisin, Kreikan kriisin, tai millä nimellä tuota rakasta lastaan nyt haluaakaan kutsua, syistä, syyllisistä ja seurauksista. Syytetty on vuoroin laiskoja kreikkalaisia, ahneita espanjalaisia, pahaa EU:ta, maahanmuuttajia, uusliberalismia, sosialismia ja varsinkin kaikkia muita.

Puhuttaessa "Kreikan kriisistä", annetaan suhteettoman paljon painoa valtionvelalle. Se on merkittävä tekijä arvioidessa valtioiden tämän hetken ongelmia, muttei suinkaan syy niihin. Esimerkiksi Japanin valtionvelka on vuosikausia ollut yli 200% sen BKT:sta (vrt. Kreikalla noussut vasta nyt 150%), mutta vaihtotase on ollut ylijäämäinen ja kansa on pärjännyt mainiosti. Valtionvelkaan kiinteästi sidoksissa oleva valtiontalouden alijäämä ei sekään selitä kriisimaita - neljästä pahimmasta häviäjämaasta kahdella, Espanjalla ja Irlannilla, on budjetti jopa ollut vuosia ylijäämäinen ennen kriisiä. Vasta massiivinen elvytys samanaikaisen verokertymän laskuun yhdistettynä on vetäissyt budjetit reilusti miinukselle. Keynesiläisen talouspolitiikan hienouksia - hyvinä aikoina pitäisi osata säästää jotta huonoina aikoina olisi millä elvyttää. Ei onnistu poliitikoilta...

No joo. Joka tapauksessa muutamat blogistit uskaltavat poiketa uutisoinnin ja kirjoittelun yleisestä linjasta. Yhden fiksuimman, mutta aika vähälle medianäkyvyydelle jääneen huomion on tehnyt rapakon takana vaikuttava ekonomisti ja konsultti (hyi kuinka tuolla sanalla onkaan paha kaiku..) Kash Mansori, joka blogissaan käsittelee muun muassa vaihtotaseen ennustamiskykyä viimeaikaisten kriisien kohdalla.

Mikä sitten on vaihtotase?

Yllä kuvattujen maiden vaihtotaseita.

Vaihtotase muodostuu kauppataseesta (tavaravienti - tavaratuonti), palvelutaseesta (palveluiden vienti - palveluiden tuonti) ja pääomaeristä. Käytännössä vaihtotaseen ali- tai ylijäämä on valtiolle sama, kuin tulos yritykselle - se kertoo, paljonko yritys teki voittoa tai tappiota tilikautensa aikana.

Vuodesta toiseen alijäämäinen vaihtotase johtaa kansantalouden velkaantumiseen. Tästä ei ole suorana seurauksena valtionvelan kasvu, mutta käytännössä koko yhteiskunnan kärsimys kyllä. Homma on oikeastaan aika simppeli: jos kulutetaan enemmän kuin tuotetaan, velkaannutaan. Eikä tämä tapahdu vain valtiolle (joskin yleensä sillekin), vaan myös yksityiselle sektorille.

Toisin kuin yritykselle, valtiolle (tai yhteiskunnalle) ei kuitenkaan velkaantumisesta ole oikein mitään hyötyä. Velanhoitokulut vain ahdistavat budjettia ja toisaalta huonolla tuurilla työllistävät vielä muutaman hyväpalkkaisen byrokraatin lisää valtiokonttorin raskaita rattaita öljyämään.

Vaihtotaseen trendi yksinkertaistettuna tekee eron kehittyvien ja taantuvien maiden välillä - ja jos vertaillaan vain kehittyneitä maita (kuten EU-maita), voidaan tehdä ero taloutensa huonosti ja vähemmän huonosti hoitaneiden valtioiden välille.

Mikä neuvoksi?

Vaihtotaseen nostamiseksi plussalle ei ole montaa keinoa, eivätkä ne harvatkaan ole välttämättä kivoja. Muutamat maat ovat turvautuneet tuontitulleihin suojatakseen omaa (tehotonta) tuotantoaan ja kerätäkseen samalla veroja, mutta niistä on usein enemmän haittaa kuin hyötyä, kuten Norjan voi -casessa nähtiin. Voin kilohinta katukaupassa on nyt toistasataa euroa - tämä tuskin on ainakaan kuluttajien etu... Käsittelin tuontitulliasiaa jo avoimessa vastineessani Hannu Tiaisen kommunistikirjoitukseen, joten ei siitä sen enempää. Eikä liene yllätys, että kommunisti-Hannu ei ikinä viitsinyt vastata kirjoitukseeni...

Vaihtotasetta voidaan myös pyrkiä parantamaan devalvoinnilla, joka perinteisesti "helppona keinona" velkojen sosialisointiin on ollut (keskusta-)vasemmiston suosiossa (hallituksen vastuupuolueena devalvointivuosina on ollut SDP, SKDL tai ML), mutta joka samalla potkii kansalaisia päähän raskaasti ostovoiman heikentyessä ja inflaation kiihtyessä. Euron myötä mokoma menneisyyden jäänne on onneksi ainakin toistaiseksi historiaa.

Suomen talouden syklisyys on hurja, mutta talous on
toistaiseksi ollut melko turvallisella uralla. Tämän vuoden
ennuste on kuitenkin jo laskenut tämän graafin
esityksestä.

Keinoja on muitakin, mutta oikeasti ainoat kestävät tavat taseen parantamiseen ovat tuonnin vähentäminen ja viennin kasvattaminen - ja näiden molempien toteuttamiseen järkevin ja kauaskantoisin keino on yritysystävällisen liiketoimintaympäristön luominen. Valtionyhtiöistä ja julkisesta sektorista ei tässä juuri ole apua, joskin VR:n tietotaitoa raideliikenteen sössimisestä voitaisiin ehkä viedä erinäisille terroristi- ja sissiryhmille maailmalle, ja entisen valtionyhtiö Tiedon cybersodankäyntitaidot voisivat olla eräänlainen vientivaltti myöskin...

Kuinkas meidän lintukodossa?

Suomen tilanne ei ole yhtä paha kuin ns. häviäjämaiden, mutta alaspäin mennään. Vientiteollisuuden yhäkin pyörittämä maamme kärsii arvokkaasta eurosta, kalliista työvoimasta ja epästabiilista liiketoimintaympäristöstä. Suomeen investointi ei juuri kannata, mutta onneksi jo olemassaolevalla kalustolla voidaan vielä tuottaa paperikoneita Kiinaan ja Brasiliaan rakennettaviksi.

Tilanne ei ole toivoton, vaikka 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun hyvien vuosien lukuihin tuskin enää ikinä päästäänkään. En pyri, enkä edes pysty tässä kirjoituksessa tarjoamaan ratkaisua Suomen (tai muiden maiden) talousongelmiin.

Vaihtotasetta kannattaa kuitenkin seurata, ja lukea uutisensa kriittisesti.

Lähteet

Laiskat, välinpitämättömät, yksinkertaiset ja tyhmät verkkokansalaiset

2011-12-05T13:29:00.001+02:00

Blogin lukijakunta on varmaan, kuten minäkin, saanut jo tarpeekseen taloussuunnittelusta, verojutuista ja politiikasta, joten teen meille kaikille palveluksen ja kirjoitan vaihteeksi jostain oikeasti tärkeästä.

Käyttäjät ovat tyhmiä, ja valitsevat tyhmiä salasanoja, vaikka tietoturvagurut opastavat heitä norsunluutorneistaan parhaansa mukaan - eikun hetkinen, onko asia sittenkään näin?

Tarinamme alkaisi oikeasti kaukaa historiasta, mutta aloitan silti itse vasta vuodesta 2007. Windows Vistan julkaisu 30.1.2007 ei ollut vuoden ainut katastrofiuutinen, sillä marraskuussa vuodettiin Suomen senhetkisen internethistorian laajin salasanalista, jonka noin 79 000 käyttäjätunnuksen salasanoista noin 63 000 saatiin murrettua.

Suuren maailman hakkeroinnin saapuminen Suomeen aiheutti aikanaan melkoisen lintukodon rikkoutumisen ja mediamylläkän. Kansalaiset järkyttyivät - kenen tahansa meistä identiteetti voi olla viety, kuka tahansa voi kirjautua kenenä meistä tahansa mihin tahansa. Voi ei!

Varsinaisen palvelun, kuten vauva.fi -keskustelupalstan tai Älypää-pelisivuston käyttäjätunnusten karkaaminen maailmalle ei ehkä vaikuta suurelta ongelmalta - jos joku haluaa pelata minun tunnuksillani tietovisaa, pelatkoon - no big deal! Suurempi vaara syntyy kuitenkin saman salasanan käyttämisestä useammassa eri palvelussa - ja siihen syyllistyy valtaosa suomalaisista. Niinpä käyttäjän vauva.fi -tunnuksen murtanut hakkeri voi päästä kirjautumaan saman henkilön Facebook-tilille, josta voikin jo saada käsiinsä yksityisviestejä, luottokorttitietoja ja tarkat henkilötiedot. Ja vaikka sotkea käyttäjän farmvillen myymällä pois kaikki traktorit ja ostamalla tilalle tontin täyteen aitaa.

Pahimmassa tapauksessa myös työpaikan järjestelmät ovat vaarassa - mitä jos Nordean asiakkuuspäällikkö Mirjam Vesala käyttää firman järjestelmissä samaa salasanaa kuin vauva.fi -foorumeilla? Ka-blam! Hakkereilla on yhtäkkiä pääsy Nordean asiakkuustietoihin.

Riskit ovat siis todellisia.

Liioittelu ja massahysteria sikseen, asioista jotain ymmärtävät tahot järkyttyivät enemmän eri salasanojen yleisyydestä - peräti 300 kansalaista oli valinnut salasanakseen sen kaikista huonoimman vaihtoehdon, eli käyttäjätunnuksensa. Pertti Peruskansalainen, keskustelupalstoilla tunnettu nimimerkillä "pertsa", oli siis mitä todennäköisimmin valinnut salasanakseenkin pertsan. Myös nikkinsä takaperin salasanakseen valinneita oli parikymmentä.

Voi pojat...

Lista ei juuri tästä muutu kivemmaksi. Yksittäisiä salasanoja tarkastellessa yleisin oli "salasana". Siis ei perhana, aika kekseliästä! Loistavaa. Oikeesti mahtavaa.[1]

No, cert-fi ja media alkoivat tietenkin rummuttaa vaikeampien salasanojen puolesta. Mitä hankalampi ja vaikeammin muistettava ja potentiaalisesti myös täysin mahdoton kirjoittaa paperilapulle ylös, sitä parempi. Loistava salasana on esimerkiksi "yHJe49!kjÄ+oI", ja kelvoton "vaarinhousut". Kansaa valistettiin oikein kunnolla, olihan Suomen kaltaisen tietoyhteiskunnan jäsenten osattava huolehtia tietoturvastaan.

Joku yksittäinen poliitikko tai virkamies saattoi luullakin tehneensä ihan hyvää työtä tiedotuksen kanssa, mutta uusi pommi oli latautumassa...

Vuosien saatossa pienempiä vuotoja ja murtoja on tullut silloin tällöin (mm. Suomea vähemmän koskenut "Climategate", ja tuhansien hotmail-tilien tunnukset ja salasanat 2009), mutta seuraava suurempi paukku suomalaisille tuli vasta vuonna 2010: Älypää-palvelun käyttäjätiedot hakkeroitiin ja vuodettiin nettiin.

Case Älypää

Älypään tietokannassa käyttäjätunnukset olivat selkokielisinä, joten hakkerien oli helppo koostaa niistä lista ja laittaa jakoon. Tietoa oli tällä kertaa noin 127 000 käyttäjästä, mukana ihmisten työsähköposteja muun muassa domaineista kuten poliisi.fi ja eduskunta.fi. [2] Salasanalistan perusteella käyttäjät eivät varsinaisesti olleet oppineet mitään - poliisi.fi -päätteisistä sähköpostiosoitteista rekisteröityneet henkilöt käyttivät salasanoinaan mm. "0123" (eräs mikkeliläinen poliisi), "jess" (Porvoon poliisista päivää) ja pillu8 (terveisiä Rovaniemen poliisille, sekään ei ollut hirveän vaikea salasana)...[3]

Muut käyttäjät kuin poliisit eivät olleet ainakaan parempia.

Anonymous Finland

Vuonna 2011 paukkui lisää. Anonymous Finlandina esiintyvä ryhmä ilmoitti saaneensa haltuunsa useista eri lähteistä kootun, 500 000 käyttäjätunnus-salasana-sähköposti -tietuetta sisältävän listan. Hiukan tämän ilmoituksen jälkeen julkaistiin lista sähköpostiosoitteista, ja vielä hiukan myöhemmin alkoi tippua myös murrettuja salasanoja. Nyt aivan hiljan on myös ilmoitettu Napsu.fi ja Helistin.fi -sivustojen käyttäjätietokantojen vuotamisesta ulkopuoliseen käyttöön, ja iskujen takana epäillään olevan saman tahon, mikä ikinä se porukka sitten onkaan.

Henkilötietojen anastajankaan asema ei kuitenkaan ole helppo. Jos ylläpitäjä on hoitanut asiansa ja tallentaa tiedot salattuina, joutuu tiedot anastanut hakkeri murtamaan ainakin salasanat auki, ja tähän menee aikaa. Lyhyt salasana on kuitenkin helppo murtaa, sillä esimerkiksi MD5-tiivisteestä eli hashista (MD5 on hyvin tyypillinen salausalgoritmi salasanojen kryptauksessa) saadaan alkuperäinen sana auki helpostikin. Jos alunperin käytetty sana on yleinen, voi hash-sana -tietopari löytyä jo vaikka netissä olevista tietokannoista - tsekatkaa vaikkapa mitä löytyy hashilla "1ad99cbe9e425d4f19c53a29d4f12597" sivulta http://md5.my-addr.com/md5_decrypt-md5_cracker_online/md5_decoder_tool.php...

Tarkempaa mekanismia salasanojen murtamiseen auki salatusta muodosta en ala kuvailemaan, mutta lisätietoa löytyy esimerkiksi Wikipediasta.

Ja kuinka valistunut tietoyhteiskunnan kansalainen valitsee salasanansa?

Siis, mitä pidempi ja tavattomampi salasana, sitä turvallisempaa? Periaatteessa kyllä. Vaan mitä ovatkaan salasanat joita suomalaiset mieluiten käyttävät? Alla on lista vuosien 2007, 2010 ja 2011 suurimpien salasanavuotojen 10 yleisimmästä salasanasta...

Siis joka kerta, vuodesta toiseen, top kympissä ovat "salasana", "123456", "perkele" ja pari eläintä? Top 100 -listalle mahtuu jo sitten hurja määrä niin tyttöjen kuin poikienkin etunimiä kuten "oskari", "johanna", "emilia" ja "rasmus", sekä tietysti kestosuosikit "paska" ja "pillu". Kokeilemalla kymmentä yleisintä salasanaa saa jo pahimmillaan joka kymmenennen käyttäjätunnuksen auki - muistakaa tämä seuraavan kerran huomatessanne jonkun typerän trollailijan jollain nettifoorumilla...

Vaan kenen on syy?

Verkkokansalaista on helppo syyttää, mutta mietitäänpä hetki - kuka meistä ihan oikeasti noudattaa näitä ohjeita? Kuka meistä käyttää joka palvelussa eri salasanaa, jotka ovat kaikki täyttä nonsenseä kuten aiempi esimerkkini "yHJe49!kjÄ+oI"?

Ei kukaan. Ei oikeasti kukaan. En minäkään, sillä en todellakaan ala opettelemaan tuollaisia merkkijonoja ylös kaikkia palveluita varten joita käytän. Jos taas kirjoitan käyttäjätunnus-salasana -tietueet ylös vaikkapa jollekin muistilapulle tai kännykkääni, joudun kuljettamaan tietoa mukana ja mitä jos hukkaan sen? Joudun vaihtamaan kaikkien järjestelmien salasanat, sikäli kun edes pystyn siihen kun en muista salasanaani mihinkään. Aivan naurettavaa, eihän tämä näin voi pelata! Mikä siis neuvoksi?

Ratkaisu on itse asiassa helppo. Unohtakaa vaikeat salasanat. Unohtakaa satunnaiset numero- ja kirjainsarjat. Ei niissä ole mitään järkeä, ja ne ovat aivan toivottomia muistaa. Kukaan ei HALUA muistaa niitä. Sitä paitsi, järkevämpikin tapa muodostaa salasana eri palveluihin löytyy. Tapa, joka luo helposti muistettavia, monimutkaisia salasanoja joita on likimain mahdoton murtaa ja vaikea arvata.

Kuvitellaanpa keksivämme salasanaa Älypää-palvelua varten. Helposti muistettava salasana liittyy siis palveluun ja on SELKOKIELINEN, siis ei mitään nonsenseä. Useimmat salasanat vaativat isoja ja pieniä kirjaimia, ja ehkä numeroita. Avaintekijä salasanan vaikeudessa on sen pituus - tehdään siis salasanasta pitkä. Kootaan siis salasana useasta helposta sanasta ja laitetaan väliin numerot - vaikkapa synnyinvuoden numerot.

Miten ois: "Älypää1on9typerä8palvelu9"? Nerokasta, sanon minä!

Hyvä, tai ainakin välttävä palvelu salasanojen murrettavuuden testaamiseen on http://howsecureismypassword.net - kokeillaan siis sillä:

"yHJe49!kjÄ+oI"

Tulos: "It would take a desktop PC about 13 trillion years to hack your password"
Vuosimäärässä on siis 13, ja 8 nollaa. Aika hyvä.

"Älypää1on9typerä8palvelu9"

Tulos: "It would take a desktop PC about 8 undecillion years to hack your password"
Vuosia kuluu nyt jo 8, ja 36 nollaa. Aika perhanan paljon parempi!

Eli siinä missä sekava ja vaikea salasana on vielä purettavissa supertietokoneella, numeroilla höystetty lause on likimain mahdoton purkaa tai "bruteforcettaa". Lausemuotoinen salasana on altis hyville arvauksille ja esimerkiksi syntymäaikasi jo selville urkkineille henkilöille, mutta koska lausehan voi olla pitkäkin, esimerkiksi 8-sanainen, ja silti helpompi muistaa kuin "yHJe49!kjÄ+oI", saa arvaajakin olla aika hyvä. Erityisesti Suomen kielessä sanat ovat vielä aina taivutetussa muodossa, ja niinpä vaikka salasanaa arvaava henkilö tietäisi kaikki lauseen sanat ja numerot, kestäisi hänellä aikaa kokeilla kaikki kombinaatiot läpi.

Lauseita on lisäksi helppo tehdä joka sivustolle omansa, ja silti muistaa mistä oli kysymys. On helpompi muistaa salasanat "Älypää1on9typerä8palvelu9", "En8jaksa9Facebookia" ja "Vauva1piste3fi0on4elämäni8valo9", kuin "5porad!cFac!e5", "t*ugh3s3rPhy1*geny" ja "0yx1n2n$u1at0r".

Hylätkäämme siis vaikeasti muistettavat ja helposti murrettavat salasanat, ja alkakaamme käyttää lauseita joihin on helppo tehdä muistisääntöjä. Hakkereita risoo, tietoturvagurut norsunluutorneissaan hämmentyvät ja edes yhden kansan salasanat pysyvät murroista huolimatta salaisina - ja Pertti Peruskansalaisen Facebook-tili ja luottokorttitiedot ovat turvassa!

Lähteet

http://wickedclown.net/misc/salasanalista-2007
http://wickedclown.net/misc/salasanalista-2010
Lista salasanoista ja käyttäjätunnuksista on ollut netissä jaossa, mutta siihen ei parane linkata ettei saa syytteitä. Ja just for the record, en ole kyseistä listaa itse katsonut...
http://www.xkcd.com/936/ Alkuperäinen inspiraation lähde!

Opiskelijan taloussuunnittelu - osa 4, yksityishenkilön veroilmoitus

2011-11-28T23:46:00.000+02:00

Tämä kirjoitus on osa artikkelisarjaa "opiskelijan taloussuunnittelu", johon kuuluvat seuraavat kirjoitukset:

Artikkelisarjassa käyn läpi erityisesti opiskelijan, mutta osittain myös kenen tahansa muun veroja maksavan kunniallisen kansalaisen keinoja taloutensa optimointiin.

- -

Oman yrityksen perustaminen ei kuitenkaan ole ainut keino yksityishenkilölle, tai edes opiskelijalle oman taloutensa suunnitteluun ja verotuksen edullistamiseen. Useassa kohdassa vertailen kuitenkin palkansaajan vähennyksiä yrittäjän vastaaviin.

Fuck, we are screwed alright.
Kuvan lähde: vaimo (siis kuvan, ei tuon lapsen).
Ja motifake.com on ehkä lähde kanssa.

Erinäköisiä vähennyksiä on suomalaisessa verotusjärjestelmässä käytettävissä paljon, ja tässä kerron niistä joistain. Joku muukin kuin minä on saattanut huomata, miten vero.fi -sivusto muuttuu joka vuosi kaoottisemmaksi, tieto löytyy huonosti, on joskus ristiriitaista, ja puhelinpalveluun soittamalla saa outoja vastauksia. Yritän selventää joitain asioita tällä kirjoituksellani. Pyrin kuvaamaan vähennykset melko suppeasti, jotta kirjoitus ei venyisi liiaksi. Suomen byrokraattisen verohirvityksen vuoksi tekstistä vaan tulee pitkä. Pahoittelen.

Mikäli parannusehdotuksia tekstin rakenteeseen tai esittelemiini keinoihin löytyy, otan mielelläni kaiken vastaan! Pyrin täydentämään, korjaamaan ja selventämään tekstiä vielä ennen vuoden 2011 tilinpäätösten tekemistä ja toisaalta esitäytetyn veroilmoituksen lähetystä. Kirjoitus noudattaa nyt löyhästi yksityishenkilön veroilmoituksen ilmoitusosan rakennetta.

Ansiotulojen verotus

Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut

Jostain käsittämättömästä syystä ammattiliitot ja muut työmarkkinajärjestöt ovat muita yhdistyksiä paremmassa asemassa sikäli, että valtio tukee niiden jäseneksi liittymistä jäsenmaksun vähennyskelpoisuudella. Esimerkiksi Jyväskylän olutseura Ry:n jäsenmaksua ei palkansaaja voi vähentää verotuksessa, mutta pitkälti samoihin aktiviteetteihin keskittyvän Pörssi Ry:n jäsenmaksun voi. Kumma tilanne, mutta kannattaahan se hyödyntää.

Moni ei siis varmaankaan ole tullut asiaa edes ajatelleeksi, mutta esimerkiksi juurikin ainejärjestö Pörssi Ry:n jäsenmaksu on samalla Sefen (Suomen ekonomiliiton) jäsenmaksu, ja siten verovähennyskelpoinen. Tieto ei täyty automaattisesti veroilmoitukseen, joten se pitää itse huomata lisätä kohtaan 3.1.[5]

"Muut vähennykset"

Veroilmoituksen kohdassa "3.3 muut vähennykset" kannattaa ilmoittaa mm. takaisinperintään päätyneet opintotuet, koska niiden periminen tapahtuu niin myöhään etteivät tiedot päädy automaattisesti lomakkeelle. Ne katsotaan siis opiskelijan tuloksi, vaikka Kela ne on korotuksineen vienytkin, mikäli opiskelija ei oma-aloitteisesti merkitse niitä lomakkeelle.

Mahdollinen vähennys on myös lahjoitus yliopistolle, vaikka tätä tuskin monikaan opiskelija on tehnyt - minimisumma on 850 euroa[6].

Tässä veroilmoituksen kohdassa voidaan myös vaatia verojen vähennystä alentuneen veronmaksukyvyn vuoksi. Alentunut kyky täytyy osoittaa esimerkiksi sairauden hoitoon käytettyjen rahojen osalta kuiteilla, eikä monikaan opiskelija hyödynnä tätäkään vähennystä.

Tulonhankkimiskulut

Tulonhankintakulujen vähennystä tehdään jo viran puolesta 620 euroa, joten useimmissa tapauksia hurjia lottovoittoja ei näillä keinoin ole saatavissa. Joissain tapauksissa voi olla mielekästä vähentää esimerkiksi tietokoneen hankintahinta tulonhankkimiskuluina, ja hankinnan suurehko kokoluokka voi houkuttaa jakamaan meno useamman vuoden ajalle poistomenettelyn kautta.

Vinkki: poistojen laskeminen on yleensä ihan turhaa itsensä kiusaamista ja täysin ylimääräistä paperityötä. Osta vaikka keskusyksikkö ja näyttö eri vuosien puolella - pääset vähemmällä vaivalla.

Matkakulut

Muut kuin työpaikan ja kodin väliset työnteosta aiheutuneet matkakustannukset voidaan vähentää tässä kohtaa. Esimerkiksi siis töiden vuoksi tehdyt työmatkat joita työnantaja ei korvaa. Kustannusten laskussa noudatetaan samoja perusteita kuin myöhemmin selostamassani, varsinaisia työmatkoja koskevassa kohdassa.

Päivärahat

Tulonhankkimiskuluja ovat myös tilapäiseen työkohteeseen tehdyistä matkoista kertyvät päivärahat, mikäli työnantaja ei maksa niitä sinulle. 6-10h kestävän työmatkan vähennys on 16 euroa, ja yli 10h kestävän matkan 34 euroa. [8] Yrittäjä saa tehdä samat vähennykset kaavamaisesti keikoista, joiden voidaan osoittaa kestäneen yli vaaditut tuntimäärät (sisältäen matkat keikkapaikalle).

Päivärahan kanssa samankaltaisia vähennyksiä ovat 10 euron yömatkaraha, jonka voi saada työmatkasta josta vähintään 4 tuntia sijoittuu välille 21-07 ja työnantaja ei maksa majoitusta sekä 8,50 euron ateriakorvaus työmatkasta joka on liian lyhyt osapäivärahan saamiseen mutta jonka aikana työskentely on estänyt ruokailun.

Työhuonevähennys

Erityisesti jälleen sivutoimisia yrittäjiä, mutta myös erinäköisiä freelancereita ja monia pakosti kotonaan ainakin osittain koskettava vähennys on myös työhuonevähennys, joka myöskin kuuluu tulonhankkimiskuluihin. Mikäli myös normaaliin asumiseen käytettävää huonetta käytetään työskentelyyn (kuten useimmiten opiskelijoilla on tapana), ja työskentely on päätoimista ja tulot merkittävät, on vähennys 720 euroa. Turvallinen vaihtoehto erityisesti sivutoimisesti kotonaan työskenteleville (kuten sivutoimisille yrittäjille tai vaikka paljon opettajansijaisuuksia tekeville) on 360 euroa, ja satunnaisesti sivutulojen hankkimiseen käytettävästä huoneesta saa vähentää 180 euroa. Lisäksi aviopuolisoiden on mahdollista vähentää yhdessä sivutulojen hankkimiseen käytetystä huoneesta 540 euroa (eli ei 2 x 360 euroa!)[3]

Työhuoneen kulut voi myös selvittää erikseen, mutta sillä ei vuokralla asuva opiskelija todennäköisesti saavuta yhtään mitään, joten kannattaa mennä verottajan hyväksymillä vaihtoehdoilla.

Huom!

Esimerkiksi freelancerina työskentelevälle henkilölle voi tulonhankkimiskuluja tulla pitkä lista. Tällöin niistä ja toiminnan tuloista tulee tehdä erikseen selvitys liitelomakkeelle (lomake 15)[7].

Matkakulujen vähentäminen

Työmatkoihin kuluva rahamäärä on ikävä menoerä joka kohtaa useimpia meistä, erityisesti töissäkäyviä yksilöitä. Verottaja kuitenkin subventoi pitkien etäisyyksien Suomessa työmatkakuluja työmatkavähennyksellä.

Matkakulut lasketaan halvimman mahdollisen kulkuneuvon perusteella, joka Kehä III:n ulkopuolella on melkein aina perusteltavissa henkilöautoksi. Syy tähän on tietysti se, että yleensä on osoitettavissa aikatauluja tutkimalla (ja veroilmoitukseen liittämällä) että julkisilla ei yksinkertaisesti pääse töihin siten, ettei joutuisi ainakin jossain vaiheessa odottamaan töiden alkua tai seuraavaa bussivuoroa yli kaksi tuntia, tai ettei pysty toteuttamaan määrättyjä työvuoroja jos kulkee töissä junalla.

Matkakulujen vähennyksen laskeminen ja toteennäyttäminen vaatii siis likimain aina vähän perusteluja ja muutenkin työtä. Yrittäjällä vaaditaan ajopäiväkirjaa, mutta käytännössä myös esimerkiksi kuitit ja laskut, joissa mainitaan suorituspaikka ja -aika, yleensä riittävät todisteeksi tehdyistä töistä ja työmatkoista. Palkansaaja voi esittää laskelman työpäivistä, julkisen liikenteen aikatauluista ja lippujen hinnoista todisteeksi vaatimukselleen.

Opiskelija voi(nee) ilmoittaa normaalihintaisen lipun, sillä saadakseen alennuksen hänen täytyy kuulua ylioppilaskuntaan tai ainakin ostaa Matkahuollo oma opiskelijakortti. Mikäli tästä tulee verottajalta kysely, kannattaa ainakin puskea vähennyksiin sitten halvin vaihtoehto, eli kustannus Matkahuollon opiskelijakortista + passikuvista, siitä saa ainakin pari kymppiä lisää vähennyksiä, jotka lohduttavat jos lippujen hinnoissa joutuu käyttämään halvempia opiskelijahintoja.

Työmatkoihin kuluva raha on helpoin vähentää jos olet yrittäjä ja liikut omalla, tai yrityksen autolla. Yrittäjän matkakulujen vähentämisessä ei ole omavastuuta, ja vähennys on varsin kohtalainen 0,46 € / km (2011)[1]. Palkansaajan matkakuluissa on 600 euron omavastuu, ja vähennys oman auton käytöstä on 0,24 € / km (2011)[2].

Mikäli asut lähellä jotain työpaikkaasi, etkä voi tai kehtaa laittaa julkisia kulkuvälineitä matkakuluihin, laita kuitenkin polkupyörästä 80 euroa vuodessa! Yksinään siitä ei ole iloa, mutta jos työsuhteita on useita, sekin vaikuttaa. Summa täytyy toki jakaa työkuukausien määrällä - jos olet ollut töissä 6 kk osa-aikaisesti yrityksessä johon olet tai johon olet voinut kulkea pyörällä, voit tehdä 40 euron vähennyksen.

Yrittäjällä voi olla oikeus sekä yrityksen tekemiin vähennyksiin että ns. palkansaajan työmatkakulujen vähentämiseen, eli hänellä voi olla oikeus vähentää sekä kustannukset matkasta kotoaan työpaikalle että työpaikalta työmaalle. Edellytyksenä on tarve käydä työpaikalla ennen työmaalle lähtöä - perusteeksi voi käydä esimerkiksi työläppärin haku työpaikalta. Käytännössä yrityksillä, joilla ei erikseen ole toimipistettä, ei ole perustetta eikä tarvetta tehdä tätä vähennystä.

Merkitse aina matkakulujen vähennys kokonaisuudessaan, eli älä huomioi 600 euron omavastuuta. Verottaja vähentää sen ilmoittamastasi summasta.

Pääomatulojen verotus

Arvopapereiden luovutusvoitot ja -tappiot

Nämä tiedot verottaja saa arvopaperivälittäjältäsi. Käytännössä nykyisin opiskelevilla henkilöillä ei ole käytössä hirveästi jippoja omistamiensa arvopapereiden kanssa kikkailuun. Hankintameno-olettamaa on toki mahdollista käyttää, jolloin myytyäsi raketoineen osakkeen voit todellisen ostohinnan sijasta käyttää 20% osuutta myyntihinnasta (jos ostosta on alle 10 vuotta) tai 40% (jos ostosta on yli 10 vuotta).

Huom! Verottaja käyttää, tai ainakin verottajan tulisi käyttää aina verovelvolliselle edullisinta verotustapaa - huomioi tämä.

Mahdolliset luovutustappiot saat vähentää kolmen vuoden ajan henkilökohtaisessa verotuksessasi. Mikäli olet laiska kierrättämään salkkuasi ja myynnit vuoden aikana jäävät alle 1000 euron, ovat luovutusvoitot verovapaita ja luovutustappiot vähennyskelvottomia.

Verottaja on todennäköisesti laskenut kaupankäyntikulut jo pois luovutusvoitoista, mutta tarkasta kuitenkin. Tämä on ymmärtääkseni vastoin Kelan käsitystä opintotuen tulorajoista, joten veroviraston toiminnan vuoksi aktiivinen sijoittaja säästää summan, jonka saa selville kaavasta "kaikkien voitollisten transaktioiden tuotto - kaikkien voitollisten transaktioiden kaupankäyntikustannukset". Korjatkaa mikäli olen väärässä! En huomannut asiaa tarkastaa viime vuoden tiedoista.

Mikäli kauppaa on käyty muussa valuutassa kuin eurossa, saa sijoittaja käyttää valintansa mukaan luovutusvoittoa tai -tappiota laskiessaan kaupankäyntipäivän, -kuukauden tai -vuoden keskikurssia tai tarkkaa kaupankäyntihetken kurssia. Tästä tulee olla erikseen maininta kohdassa "16 Lisätietoja", ja samaa logiikkaa tulee sitten käyttää kaikissa eri valuutassa käymissään kaupoissa jotka veroilmoituksella ilmoittaa.

Jos on tarvetta täydentää tai korjata tietoja, se tapahtuu lomakkeella 9A.

Osakaslainat

Maksa aina mahdollisesta osakeyhtiöstäsi ottamasi osakaslainat takaisin ennen verovuoden päättymistä, jotta et joutuisi maksamaan lainaamistasi rahoista pääomatuloveroa! Tavoitteena siis on, ettet joudu merkitsemään osakaslainoista veroilmoitukselle yhtään mitään.

Muut pääomatulot

Tällä tarkoitetaan esimerkiksi sijoitusrahastojen tuotto-osuuksien vuotuinen tuotto - tiedot on automaattisesti täytetty.

Osingot

Jutta Urpilaisen ja Jyrki Kataisen ilmeet kun
osinkojenkin verotus kiristyy vuodenvaihteessa.

Opintotuen tulovalvonnassa huomioidaan osingot kokonaisuudessaan - siis muutoin verovapaat osingot (kuten 9% verovapaa osinko omistamastasi osakeyhtiöstä) ovat aina tulovalvonnassa tuloa.

Erilaisia osinkotuloja:

Julkisesti noteeratut, suomalaiset yhtiöt

Esim. Elisa, Wärtsilä
Ilmoita osingot kokonaisuudessaan kohdassa "5.1 Osingot julkisesti noteeratuista yhtiöistä"

Julkisesti noteeratut, muut kuin suomalaiset yhtiöt

Esim. TeliaSonera, Nordea, Altria
Ilmoitetaan kohdassa 11.2

Osingot omistamasi osakeyhtiöstä

Ilmoitetaan kohdassa "5.2 Osingot muista kuin julkisesti noteeratuista yhtiöistä"
Verovirasto tekee päätöksen osingon verovapaudesta

Mikäli sinulla on kuitenkin kielloistani huolimatta osakaslaina voimassa vuodenvaihteessa, täytä lisäksi lomake 13, mikäli saat kyseisestä yhtiöstä osinkoa.

Pääomatuloista tehtävät vähennykset

Arvopapereiden säilytys- ja hallintakulut voidaan vähentää kohdassa 7.1. Omavastuu on 50 euroa - jos käytät kallista välittäjää, kuten Liqvinet, tämä raja voi ylittyä. Varmaan useimmilla meistä opiskelijoista ei.

Muita kuluja voi vähentää kohdassa 7.3. Tähän kohtaan sopii sitten ympätä vaikka mitä, riippuen tietysti sijoitustoiminnan koosta. Mikäli salkku on uskottava, veivaat sitä edes kohtuullisella tahdilla ja/tai voitot ovat huomattavia, mutta jostain syystä ET ole perustanut sijoitusosakeyhtiötä, koita tähän ainakin seuraavia [10]:

Työhuonevähennys

Mikäli olet aktiivinen sijoittaja, voit myös perustella sijoitustoimintasi vaatimalla työpisteellä työhuonevähennystäsi. Mikäli et muutoin tee kotona mitään duunia, pelkkä sijoittajuus ei oikeuttane kuin maksimissaan 360 euron vähennykseen.

Matkakulujen vähennys

Aktiivinen sijoittaja jota ei enää lueta piensijoittajaksi (tästä ei ole tarkkaa euromääräistä rajaa ilmeisesti edes olemassa!) voi vähentää myös matkakuluja omistamiensa yritysten yhtiökokouksiin. Tässä täytyy toki käyttää harkintaa - tuhannella eurolla Elisaa omistava osakas voi hyvinkin yrittää vähentää bussilipun hintaa (erityisesti jos bussilippu on tallessa!), mutta kymppitonnillakaan Applea omistavan on turha haaveilla vähentävänsä lentolippuja jenkkilään.[9]

Vähennyksiä tehdessään on huomioitava niiden mielekkyys - kymppitonnin osakesalkulla on ihan turha edes kuvitella vähentävänsä parin tonnin peli-PC:tä, tai edes 480 euron Elisa Viihdettä.

Osakesäästäjien keskusliiton jäsenmaksu

Suoraan osakesäästämiseen liittyvät jäsenmaksut ovat lähtökohtaisesti vähennyskelpoisia. Esimerkiksi osakesäästäjien keskusliiton jäsenyys oikeuttaa myös alennuksiin välityspalkkioista ja muihin jäsenetuihin ja esimerkiksi sijoitusasioita käsittelevä lehti "Viisas Raha" tulee jäsenille kerran kuussa.

Internetliittymän kuukausimaksut

Jälleen kerran, tietty osuus. Toisaalta, en näkisi mahdottomana esimerkiksi mokkulan kuukausimaksun vähentämistä kokonaisuudessaan, jos kaupankäynti on aktiivista - salkunhoitajan tulee pysyä jatkuvasti selvillä markkinoiden tapahtumista ja toimeksiantojen toteutumisesta.

Sijoituskirjallisuus- ja lehdet

Kauppalehti + Optio nyt ainakin ovat aika selkeitä vaihtoehtoja. Samoin alan kirjallisuus lienee ok, kunhan summat ovat liikevaihtoon nähden järkeviä.

Tietokone

Älä liioittele - tietokoneesta, jota aiot käyttää myös muuhuin kuin sijoittamiseen, tulee vähentää vain tietty prosenttiosuus.

Velkojen korot

Valtio tukee kansalaistensa velkaantumista monella tavalla.

Opintolainan korot, niin maksetut kuin pääomitetutkin, ovat vähennyskelpoisia. Verottaja laskee pankin ilmoituksen mukaan vähennyksen automaattisesti.
Asuntovelan korosta 28 % on vähennyskelpoista 1 400 euron maksimivähennykseen asti. Saat siis maksimivähennyksen maksamalla 5 000 euroa vuodessa korkoa lainallesi. [11]

Ensiasunnon ostoa varten otettuun lainaan saa ensimmäisen 10 vuoden ajan hyvityksen 30 % osuudelle.

Tulonhankkimisvelan (esimerkiksi oman yrityksen osakeantiin osallistumiseksi otettu laina) korot ovat kokonaisuudessaan vähennyskelpoisia

Esimerkiksi sijoituslainan korot käyvät tähän kategoriaan

Alijäämähyvityksen lapsikorotus

Lapsilisän lisäksi Suomen valtio tukee ylikansoitusta (ja toisaalta uusien veronmaksajien alkutaivalta) verotuksen alijäämähyvityksen lapsikorotuksella. Tällä on merkitystä lähinnä velkaantuneille lapsiperheille joilla ei ole pääomatuloja - yhdestä lapsesta alijäämähyvityksen maksimimäärä nousee 400 eurolla, ja useammasta yhteensä 800 euroa.

Velkojen lyhennykset

Opintolainan lyhennykset oikeuttavat verovähennykseen. Kela ilmoittaa tiedot verottajalle, ja mahdolliset virheet on korjattava Kelan kautta. Onnea yritykseen.

Kotitalousvähennys

Kotitalousvähennys tehdään kohtaan 12.1 liitelomakkeen 14A tai 14B erittelyn mukaisesti. Vähentää voi 30 % työstä maksetusta palkasta + sivukulut, tai 60 % yrityksen laskun työn osuudesta. Maksimisumma on 3 000 euroa vuodessa, joskin luultavasti sekä prosentit että maksimisumma laskevat vuonna 2012. Omavastuu on 100 euroa.[12]

Loppusanat

Nykyisen järjestelmän helpottamisehdotus...

Pahoittelen vielä kerran kirjoituksen aivan mieletöntä pituutta. Toivottavasti edes joku saa edes jotain irti, ja hyötyy näin vuosia kirjanpitäjänä toimineen opiskelijan näkemyksistä - mitä paremmin kukin meistä suunnittelee verotuksensa, sitä paremmin järjestelmä toimii niin kuin se on suunniteltu, ja ei kai meistä ketään haittaa ne muutamat lisäsataset joita voi hetken suunnittelulla säästää?

Ehkäpä vielä joskus verotus yksinkertaistuu ja suoraviivaistuu nykyisestä. Toivossa on hyvä elää.

- -

Kysymyksiä, kommentteja? Täydennän tai korjaan mielelläni tekstiäni muiden jakamien tietojen tai kokemusten perusteella, joten jätä terveisesi kommenttiosioon alempana!

- -

Lähteet

http://www.kilometrikorvaus.fi/ (Tiedot ovat sivuilla vähän miten sattuu, ilmeisesti päivitys vähän kesken kirjoitushetkellä...)
http://www.veronmaksajat.fi/fi-FI/veroilmoitusohjeet/palkansaaja/tyomatkat/
http://www.veronmaksajat.fi/fi-FI/veroilmoitusohjeet/ammatinjaliikkeenharjoittaja/ "Jos työtä tehdään pääasiassa kotona, hyväksytään työhuonevähennyksenä 720 euroa. Jos kotona hoidetaan kirjanpitoa ja muita paperitöitä, hyväksytään 360 euroa. Jos kotia käytetään satunnaisesti elinkeinotoiminnassa, myönnetään vähennystä 180 euroa."
Esitäytetty veroilmoitus: http://www.vero.fi/fi-FI/Syventavat_veroohjeet/Lomakkeet/Veroilmoituslomakkeet_ja_tayttoohjeet/Henkiloasiakkaiden_veroilmoituslomakkeet/Esitaytetty_veroilmoitus__ilmoitusosa_30(10638)
http://www.sefe.fi/portal/fi/sefen_jasenyys/ekonomijasenen_jasenmaksu/
http://www.vero.fi/fi-FI/Syventavat_veroohjeet/Henkiloasiakkaan_tuloverotus/Vahennykset_ansiotulosta_ja_verosta/Lahjoitusvahennys_henkiloverotuksessa(12213)
http://www.vero.fi/fi-FI/Syventavat_veroohjeet/Lomakkeet/Veroilmoituslomakkeet_ja_tayttoohjeet/15_Taiteilijan_ja_freelancerin_tulot_306(12924)
http://www.smkj.fi/fi/tyo-ja-ura/tyomatkalla/30-tyo-ja-ura/tyomatkalla/108-kotimaan-paivarahat-2011
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9855823
http://www.taloudellinenriippumattomuus.com/2010/04/sijoittajan-verovinkit.html
http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2010/02/20/nain-asuntolainan-korkovahennys-pudottaa-veroprosenttia/20102536/139
http://www.veronmaksajat.fi/omatveroasiat/kotitalousvahennys/

Opiskelijan taloussuunnittelu - osa 3, oman yrityksen edut

2011-11-22T10:40:00.000+02:00

Tämä kirjoitus on osa artikkelisarjaa "opiskelijan taloussuunnittelu", johon kuuluvat seuraavat kirjoitukset:

Kuvassa: kuka tahansa opiskelija joka viitsii
hoitaa asiansa kunnolla.

Artikkelisarjassa käyn läpi erityisesti opiskelijan, mutta osittain myös kenen tahansa muun veroja maksavan kunniallisen kansalaisen keinoja taloutensa optimointiin.

- -

Artikkelisarjan edellisessä osassa käsittelin sitä, mitä ongelmia opintotuen tulorajoissa on, ja miten opintotuen saa hyödynnettyä parhaiten. Tässä tekstissä esittelen keinoja opiskelijana suunnitella talouttaan siten, että saat täysin laillisesti tuloistasi mahdollisimman suuren osan itsellesi. Näin sinullekin jää enemmän rahaa käytettäväksi vaikkapa hyväntekeväisyyteen tai suomalaisiin yhtiöihin sijoittamiseen - tai näin haluan ainakin ajatella... :)

Jottei kirjoitus karkaisi mielettömän pitkäksi, käsittelen tällä kertaa lähinnä oman yrityksen perustamista, ja ensi viikolla vuoronsa saavat erinäköiset vähennykset joita tuloistaan voi tehdä.

Motiivi tälle kirjoitussarjalle

En varasta, ja vaikka varastaisinkin, en
pärjäisi siinä valtiolle. Enkä nyt puhu vain veroista.

Alkuun kevyttä vuodatusta ja raskas esimerkki. Jos motiivi tämän tai edellisten kirjoitusten laatimiseen ei kiinnosta, hyppää suoraan asiaan tästä.

Facebookissa toimintani eettisyys ("varastan rahaa valtiolta nostamalla opintotukea") on kyseenalaistettu aika voimakkaasti. No, ajattelen ansaitsevani opintotukeni enemmän kuin moni muu opiskelija, ja minusta kuka tahansa joka jaksaa opiskella Kelan vaatiman päätoimisuuden rajan verran (tällä hetkellä vähintään 5op/kk) on opintotukensa ansainnut. Nykytilanne ei nähdäkseni ole reilu.

Esimerkki! Se selventänee.

Kaikki esimerkkini henkilöt opiskelevat kandi+maisterintutkintoa pseudogenetiikan alalla.

Opiskelija A opiskelee 45 op vuodessa, polttelee kannabista vapaa-aikanaan ja käy kerran vuodessa kavereidensa kanssa vironlaivalla nollaamassa. Hän ansaitsee opintojensa aikana opintotukea n. 30 000 euroa.
Opiskelija B opiskelee 45 op vuodessa. Hän elää leveästi: asuu kaupungin kalleimmassa asunnossa, ajelee mersulla töihin ja syö vain kaupungin kalleimmassa ravintolassa, sillä hänen puolisonsa on miljonääri. B ansaitsee opintojensa aikana opintotukea n. 30 000 euroa.
Opiskelija C:n elämän kustantavat hänen vanhempansa. Hän saa vanhemmiltaan tilille rahaa pari tonnia kuussa, mutta maksaa toki itse laskunsa. Hänkin opiskelee 45 op vuodessa, ja ansaitsee opintojensa aikana opintotukea n. 30 000 euroa.
Opiskelija D on onnekas. Hän saa jatkuvasti vaihtelevansuuruisia lottovoittoja opintojensa aikana, kerran jopa yhdeksän miljoonan euron päävoiton. D opiskelee 45 opintopistettä vuodessa, ja saa opintotukea opintojensa aikana n. 30 000 euroa. Lottovoitoillaan hän kustantaa kokaiiniaddiktionsa.
Opiskelija E ei ole yhtä älykäs tai onnekas kuin edelliset - hän ei ole rikkaissa naimisissa eikä saa vanhemmiltaan rahaa. Hän ei uskalla ottaa opintolainaa sillä hänen enonsa perhe menetti opintolainan vuoksi lopulta asuntonsa viime laman aikana eikä hän halua kokea samaa kohtaloa. E:n vaimo on työtön mutta ei saa tukia puolisonsa tulojen vuoksi. E käy töissä opintojen ohella ja pystyykin elämään ja elättämään puolisonsa ihan kivasti kahden tonnin kuukausipalkallaan. E opiskelee myös 45 op vuodessa, ja saa opintojensa aikana 0 euroa opintotukea ja pariskunta lisäksi menettää vaimon mahdolliset työttömyysetuudet E:n tulojen vuoksi.
Opiskelija F on juonikas ja ahkera. Hänellä on osakeyhtiö joka tuottaa 150 000 euroa vuodessa voittoa, mutta ohessa hän ehtii vielä opiskella 45 op vuodessa. F saa opintojensa aikana n. 30 000 euroa opintotukea.
Opiskelija G on miljonääri. Hän on viisaasti sijoittanut rahansa määräaikaisille tuottotileille, ja elääkin koroilla. Hän opiskelee 45 opintopistettä vuodessa ja ottaa elämänsä rennosti. Hän saa opintojensa aikana opintotukea n. 30 000 euroa.

Kuinka opintotukikin pohjimmiltaan toimii.
Lähde: sodahead.com

Opiskelija H olen minä. Opiskelen keskimäärin 76 opintopistettä vuodessa, pyöritän paria yritystä ja käyn osa-aikaisesti palkkatöissäkin, ja ehdin saada opintojeni aikana opintotukea noin 20 000 euroa (loput toivottavasti sitten jatko-opintojen aikana). Lisäksi valitan, koska opiskelija E:n tilanne on niin kurja ja mielestäni niin hän kuin minäkin ansaitsisimme opintotukea vähintään saman verran kuin muutkin.

Vaikuttaako tämä tilanne nyt reilulta? Tulorajojen puolustajien mielestä toki "kaikki esimerkit ovat äärimmäisiä", mutta miten niin? Lukuunottamatta sarjalottovoittajaa esimerkit ovat ihan realistisia, ja miljonääriesimerkki on itse asiassa tulorajojen ankaran puolustajan Riikka Soitinahon alunperin esittelemä ja kuitenkin sinällään todenmukainen. Kela ei rankaise opiskelijaa avokätisistä vanhemmista, lottovoitoista tai rikkaasta puolisosta, mutta ahkeruudesta kylläkin. Miksi?

Disclaimer ja esipuhe

Ennen kuin kukaan alkaa syyttää minua veronkierrosta, laitetaan alkuun pieni lainaus selvennykseksi:

Verosuunnittelu tarkoittaa veroseuraamusten ennakointia ja edullisimman vaihtoehdon valintaa, joksi yleensä valikoituu verojen minimoiminen. - - Verosuunnittelun vaikutusaika voi olla lyhyt tai pitkä, mutta pitkälle tulevaisuuteen ulottuvaa suunnittelua saattaa vaikeuttaa lainsäädännön mahdollinen muuttuminen. Verosuunnittelu edellyttää kaikkien veromuotojen huomioon ottamista. Siksi tuloveron ohella on arvioitava muun muassa arvonlisäveron, varainsiirtoveron, varallisuusveron sekä perintö- ja lahjaveron vaikutukset. [1]

Ja vielä täydennykseksi verotusmenettelylaista (VML 28§):

Jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, on verotusta toimitettaessa meneteltävä niin kuin asiassa olisi käytetty oikeaa muotoa...

Mikäli verovelvollinen ei tällöin esitä selvitystä siitä, että olosuhteelle tai toimenpiteelle annettu oikeudellinen muoto vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta taikka ettei toimenpiteeseen ole ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että suoritettavasta verosta vapauduttaisiin, verotusta toimitettaessa on meneteltävä 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Verosuunnittelussa tulee siis noudattaa järjestelmän pelisääntöjä. Kuten eräässä hienossa videopelissä sanotaan: "You can choose the game but you can't choose the rules." Sääntöjen noudattaminen on siis ensiarvoisen tärkeää.

Verosuunnittelu on siis täysin laillinen toimenpide, jossa suunnitellaan oma talous ja verotus, opiskelijan tapauksessa toki myös tulonsiirrot, ja pyritään optimaaliseen lopputulokseen - täysin laillisesti. Jotta verotus, ja itse asiassa koko yhteiskunta toimisi oikein, olisi jokaisen kansalaisen tehtävä verosuunnittelunsa kunnolla. Tällöin verojen ja vähennysten tarkoitetut vaikutukset realisoituisivat kokonaisuudessaan oikein, ja toisaalta järjestelmässä olevat mahdolliset heikkoudet ja jopa porsaanreiät tulisivat ilmi helpommin.

Opiskelijalle opintotuki on likimain poikkeuksetta merkittävä tulonlähde, ja siksi sen hyödyntäminen onkin yksi avaintekijöistä talouden suunnittelussa. Se on kuitenkin käsitelty edellisessä blogikirjoituksessani, joten en mene siihen enää sen enempää.

Laskelmissani, veroprosenteissa ja muissa luvuissa käytän vuoden 2012 tietoja sikäli kun niitä on saatavilla.

Oma yritys verosuunnittelun apuna

Ulkomaalaisen näkemys
Suomalaisesta(kin) verotusjärjestelmästä.
Kuvan lähde: http://finnisheconomics.blogspot.com/

Varmaan olennaisin tapa, jolla opiskelija voi säännöstellä tulojaan siten, että saa hänelle kuuluvat tuet ja verotuskin pysyy aisoissa, on oman yrityksen perustaminen. Käsittelen nyt kahta toisistaan aika lailla riippumatonta tarkoitusta johon opiskelija voi yrityksensä perustaa, ensin ihan elinkeinon harjoittamiseen ja toisekseen sijoittamista varten.

Lähtökohta on oikeastaan se, että Suomen verotus on monimutkainen ja tehoton sillisalaatti, ja järjestelmä perustuu siihen ettei suurin osa kansasta osaa tai jaksa vaatia oikeuksiaan. Yrittäjien ja osittain yritysten osalta verotus on vielä yksityisiä monimutkaisempi, mutta oikein tehtynä säästää paljon rahaa.

Idea ja yhtiömuodon valinta

Iso kuvio on tämä: perusta yritys, tee työsi yrittäjänä (esimerkiksi tee alihankintana työ jota muuten tekisit palkallisena), investoi, tee vähennyksiä, älä nosta tulorajaa enempää rahaa yrityksestäsi. Näin saat täydet opintotuet, maksat veron vain yrityksen voitosta ja saat palkan sivukuluihin normaalisti menevät rahat itsellesi.

Kelan sivuilla sanotaan seuraavaa: [4]

"Jos harjoitat yritys- tai elinkeinotoimintaa, sillä on tulovalvonnassa vaikutusta, jos saat toiminnan perusteella veronalaista tuloa esimerkiksi elinkeinotoiminnan tuloksena, osinkona tai palkkana."

Toteutustavoissa on kuitenkin suuria eroja. Suurin käytännön valintoihin liittyvä tekijä on yritystoiminnan mittakaava, mikä käytännössä ratkaisee myös yritysmuodon.

Pienimuotoisessa yritystoiminnassa näppärin yritysmuoto kevyen byrokratiansa ja suoraviivaisen kirjanpitonsa vuoksi on yleensä toiminimi. Se, kuten muutkin henkilöyhtiöt, kuitenkin vaatii yritystoiminnan tuloksen tulouttamisen yrittäjän saman vuoden verotukseen. Mahdollisia voittoja ei siis voi jättää yritykseen lepäilemään ja odottamaan parempia aikoja, kuten osakeyhtiön tapauksessa voidaan tehdä. Varausten tekeminen on toki mahdollista ja investointien poistojen kanssa voi toki pelata, ja toisaalta kommandiittiyhtiön tapauksessa yhtiömiesten välillä voidaan tulonjako tehdä melko vapaamielisesti, mutta that's about it. Osakeyhtiö tarjoaa paljon enemmän vaihtoehtoja.

Osakeyhtiön riskit

Olen kuullut muutamalta opiskelijalta että osakeyhtiön perustaminen estää samantien opintotuen saamisen jos omistat yrityksen osakkeista esimerkiksi yli 50%. Tästä ei juuri löydy ennakkotapauksia tai edes kokemuksia, joten oletan että kyseessä on lähinnä väärinkäsitys.

Perustelu opintotuen eväämiselle yrittäjyyden perusteella voi sinällään olla olemassa, opintotukihan on tarveharkintainen etuus. Henkilöyhtiöiden ollessa kyseessä yhtiön koko tulos realisoituu joka tapauksessa vuodenvaihteessa, jolloin Kela ei oikeastaan voi kyseenalaistaa yrityksestä tulleita tuloja. Osakeyhtiön tapauksessa yrittäjällä on kuitenkin mahdollisuus "jättää rahaa sisään firmaan", ja toisaalta jos hän on yrityksessä päättävässä asemassa, hänellä voi ehkä Kelan näkökulmasta olla mahdollisuus nostaa osakeyhtiöstä enemmän varoja käyttöönsä ja näin hänellä ei olisi tarvetta opintotuelle.

Tässä kuitenkin puututtaisiin opiskelijasta erillisen juridisen henkilön, siis osakeyhtiön, itsemääräämisoikeuteen, enkä pahalla tahdollakaan voi nähdä tällaista tilannetta lailliseksi. Eihän Kela voi määrätä opiskelijan miljonääripuolisoa rahoittamaan tämän opiskeluja - miksi siis yksityinen yritys voisi olla vastuussa opiskelijan toimeentulosta?

Pienuuden ekonomia

Suomessa palkitaan yrityksensä pienenä pitämisestä monin tavoin. Tai ehkä palkitseminen on liian voimakas sana, mutta joka tapauksessa kannustimia yrityksen toiminnan pienenä pitämiseen on monia.

Yksinyrittäjä hyötyy henkilöyhtiössä pienestä mittakaavasta merkittävästi. En itse usko oikeastaan ikinä saavani eläkettä vaikka eläkemaksuja palkastani maksankin, ja niinpä pyrin välttämään niiden maksamista silloin kun se on laillista. Yrittäjäkin on kuitenkin velvollinen maksamaan yrittäjäeläke (YEL) maksuja tiettyjen ehtojen täyttyessä.

Seuraavassa lainaus Eteran sivuilta: [5]

Olet 18–67-vuoden ikäinen.
Asut Suomessa ja työskentelet yrityksessäsi.
Toimit yrittäjänä yhtäjaksoisesti vähintään neljä kuukautta.
Et kuulu saman toiminnan perusteella muun eläkelain piiriin.
Työpanoksesi arvo ylittää YEL:ssä säädetyn työtulon alarajan 6 896,69 € vuonna 2011 (yläraja 156 625,00 €).
Olet osakeyhtiön johtavassa asemassa oleva osakas, ja omistat yksin yli 30 prosenttia tai yhdessä perheenjäsentesi kanssa yli 50 prosenttia osakkeista tai äänimäärästä.

Työtulo määritellään suurinpiirtein siten, että jos asettuisit sivuun toimestasi ja palkkaisit vapailta työmarkkinoilta työntekijän tekemään kaikki työsi, olisi hänen palkkoihinsa kuluva raha tuo työtulo. Työtulolla ei siis varsinaisesti ole mitään tekemistä yrityksesi tuloksen kanssa.

Etera ehdottaa 7000 euron työtulolla YEL-maksuksi vuodessa noin 1500 euroa [8], joten jos ei itse jaksa uskoa eläkejärjestelmään, on fiksuinta pysytellä tuon rajan alla. Eläkemaksut ovat toki vähennyskelpoisia, mutta kuluerä on silti merkittävä ja vähäisessä määrin ehkäisee intoa laajentaa yritystoimintaa.

Osakeyhtiön tapauksessa omistuksen jako useammalle taholle tarvittaessa useammalla osakesarjalla voi pelastaa yrittäjän tai yrittäjät YEL-velvollisuudesta.

Pienuudesta hyötyy kuitenkin muutenkin, kuin YEL-maksujen välttämisen. Suomessa on käytössä pienuuteen kannustava arvonlisäveron alarajahuojennus, joka toimii suurinpiirtein seuraavasti: jos yrityksesi on niin säälittävä, ettet pysty elättämään sillä itseäsi, saat tilittämäsi arvonlisäveron tilikauden päätyttyä takaisin. Todellisuudessa säälittävyyden raja on 8500 euron liikevaihto. Käytännössä siis esimerkiksi 5000 euroa arvonlisäverollista myyntiä tehnyt yritys, jonka kausi-ilmoitusjakso on koko vuosi ja jolla ei ole mitään arvonlisäverollisia ostoja vuoden ajalta, saa pitää kaiken asiakkailtaan laskuttamansa arvonlisäveron. Asiakkaat saavat kuitenkin vähentää arvonlisäveron, mikäli ovat alv-velvollisiksi ilmoittautuneita yhtiöitä, ja niinpä rahaa generoituu välissä tyhjästä, kaikki suoraan pienen yrityksen voitoksi.

Sijoitusosakeyhtiön perustamisen edut

Verkosta löytyy jo paljon tietoa osakeyhtiön eduista sijoittajalle [2], mutta kirjoitellaanpa vielä lyhyesti tähänkin. Lähden oletuksesta, että sijoitusosakeyhtiö hakeutuu elinkeinotulon verotuksen piiriin, minkä edellytyksenä on lähinnä toiminnan aktiivisuus ja voiton tavoittelu. Verotus voidaan myös tehdä tuloverolain (TVL) mukaan, mutta tällöin osa verohyödyistä hukataan.

Osakeyhtiö ei veroissa varsinaisesti voita juuri mitään. Siinä missä yksityiselle pääomatulojen vero on vuonna 2012 30 %, osakeyhtiön yhteisövero on 25 %. Yksityisen saamista osingoista verottomia on 30 %, osakeyhtiön taas 25 %. Osinkojen lopullinen veroprosentti siis on seuraavaa:

Osakeyhtiö: 25 % * 0,75 = 18,75 %
Yksityinen: 30 % * 0,70 = 21,00 %

Osakeyhtiön perustamalla siis säästää kyllä veroissa, mutta reilun parin prosenttiyksikön (siis vajaan 11 prosentin) säästö osinkojen verotuksessa ei vielä välttämättä oikein riitä perustelemaan kasvanutta byrokratiaa.

Myyntivoittojen verotus tapahtuu 25 % yhteisöverokannan mukaan, ja tällöin luovutusvoittojen veroissa säästää vielä 5 %-yksikköä (eli vajaat 17 %) verrattuna yksityiseen sijoittajaan.

Pieni esimerkki: osakeyhtiö veivaa 10 000 euron salkkua siten, että sen duraatio (kiertonopeus) on noin 1,00. Yhtiö saa vuodessa osinkoja 5 % (eli 500 euroa) ja luovutusvoittoja 20 % (2 000 euroa). Tällöin huomattavasti yksinkertaistettuna:

Osakeyhtiö maksaa veroja vuoden aikana:

0,05 * 10 000 * 0,1875 + 0,20 * 10 000 * 0,25 = 93,75 + 500 = 593,75 euroa.

Yksityinen maksaisi samasta salkusta veroja:

0,05 * 10 000 * 0,21 + 0,20 * 10 000 * 0,30 = 105 + 600 = 705 euroa.

Esimerkissämme siis yksityissijoittaja maksaa veroja melkein 19 % enemmän. Esimerkki ei huomioi mitään muita osakeyhtiön etuja yksityissijoittajaan nähden paitsi eri veroprosenttien luoman kilpailuedun.

Osakeyhtiöllä on lisäksi merkittävästi yksityissijoittajaa laajempi vähennysoikeus toimintaan liittyviin kuluihin. Tarpeeksi aktiivisella ja suurta salkkua veivaavalla sijoitusosakeyhtiöllä esimerkiksi on aivan luonnollista olla oma puhelin, puhelinliittymä, läppäri ja vaikkapa mokkulayhteys. Mahdollinen kulujen oikaisu yksityiskäytön osalta on toki nytkin tehtävä. Yksityishenkilökin saa tietenkin vähentää pääomatulojensa verotuksessa suoraan kaupankäyntiin liittyvät kulut, kuten välityspalkkiot ja pankin kulut, sekä tietyin edellytyksin myös esimerkiksi sijoitusmessujen lippujen hinnan, osakesäästäjien keskusliiton jäsenyyden ja vastaavia oikeasti sijoittamiseen ja säästämiseen, siis tulonhankintaan liittyviä kuluja.

Osakeyhtiön edut eivät kuitenkaan erityisesti opiskelijan näkökulmasta lopu tähän. Mikä parasta, siinä missä pääosin tappiollinenkin päiväkauppa syö opiskelijan tulorajoja mikäli yksittäiset transaktiot ovat olleet plussalla (vaikka jo kaupankäyntikulut vetäisivät kaupan miinukselle), osakeyhtiön käymä kauppa tuloutuu opiskelijalle vasta kun osakeyhtiö maksaa voittojaan hänelle osinkoina tai palkkana. Näin tuloraja ei täyty vaikka päiväkauppa tuottaisi vuodessa miljoonia, kunhan rahoja ei nosta yhtiöstä käyttöönsä.

Mielenkiintoinen mahdollisuus sisältyy myös sijoitusosakeyhtiön omistamien osakkeiden vaihto-omaisuusluonteeseen: niiden arvonalenema voidaan tilinpäätöstä tehdessä lukea tilikauden tappioksi, jolloin yhtiö voi halutessaan kuolettaa voitoista maksettuja veroja omaisuuden alenemisella.

Pienenä plussana osakeyhtiö voi lisäksi vähentää mahdollisia tappioitaan 10 vuoden ajan koko toimintansa tuloksesta siinä missä yksityishenkilön vähennysoikeus rajoittuu 5 vuoteen ja vain samaan tulolajiin.

Osakeyhtiön suurimmat haitat liittyvät siis lopulta raskaaseen byrokratiaan. Yhtiömuotojen etujen, haittojen ja byrokratian vertailua löytyy netistä kuitenkin enemmän kuin tarpeeksi [6], joten jätän käsittelyn tältä erää tähän.

Voittojen kotiuttaminen osakeyhtiöstä

Yrittäjällä on useita tapoja nostaa yrityksen tekemiä voittoja omaan käyttöönsä, ja edullisin tapa ratkeaa vasta huolellisen tarkastelun jälkeen.

Osakeyhtiön omistajalleen maksama osinko on tietyin säännöin verovapaata. [3] Käytännössä vuonna 2012 yksityishenkilö voi nostaa yrityksestä käyttöönsä verottomasti (eli todellisuudessa siis vain kertaalleen verotettuna) korkeintaan 9 % yrityksen nettovarallisuudesta, mutta maksimissaan 60 000 euroa vuodessa. Siis esimerkiksi 10 000 euron osakesalkkua veivaava sijoitusosakeyhtiö, jonka opiskelija omistaa kokonaisuudessaan, voi maksaa osinkoja vuodessa 900 euroa ilman että verottaja puuttuu asiaan. Verovapaa osinko kannattaa ehdottomasti hyödyntää mikäli yrityksessä vain on nostettavia varoja!

Kikkailu kannattaa.

Osakeyhtiö voi myös maksaa omistajalleen palkkaa. Palkka on vähennyskelpoinen erä, mutta siitä pitää tietenkin maksaa myös sivukulut, ja summaa miettiessä kannattaa opintotuen tulorajat pitää mielessä.

Yhtiö toisaalta saa antaa työntekijöilleen verottomasti joitain etuja, kuten maksimissaan noin 100 euron arvoisen joululahjan. Käytännössä tämä kuitenkin vaatii jo voittojen kotiuttamista palkkana - vain osinkotuloja saavalle osakkaalle ei voi antaa työntekijälle tarkoitettua lahjaa.

Yrityksestään on mahdollista myös palauttaa rahojaan käyttöönsä omien osakkeiden ostolla ja tarvittaessa mitätöinnillä. Tällöinkin kannattaa huomioida verovaikutusten arviointi - osakkeet kannattanee myydä takaisin osakeyhtiölleen täsmälleen nimellishinnalla, jolloin verotettavaa luovutusvoittoa ei synny. Toisaalta edullinen tapa tehdä pääomasijoitus yhtiöönsä on järjestää suunnattu osakeanti, jolloin merkitsemällä lisää osakkeita rahaa saa siirrettyä yhtiöönsä ilman verovaikutuksia. Suomessa on kuitenkin käytössä varainsiirtovero, jonka perusteella joudutaan ei-pörssilistattujen osakkeiden arvosta maksamaan transaktioiden yhteydessä 1,6 % kaupan hinnasta, paitsi jos osakkeet annetaan lahjana. Lahja puolestaan on 3999,99 euroon asti veroton, tosin vain kerran kolmessa vuodessa, joten kannattaa miettiä osakkeiden nimellishinta tarkasti.[7]

Joka tapauksessa osakeyhtiön edut niin elinkeinonharjoittamisessa kuin sijoittamisessakin tulevat raskaamman byrokratian ja kovan kikkailun kustannuksella. Aikaa verotuksensa hienosäätöön saa kulumaan, voin vakuuttaa.

Opiskelijan verotuksen lopullinen optimointi jää tällä haavaa ensi viikon kirjoitukseeni - tästä tekstistä tuli jo näin aivan liian pitkä. Toivottavasti kuitenkin onnistuin hiukan avaamaan erityisesti osakeyhtiön perustamisen mahdollisuuksia kenen tahansa meistä (niin opiskelijan kuin rivikansalaisenkin) talouden suunnittelussa. Erityisesti sijoitusosakeyhtiön perustaminen houkuttaa allekirjoittanutta, vaikken vielä ole siihen asti ehtinyt.

- -

Kysymyksiä, kommentteja? Täydennän tai korjaan mielelläni tekstiäni muiden jakamien tietojen tai kokemusten perusteella, joten jätä terveisesi kommenttiosioon alempana!

- -

Lähteet

Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa V palstat 1157–1158.
http://www.valistunutsijoittaja.com/51
http://www.yrittajat.fi/verotjarahat/verotus/osakeyhtionverotus/ Listaamattomista yhtiöistä saatu osinko on verovapaata tuloa siihen saakka, joka vastaa osakkeiden arvostamislaissa (1142/2005) tarkoitetulle matemaattiselle arvolle laskettua 9 %:n vuotuista tuottoa. Osakkeen matemaattinen arvo lasketaan edellisen verovuoden päättyessä olevan nettovarallisuuden perusteella. Siltä osin, kuin verovelvollisen saamien tällaisten osinkojen määrä ylittää 90 000 euroa, osingoista 70 % on pääomatuloa ja 30 % verovapaata tuloa. Jos osinko ylittää em. 9 %:n vuotuisen tuoton määrän on tästä ylimenevästä osingosta 70 % ansiotuloa ja 30 % verovapaata tuloa. '
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/Docs/020701115956IL
https://www.etera.fi/FI/YEL/YRITTAJAN_VAKUUTTAMINEN/KENELLE/Sivut/Default.aspx
Esimerkiksi: http://www.lakineuvo.fi/lakineuvo/254/yritysmuodon-valinta-osakeyhti%C3%B6-vai-ammatinharjoittaja
Osakkeiden siirtelystä lisää: http://www.laki24.fi/vero-varainsiirtovero-osakearvopaperi.html
Eteran laskuri: https://www.etera.fi/fi/YELlaskuri/Sivut/default.aspx

Opiskelijan taloussuunnittelu - osa 2, opintotuen optimointi

2011-11-10T17:59:00.000+02:00

Tämä kirjoitus on osa artikkelisarjaa "opiskelijan taloussuunnittelu", johon kuuluvat seuraavat kirjoitukset:

Artikkelisarjassa käyn läpi erityisesti opiskelijan, mutta osittain myös kenen tahansa muun veroja maksavan kunniallisen kansalaisen keinoja taloutensa optimointiin.

- -

Kuvan lähde: troll.me

Edellisessä blogikirjoituksessani erittelin nykyisen opintotuen ongelmia erityisesti opintotuen tulorajojen osalta. Tämänkertaisessa tekstissäni koitan selostaa kuinka taloutensa kannattaa optimoida jotta opintotukensa voisi nostaa maksimimääräisenä.

Seuraavassa kirjoituksessani kerron sitten kokonaisvaltaisesta talouden optimoinnista, jolloin en enää juurikaan keskity opintotukeen. Aiheet kuitenkin kieltämättä liippaavat läheltä toisiaan, joten joitain samoja elementtejä tulee molemmissa kirjoituksissa.

Korostan vielä, että kaikessa toiminnassa tulee noudattaa lakia. Suomessa lain tulkinnassa noudatetaan enemmän henkeä kuin kirjainta, joten kannattaa ainakin selailla ennakkotapauksia läpi, jos aikoo ryhtyä johonkin huimaan talousakrobatiaan - veropetosasioissa ei päde sanonta "mikä ei ole kiellettyä on sallittua".

Alla kuvatuissa keinoissa ei sinällään ole mitään laitonta, eikä edes lain hengen vastaista, mutta kuka tahansa voi halutessaan syyllistyä pahoihinkin ylilyönteihin, joista rangaistuksena on yleensä verotuksen oikaisun ja viivästyskorkojen lisäksi vähintään veronkorotus, ja usein myös sakkorangaistus. Käytännössä maksimirangaistus lievissä veropetoksissa on 2 vuotta vankeutta.

Veropetoksista ja seuraamuksista enemmän seuraavassa tekstissä.

Kuinka siis optimoida opintotukensa?

Sitten siihen tärkeimpään aiheeseen, eli miten opintotukensa saa todella hyödynnettyä. Ohjeet ovat valitettavasti vähän tylsiä ja osa itsestään selviä. Please bear with me.

Valistuneen opiskelijan valinta

Jos koet olevasi valistunut opiskelija ja perillä tuloistasi, ja opintosikin etenevät kivasti, nosta aina koko tuki, siis ihan koko 12 kuukautta vuodessa. Tällöin saat korotonta lainaa tukikuukauden 5. päivästä seuraavan vuoden maaliskuun loppuun, jolloin liika tuki täytyy viimeistään oma-aloitteisesti maksaa takaisin 15% koron ja takaisinperinnän välttääksesi.[1]

12 nostettua opintotukikuukautta vuodessa edellyttää 12 * 5 = 60 opintopisteen keräämistä. Useimmille päätoimisille opiskelijoille tämän ei pitäisi olla ongelma - onhan 60 op / lukuvuosi aika tyypillinen vaatimus jotta valmistuisi tavoiteajassa. Itselläni on 2,5 vuoden opiskelun jälkeen 190 opintopistettä kasassa, vaikka olen ehtinyt painamaan duuniakin kohtuullisesti.

Kesän ajalta kertyvät "ylimääräiset" 1500 euroa voit vaikka sijoittaa - 3,5% tuotto (p.a.) tuon reilun puolen vuoden ajalta on jo muutama kymppi - ilmaista rahaa! Halpa hinta puolen tunnin työstä. Erityisesti jos kesän aikana on oikeasti opiskellut mutta tulorajat ylittyvät silti.

Työpaikan valinta

Hakeudu työpaikkaan josta saat myös tuloa jota ei huomioida opintotuen tulovalvonnassa, esimerkiksi (verottomia) matka- ja kulukorvauksia.[2] Huomioi kuitenkin toiminnan laillisuus ja todenmukaisuus. Koko palkkaa ei yleensä voi ottaa esimerkiksi matkakorvauksina - tällöin joko saat liian huonoa palkkaa tai jokin osapuoli huijaa matkakuluissa.

Usein esitelty nyrkkisääntö "korkeintaan puolet palkasta verottomina korvauksina" ei sinällään pidä paikkaansa. Myös palkan rakennetta tarkkaillaan aina tapauskohtaisesti - jos työsi on sen tyyppistä että ajat autolla 250 km edestakaisin tehdäksesi puolen tunnin keikan, ja saat sitten verollista palkkaa 15 euroa ja verottomia korvauksia yli 200 euroa, ei verottajalla oikeastaan ole asiaan mitään sanomista. Ajopäiväkirjaa kannattaa kuitenkin aina pitää.

Tämänkin ohjeen seuraamisessa tulee noudattaa kohtuutta ja oikeellisuutta. Kokonaisuuden tulee olla realistinen.

Ryhdy yrittäjäksi

Perusta yritys. Tästä enemmän seuraavassa tekstissäni, mutta tiivistettynä:

Vältät sivukuluja -> "palkastasi" jää enemmän itsellesi
Pienellä liikevaihdolla et maksa eläkemaksuja, saat arvonlisäveron alarahuojennuksen vuoksi lisätukea valtiolta, ja saat toimintaan liittyvät kulut vähennyksiin
Matkakulujen vähennykset päivärahoineen on parempi.

Pienimuotoisessa työskentelyssä (liikevaihto esimerkiksi alle 15 000 euroa) henkilöyhtiöt ovat helpoimpia ja ihan päteviä (tmi, ky, ay), mutta jos teet töitä tosissasi, perusta osakeyhtiö. Jos teet työt osakeyhtiön kautta, voit tulouttaa laskuttamasi "palkan" silloin kun se parhaiten sopii - vaikkapa tasan 11 850 euroa vuodessa. Lisäksi osakeyhtiön sinulle maksamasta osingosta 9% nettovarallisuutta vastaava osa on verotonta - tästäkin lisää ensi viikolla.

Hommaa oikea siviilisääty

Mene naimisiin. Saat jaettua mahdollisen henkilöyhtiösi tuloksesta osan puolisollesi ja täten pienennettyä omaa verotettavaa tuloasi. Toki puoliso kannattaa valita huolella, ettei mokoma ota eroa ja vie puolta omaisuudesta mukanaan. Avioehto ei ole varma keino (ex-)puolison näppien pitämiseksi erossa osakesalkusta - osituksessa avioehtoa voidaan kohtuullistaa.[3]

Myös veronpalautuksensa voi käyttää puolison hyväksi, mutta tässä ei yleensä ole mitään järkeä, sillä jäännösveron eräpäivät ovat tyypillisesti joulukuun ja helmikuun alussa - isoissa summissa verovelvollinen saa siis pari kuukautta korotonta maksuaikaa noin puolelle mätkyjensä summasta, ja tämä etu menetetään jos puolison palautus käytetään jäännösveron maksamiseen.

Vaimosta on muutakin hyötyä kuin veroedut.
Lähde: demoties.com

Tässä yhteydessä voi tietty vielä mainita, että puolison tulothan eivät vaikuta opintotukeen. Puolisoista toinen voi siis tienata vaikka miljoonia, mutta olet silti vieläkin oikeutettu saamaan sen saman 499,60 euroa kuussa - eri asia tietty on, onko sillä mitään vaikutusta, mutta toisaalta hyvä että on edes joitain tukia joissa puolison töissäkäynnistä ei rankaista toista osapuolta.

Vaimon lepyttämiseksi kerrottakoon, että verosuunnittelu ei suinkaan ollut ainut syy miksi menin hänen kanssaan naimisiin... :)

Opiskelija sijoittajana

Perusta yritys viimeistään sijoitustoimintaa varten. Ylivoimaisesti paras yritysmuoto tarkoitusta varten on osakeyhtiö. Näin hyödynnät tehokkaammin vähennykset, ja voit ajoittaa tulosi sellaiseen aikaan että ne eivät huononna opintotukeasi.

Paras vaihtoehto olisi toki rahastoyhtiö, joka saa kieron lainsäädännön vuoksi toimia kaiken lisäksi verovapaasti, mutta 500 000 euron osakepääomavaatimuksen vuoksi tämä ei useimmille ole edes mahdollista. Sääli että taas eri toimijat asetetaan eriarvoiseen asemaan.

Sijoitusosakeyhtiön verotus eroaa yksityisen sijoittajan verotuksesta huomattavasti, käytännössä korkeahko pääomatuloveroprosentti (30%) tekee aktiiviselle sijoittajalle osakeyhtiöstä houkuttelevan vaihtoehdon. En kuitenkaan käy tätä sen tarkemmin läpi tässä yhteydessä, sillä aihe liittyy enemmänkin ensi viikon kirjoitukseeni.

Mikäli et jostain syystä perusta yritystä sijoitustoimintaa varten (ei mullakaan vielä ole...), mutta silti harrastat sijoittamista, laske ainakin luovutusvoitot ja osingot tarkkaan! Muista, että tappiot eivät auta Kelan silmissä mitään, joten vaikka käymäsi päiväkauppa olisi vuoden aikana ollut tappiollista, Kela laskee vain mahdolliset voittosi tulorajoja tarkkaillessaan.

Periaatteessa opintojen ajan kannattaa noudattaa "osta ja unohda"-tyyppistä filosofiaa sijoituksissaan. Itsekin teen näin, ja tämän vuoden pääomatulot jää muutamasta myynnistä huolimatta alle tonniin. Muhikoot loput osakkeet salkussa kunnes voitot ja tappiot uskaltaa kotiuttaa ilman että Kela rankaisee.

Tuen hyödyntäminen tappiin saakka

Hyödynnä asumislisä kokonaisuudessaan, eli älä missään nimessä asu ahtaasti ja ikävästi alle 252 euroa kuussa maksavassa asunnossa, koska et juuri säästä siinä mitään.

Nosta tuet loppuun asti, eli käytä koko 70 kuukauden aika hyväksi. Helpoiten tämä käy jatkamalla opintoja maisterin jälkeen suoraan vaikka seuraavaan maisterin tutkintoon. [2] Sen jälkeen sitten kolmanteen, jos kuukausia vielä riittää. Koko ajan voit tehdä töitä ohessa ja nostaa tukea vain sopivaksi näkemäsi määrän. Ohessa voit vaikka muodikkaasti downshiftata, ja tehdä töitä vain 6kk vuodesta, pysyt sopivasti alle tulorajojen.

Helpoin neuvo!

Älä tee turhaa työtä. Jos et jaksa tai viitsi tai osaa muita keinoja optimoida opintotukeasi, älä ainakaan tee töitä kuin maksimissaan tuohon 11 850 euroon asti (9 opintotukikuukaudella laskettuna) ja lopeta. Ota vaikka lopputili, mutta varo etteivät lomarahat nosta tuloa perintärajalle asti. Turha tehdä työtä jonka rajahyöty voi olla negatiivinen. Maailmasta löytyy kyllä työtä tehtäväksi sitten joskus, varsinkin jos et ole varsinaisesti vielä unelmatyössäsi. Ja ainahan voit perustaa sen oman firman...

Elän kuin opetan, tai ainakin melkein..

Millaista opintojen aikana töissä käynnin pitäisi olla. Ja millaista
se töissä käyville onkin - muille paitsi kannustinloukkujen uhreille...
Lähde: inmagine.com

Mitä itse teen nyt?

Noh, toteutan useimpia yllä mainitsemiani keinoja siten kuin on tarkoituksenmukaista. Osakeyhtiötä sijoittamista varten en ole vielä perustanut, joskin sekin houkuttaisi, ja myönnettäköön että omasta yrityksestä huolimatta joudun ennakoitua suurempien palkkatulojen takia palauttamaan tänä vuonna tukia. Nostin 11 kuukautta tukia (arvelin etukäteen kerääväni 55-60 noppaa joten jätin nostamatta elokuun tuen) ja palautan luultavasti 3.

Häpeällistä, myönnettäköön, mutta toisaalta - ilmaista lainaa! Opintotuen takaisinmaksun voin sitä paitsi rahoittaa veronpalautuksilla, mikä liippaa jo läheltä seuraavan blogitekstin aihetta...

Lopuksi vielä ehkä olennaisin kysymys: miksi kaikki tämä kikkailu? Miksi nähdä näin paljon vaivaa saadakseen 500 euroa kuukaudessa lisää rahaa? Sehän on (varsinkin tulorajojen kannattajien mielestä) toistakymmentä tuhatta euroa vuodessa tienaavalle opiskelijalle pikkurahaa!

Vastaus on helppo:
Koska se on mahdollista, varsin kohtuullista, ja koska nähdäkseni opiskelija on oikeutettu opintotukeen riippumatta siitä miten hän käyttää vapaa-aikansa.

Jos normaali opiskelija, kuten minä, voi järjestelmän typeryyttä hyödyntäen, mutta kuitenkin sen sääntöjen mukaisesti pelaten täysin laillisesti tienata muutaman tonnin vuodessa enemmän, mikä siinä silloin on väärää? Opintotuki on mielestäni tukea opiskelijalle joka opiskelee, ja sen ehdon nähdäkseni täyttää jokainen 5 op / kk suorittava opiskelija - ja sehän on Kelankin näkemys.

Mikä parasta, kun samalla voi vähän potkia passivoivaa ja pimeään työhön kannustavaa järjestelmää nilkoille, niin miksipä ei? Vähemmästäkin lainkuuliaisen kansalaisen sydän itkee onnen kyyneliä.

Tältä mustakin välillä tuntuu.

Tosin... Joku muukin saattaa ihmetellä, että miksi järjestelmä ylipäänsä on rakennettu sellaiseksi, että se paitsi passivoi ja kannustaa tekemään pimeitä töitä, mahdollistaa hurjalla puljaamisella huomattavien etujen keräämisen täysin laillisesti, asettaen täten opiskelijat tietämyksensä osalta eriarvoiseen asemaan (laskentatoimen tai kauppaoikeuden opiskelijan on helpompi hyödyntää kaikki jipot kuin rakennustekniikan opiskelijan) ja vielä lisäksi suojatyöllistää täysin hyödyttömiin tehtäviin satoja byrokraatteja ympäri Suomen? Kannattaako tällainen maan tapaan jo nuoresta alkaen kasvattaminen pidemmän päälle? Kuvittelisi että velkarahalla eläminen, eläkesäästöjen syöminen nykyisten eläkeläisten etuihin ja yritysten jatkuva pako Suomesta edullisempiin maihin olisivat tarpeeksi suuria ongelmia, eikä kansakunnan tulevaisuutta kannattaisi pilata opiskelevaa nuorisoa maan tapaan (=harmaaseen talouteen, työnteon kannattamattomuuteen) järjestelmällisesti kasvattamalla.

- -

Artikkelisarjan seuraavassa osassa puhutaankin sitten talouden kokonaisvaltaisesta suunnittelusta painopiste erityisesti verosuunnittelussa.

- -

Kysymyksiä, kommentteja? Täydennän tai korjaan mielelläni tekstiäni muiden jakamien tietojen tai kokemusten perusteella, joten jätä terveisesi kommenttiosioon alempana!

Lähteet

http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/300508130646HO
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/020701115956IL?OpenDocument "- - verottomia tuloja ei oteta tulovalvonnassa huomioon. Tällaisia verottomia tuloja ovat esim. lapsilisä, yleinen asumistuki, opintotuen asumislisä, työmatkojen perusteella maksettavat päivärahat, kulukorvaukset ja opintolaina."
http://www.nettilaki.com/a/avioehtosopimuksen-kohtuullistaminen

Opiskelijan taloussuunnittelu - osa 1, opintotuki ja sen tulorajat

2011-11-07T15:25:00.000+02:00

Tämä kirjoitus on osa artikkelisarjaa "opiskelijan taloussuunnittelu", johon kuuluvat seuraavat kirjoitukset:

Artikkelisarjassa käyn läpi erityisesti opiskelijan, mutta osittain myös kenen tahansa muun veroja maksavan kunniallisen kansalaisen keinoja taloutensa optimointiin.

- -

Yksittäistapaus, josta ei saa vetää johtopäätöksiä.
Lähde: kuvaton.com

Nyt alkaa olla taas se aika vuodesta käsillä, kun yrittäjät (allekirjoittanut mukaanlukien) keräävät kuittejaan kasaan ja koittavat saada uskottavan mapin niistä aikaiseksi, kirjanpitäjät (allekirjoittanut mukaanlukien) hierovat taas käsiään ja hykertelevät valmistautuessaan tilinpäätöskauden alkamiseen ja valtaosa yksinkertaisista kansalaisista (allekirjoittanut mukaanlukien..) odottelee jo kädet syyhyten veronpalautuksia lainattuaan rahansa valtiolle huonolla korolla pahimmillaan melkein 23 kuukaudeksi. Tämä huomioiden sain männä viikolla inspiraation opiskelijan verosuunnittelusta kirjoittamiseen väännettyäni asiasta Facebookissa muutaman muun asiaan tutustuneen (ja noin tusinan asiasta mitään tietämättömän) henkilön kanssa.

Tämä kirjoitus aloittaa (näillä näkymin) kolmiosaisen artikkelisarjan opiskelijan verosuunnittelusta ja opintotuen kanssa puljaamisesta. Aihe on varsin mehukas, joten kirjoitettavaa riittää.

En ota teksteissäni laisinkaan kantaa siihen, minkä verran tuloja on opiskelijalle tarpeeksi, saati sitten siihen minkä verran niistä valtion pitäisi maksaa. Ne seikat ovat tuloja suunnitellessa ja opintotuen tulorajoista puhuttaessa verraten irrelevantteja, ja olen sivunnut niitä jo aiemmin. Tyydyn vain erittelemään nykyjärjestelmän typeryyksiä ja tapoja pärjätä niiden kanssa, sillä säätövaraahan riittää.

Tervetuloa byrokratian mallimaahan

Miten homma sitten toimii, eli miten opintotuen kanssa kannattaa korttinsa pelata? Tarkastellaanpa opintotuen peruspiirteitä alustamalla muutama muuttuja:

Esimerkkihenkilömme on Pertti Perusopiskelija, joka opiskelee 9 kuukautta vuodesta ja nostaa opintotukea näistä jokaisen aikana.
Pertti asuu yli 250 euroa kuussa maksavassa vuokra-asunnossa (olen kuullut huhua että muunkinlaisia olisi olemassa, mutten ole mokomia tavannut. Taitavat esiintyä lähinnä tornareissa.)

Hän saa kuussa 499,70 euroa tukea valtiolta.

Vertailun vuoksi: täällä esitetyn laskelman mukaan työtön, lonkkaa kotosalla vetävä Pena saa samaan aikaan likimain 840 euroa kuussa rahaa, ja rahasumma nousee taas joulukuun alusta. Opiskelijan tuet eivät nouse.

Pertti tekee lisäksi IT-alalla töitä opintojensa ohessa ympäri vuoden, kesäloman aikana enemmän ja muulloin vähemmän.

Opintotuen tulorajat aiheuttavat sen, että 9 kuukauden tuen nostava opiskelija ei saa vuodessa tienata kuin 11 850 euroa.

Ympärivuotisen opiskelun ollessa kyseessä tienata saa enää 7920 euroa.

Ilmoittamani takaisinperintäsummat sisältävät 15% korotuksen jonka Kela perii. Takaisin perittyjä tukikuukausia ei hyvitetä.
Korkeakouluopiskelijalla on oikeus 55 tukikuukauteen ensimmäistä maisterintutkintoa suorittaessaan.

Uusilla opiskelijoilla haetaan opintotukioikeus ensin alempaan korkeakoulututkintoon, johon kuukausia on käytettävissä 37, ja vasta valmistumisen jälkeen voidaan hakea maisterivaiheen tukea.
Kuukausia yhteensä korkea-asteen opiskeluun myönnetään 70.

Jos arvelee tulojensa nousseen yli tulorajojen, tulee ylimääräinen tuki palauttaa oma-aloitteisesti ennen kuin verotuspäätös on tullut postissa.

Jos Pertti tienaa opintojensa ohella töissä käydessään 1000 euroa kuussa, on hän vielä turvallisilla vesillä. 150 euron ylitys tuloissa ei vielä aiheuta takaisinperintää. Jos hänelle kuitenkin käy huonosti, ja hän saa työnantajaltaan joulubonuksena 100 euroa, menee takaisinperintään jo 575 euroa.

Siis saamalla satasen bonuksen, Pertti maksaa valtiolle takaisin saamiaan tukia 575 euroa. Joku voisi kutsua tätä kannustinloukuksi?

Ilmeeni kun: kannustinloukku
Kuvan lähde: ucla.edu

Tilanne ei juuri helpotu. Jos Pertti onkin tehnyt enemmän töitä, ja tienaa vuodessa jo 13500 euroa, menee takaisinperintäänkin jo 1150 euroa. Siis 1500 lisäeurosta jotka hän on saanut painamalla duunia yömyöhään, hän saa pitää 350 euroa, josta tosin menee 9% tuloverolla (hyvin tyypillinen prosentti opiskelijalle) vielä 135 euroa veroihin. Lopullinen saldo on siis 215 euroa. Valtio vie esimerkissämme 86%.

Kuulostaako kivalta ja suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseen motivoivalta? Sitäpä minäkin.

Tuloraja, jonka jälkeen euroakaan opintotukea ei valtiolta tipu on 23 640 euroa. Tällöin peritään takaisin 5175 euroa, eli tuon 11 850 euron ylittäneestä osasta opiskelija on saanut lopulta itselleen 6615 euroa (bruttona) - valtio on ennen veroja jo vienyt likimain joka toisen opiskelijan tienaaman euron.

Tässä vaiheessa voisin tarjota helpon ratkaisun kaikille tulojensa riittävyyden kanssa painiville: tehkää työnne pimeänä. Mutta, vaikka järjestelmä tähän painostaakin, en suosittele. Pysykää kaidalla polulla ja nähkää vaikka vähän vaivaa sen eteen (tästä enemmän parissa seuraavassa tekstissäni), pysyy omatunto puhtaampana. Ja takaisin aiheeseen.

Lisäongelmia sijoitusharrastuksesta

Opintotuen tulorajojen ongelmat eivät kuitenkaan rajoitu tähän. Moni varsinkin kauppatieteiden opiskelija käy pienimuotoista osakekauppaa opintojensa ohella kesätöistä säästöön jääneillä rahoilla. Verotuksessa kaupankäyntiä käsitellään netotettuna, mikä onkin loogista - myyntivoitoista vähennetään myyntitappiot, ja jäljelle jäänyt osa on lopullisessa verotuksessa veronalaista pääomatuloa. Näinhän verotuksessa kohdellaan yritystoimintaa ja esimerkiksi ansiotulojakin.

Kela sen sijaan ei huomioi myyntitappioita mitenkään, vaan laskee ainoastaan myyntivoitot. Tämä epäloogisuus on lähinnä yllättävyytensä vuoksi aiheuttanut hampaidenkiristelyä usealle aloittelevalle sijoittajalle. Tuhannen euron voiton tuottanut aktiivinen osakesijoitusten veivaaminen voi lopulta johtaa koko opintotuen takaisinperintään, jos transaktioita on paljon.

Voi siis olla, että tappiolla olevia osakesijoituksiaan ei kannata realisoida ennen kuin oikeus opintotukeen on muutenkin jo mennyt. Tai sitten niilläkin rahoilla, joita alunperin aikoin sijoittaa, kannattaa ostaa vaikka alkoholia, ja osakekaupan sijaan käyttää aikansa vaikkapa irtosuhteisiin ja Halonhakkuuseen.

Eikä tässä vielä kaikki..

Ongelmat kuitenkin jatkuvat vielä. Vuodenvaihteesta alkaen lähtien pelkän asumistuen nostaminen kuluttaa opintotukikuukausia. Mitä jos Pertti ei onnistu saamaan kesäksi töitä? Hänen on käännyttävä taas yhteiskunnan tarjoaman tukiverkon puoleen.

"Ai meinasit käydä töissä vai? Sitten sunkin
tuet menee niille jotka ei halua käydä töissä."

Päätoiminen opiskelija ei kuitenkaan voi normaalisti saada yleistä asumistukea (joka valtaosassa tapauksia on opintotuen asumislisää parempi tulonlähde eikä kuluta opintotukikuukausia) tai työmarkkinatukea, vaan hänen on anottava kesäksikin opintotuen asumislisää ellei saa töitä. Opintotukikuukaudet kuluvat silloin kesänkin ajan. Lonkan vetämiselle vaihtoehto on toki kesäopiskelu, jolloin Pertin tulee saada kesän ajalta yhteensä 15 opintopistettä kasaan. Haasteena on se, että kesän aikana kurssien tarjonta on yleensä ainakin heikkoa, ellei pelkkä vitsi, joten ainakaan opintoja edistävää oman alan koulutusta on turha etsiä. Kesän ajalta voi kuitenkin saada toimeentulotukea, joskin toimeentulotuen edellytyksiä arvioidessa mahdollisuus opintolainan saamiseen lasketaan automaattisesti tuloksi, [1] ja siksi kannattaakin tuhota luottotietonsa hyvissä ajoin ennen opiskelun alkua.

No, näin Pertiltä vuoden aikana kuluu 9 opintotukikuukauden sijasta 12, tuet ovat huonommat kuin työttömällä, hänelle kertyy pahimmassa tapauksessa opintolainaa, vapaa-aika kuluu töissä ja hänen tutkintonsa ei edisty. Turhia noppia ei-mielekkäistä opinnoista hänelle sen sijaan kyllä kertyy.

Vaikka Pertti olisi valmis tekemään töitä ympäri vuoden, tilanne ei nykyään ole ongelmaton. Jos hän ei ole saanut halpaa kämppää (opiskelijahintaisia asuntoja nyt vaan ei riitä kaikille), voivat pelkät asumiskulut jo syödä koko opintotuen, jolloin rahaa elämiseen täytyy saada jostakin. Mikäli hän aikoo vuokranmaksun lisäksi esimerkiksi saada rahat ruokaan jostakin ja vaikkapa ostella koulukirjojakin, nousee rahantarve kuukautta kohti äkkiä satasiin opintotuen lisäksi.

Opintolaina on yksi mahdollisuus, mutta mielestäni on kurjaa että on olemassa ihmisryhmä, joka toimeentulotuen luukullakin pakotetaan ottamaan lainaa, ja jolla laina lasketaan tueksi. Siksi oletankin, että Pertti haluaa nykyisessä taloustilanteessa (=täydellisessä epävarmuudessa) pelata varman päälle ja olla ottamatta lainaa.

Vaan sittenpä tuleekin ongelma: mistä löytää töitä joita voi tehdä opintojen aikana, joiden palkka on niin hyvä että opiskelija kalliissakin kaupungissa pärjää mutta kuitenkin niin matala ettei vuodenvaihteessa postiluukusta napsahda parin tonnin perintä muutaman satasen tulonylityksestä? No, vastaus tietenkin on, että eihän sellaista duunia mistään saa. Onneksi opintotuen takaisinperinnän voi sitten rahoittaa opintolainalla...
Sanottakoon nyt vielä, että tulorajojen poistamista kannattavat opiskelijat eivät ole kaikki-mulle-heti-nyt -ihmisiä, vaan tasa-arvoa halajavia yksilöitä. Miksei opintotuki kuulu kaikille opiskelijoille? Miksi kalliiseen opiskelukaupunkiin muuttavia opiskelijoita rankaistaan heidän yrityksistään pärjätä velkaantumatta korviin asti?

Tiedättekö mikä helpottaisi Pertin, ja monen muun opiskelijan ongelmia? Opintotuen tulorajojen poistaminen. Ei tarvitsisi kikkailla eikä laskeskella että kannattaako nyt tehdä töitä vai vetää lonkkaa, ja että onko nykyisillä tulorajoilla varaa muuttaa Helsingin lääkikseen opiskelemaan. Kaikilla vaan valitettavasti pappa ei maksa, ja se on jotain johon ei tulorajoilla tai juuri millään muullakaan lainsäädännöllä voida vaikuttaa.

On lottovoitto syntyä Suomeen

Kaikki yllä kuvattu ei tietenkään ole ongelma, jos oletetaan että opiskelijan ei ole tarkoituskaan työskennellä opintojensa aikana, vaan tehdä kaikkensa (5op/kk...) valmistumisen eteen, ei omistaa mitään eikä varsinkaan sijoittaa suomalaisiin yrityksiin työllisyyttä ja innovointia tukeakseen, vaan elää vuokralla ja aina kädestä suuhun tai korkeintaan säästää tilille jossa reaalikorko on negatiivinen. Ongelmia tulee vasta, kun joku haluaa poiketa tästä valmiiksi pureskellusta ahtaasta mallista.

Moni tarvitsee enemmän tai vähemmän raskaan opiskelun vastapainoksi jotain muuta touhuamista. Ainakin itselleni duuni tuo tervetullutta tasapainoa turhauttavaan ja tylsään yliopisto-opiskeluun. Sekä omat yritykseni että osa-aikainen palkkatyö tuovat mielekästä vapaa-ajantekemistä hyvässä seurassa.

Jos kuvassa olisi vielä tuhansia virkailijoita, se esittäisi opintotukilautakuntaa.

Suomen kaltaiseen byrokratian mallimaahan toki sopii hyvin se, että opiskelijan (kuten työttömienkin) kannattaa miettiä, ettei vain erehdy tekemään liikaa töitä, ja että Kelan toisaalta kannattaa opintopisteiden lisäksi valvoa opiskelijoiden tuloja ja postitella ihan oikeasta paperista tehtyjä lappusia joka vuosi tuhansille opiskelijoille ihan vain pyytääkseen opiskeluun tarkoitettua tukea takaisin. Asiat voisivat kuitenkin ehkä olla toisinkin?

Mikä ratkaisuksi?

Ratkaisu on niin helppo, että en ihmettele että se kaatuu vasemmiston ja toisaalta pöhöttyneen Kelan vastustukseen: Tulorajojen poisto.

Tälle on toki esitettävissä monia vasta-argumentteja. Kelan pöhöttynyt johtaja kertoi sen tarkemmin erittelemättä tulorajojen poiston maksavan samantien 300 miljoonaa euroa. Tämä pitäneekin paikkansa, jos oletetaan että aivan joka ainut opintotukea nyt nostamaton opiskelija nostaisi silloin täyden opintotuen. Kerron kuitenkin muutaman syyn, miksi arvelen summan olevan raskaasti yläkanttiin.

Lähdetään ensinnä siitä, että nyt tukea nostamattomat opiskelijat eivät suinkaan olisi tulorajojen poiston myötä automaattisesti oikeutettuja nostamaan täyttä opintotukea - opintotuki olisi yhäkin tarkoitettu päätoimisille opiskelijoille, jotka etenevät opinnoissaan ja tukikuukausien määrä olisi rajattu. On lisäksi mahdollista, että hiukan useampi opiskelija viettäisi enemmän aikaa rakentamassa tätä yhteiskuntaa ja hiukan vähemmän aikaa opiskelemassa, ja näin opintopisteidenkin määrä laskisi, eikä hän olisi edes oikeutettu täyteen tukeen. Lisäksi opintonsa täten hiukan hitaammin suorittaneet kaverit valmistuisivat moniosaajina joilla on hurjasti työkokemusta ja vähän pidempään harkittu ja tuskalla suoritettu tutkinto - täydellistä työvoimaa tälle yhteiskunnalle.

Kelan budjetti on eri asia kuin valtion budjetti. Se, että Kela joutuisi maksamaan 300 M€ lisää opintotukia ei tarkoita etteikö raha tulisi takaisin toista kautta. Sorrun nyt käyttämään Keynesiläistä argumenttia, mutta olkoon: opiskelijoille syydetty lisäraha päätyy pääosin kulutukseen, koska opiskelijat pääosin ovat köyhiä. Lisäksi se osa tuloista minkä he pystyvät säästämään, päätyy paljolti järkeviin paikkoihin kuten osakkeisiin, omien yritysten investointeihin ja pankkien talletuksiin - siis paikkoihin joissa nekin pyörittävät yhteiskuntaa.

Lopuksi voidaan vielä puhua vähän moraalikadosta. Sana on ollut viime aikoina paljon huulilla, ja siitä on puhuttu erityisesti Kreikan kriisin yhteydessä, ja yleensä on tarkoitettu tilannetta jossa sekä kansalaiset että päättäjät suhtautuvat pimeään työntekoon, harmaaseen talouteen, kotona lonkan vetämiseen sosiaalituilla ja yleensäottaen yhteiskunnan hyvinvoinnista viisveisaamiseen positiivisesti tai välinpitämättömästi. Eli oikeastaan on puhuttu täsmälleen siitä asenteesta, johon nykyinen opintotuki opiskelijoita kasvattaa.

Eikö olisikin hurjan kivaa, että opintotuki voisi olla jotain muutakin kuin kannustinloukku, ja että se voisi kasvattaa opiskelijoista motivoituneita moniosaajia sen sijaan, että he odottavat yhteiskunnan kyllä maksavan heille kaiken (=opintotuen korotusta vaativa ryhmä ainakin haluaa näin..) eivätkä ole erityisen kiinnostuneita työnteosta?

- -

Artikkelisarjan seuraavassa osassa koitan eritellä keinot opintotuen hyödyntämiseen mahdollisimman täydellisesti. Sitä seuraavassa tekstissä kerron omat vinkkini opiskelijan verosuunnitteluun, eli maksettujen verojen määrän vähentämiseen laillisesti. Opintotuen nostamisen ja verotuksensa suunnittelemalla voi kirjaimellisesti säästää tuhansia euroja vuodessa. Stay tuned!

- -

Kysymyksiä, kommentteja? Täydennän tai korjaan mielelläni tekstiäni muiden jakamien tietojen tai kokemusten perusteella, joten jätä terveisesi kommenttiosioon alempana!

Lähteet

http://www.ouka.fi/sote/sostuki/toimeentulotuki.htm
http://www.uta.fi/opiskelu/opintotuki/yleistietoa.html#maara "Perustutkinnon jälkeen opintotukea voi saada toiseen perustutkintoon, jatko-opintoihin, erillisen arvosanan tai yksittäisen opintokokonaisuuden suorittamiseen"

YTHS - Maailman huonoin yksityinen terveydenhuolto

2011-10-31T23:39:00.000+02:00

Lähde: clipartof.com

Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan jäsenmaksu on likimain pakko maksaa, jos haluaa saada alennukset junalipuista, ruoan hinnasta, joukkoliikenteen korteista tai yleensäottaen mistä tahansa hyödykkeestä josta opiskelija-alennus myönnetään. Sinällään ylioppilaskunnan jäsenyyden ei kuitenkaan tulisi olla edellytyksenä opiskelijaetujen saamiselle - eihän eläkeläisalennuksienkaan saaminen vaadi Eläkeläisliitto ry:n jäsenmaksun maksamista.

Vastustan ylioppilaskunnan likimain pakkojäsenyyttä. Esimerkiksi opiskelijahintainen ruoka on kuitenkin itseasiassa Kelan maksama etuus eikä sillä ole paljonkaan tekemistä yliopistojen oppilaskuntien kanssa - paitsi tietysti siten, että oppilaskunnat rahastavat oppilaita kunnolla. Ilokivikin tekee voittoa sen sata tuhatta euroa vuodessa - eikö tämä voisi näkyä ruoan hinnassa tai alempana jäsenmaksuna? Jyväskylän yliopisto perii kuitenkin vajaan satasen jäsenmaksun jäseniltään joka vuosi.

Mitä tällä maksulla köyhä opiskelija sitten saa? No, oikeastaan ainut etu, mitä ei muutenkin tulisi opiskelijana saada, on YTHS:n jäsenyys, ja siitä aionkin kirjoittaa tänään.

Yhteistä rahaa käytettäessä on kirstu pohjaton

En siis aio tällä kertaa moittia julkista terveydenhuoltoa, jossa pääosin hyvätuloisten maksamilla veroilla kustannetaan pääosin pienituloisten käyttämiä palveluita, vaan aion arvostella yksityistä yritystä jonka palveluista on pakko maksaa, jolla ei ole kilpailijoita, ja jonka palveluiden laatu alittaa kunnallisen puolen tarjonnan reilusti. Siis puhun YTHS:stä.

YTHS:n vuosimaksu opiskelijalta on 42 euroa. Se ei ehkä kuulosta paljolta, mutta maailmassa on hurjan paljon asioita joista EN maksaisi niin paljon. Muutamina esimerkkeinä voisin mainita potkun piikkareilla jalkoväliin, raivotautisen gorillan kotiinkuljetuksena suoraan olohuoneeseen, 12 tonnia tuoretta lehmänlantaa kerrostaloasuntoon, 10 DVD:n kokoelman heinäsirkkojen parittelua HD-laatuisena ja oikeuden terveydenhuoltopalveluun joka lisäksi vielä maksaisi, jos sinne jotenkin saisi varattua ajan, mutta josta ei saa apua mihinkään vaivoihinsa.

Jos hoitoon joskus pääsisi, tämä varmaan olisi lopputulos.
Lähde: horrornews.net

Mutta... Miksi YTHS saa minulta tällaisen murska-arvion? No, kerronpa joitain omia kokemuksiani kyseisestä laitoksesta.

1. Migreenikohtaus

Sain elämäni ensimmäisen, ja tähän mennessä myös viimeisen todella pahan migreenikohtauksen aivan saksantunnin lopuksi vuonna 2010 helmikuussa. Näkökyky käytännössä hävisi, tasapaino oli aivan hukassa, enkä meinannut pystyä puhumaan. Ajattelu ei oikein luonnistunut koska päähän sattui aivan käsittämättömästi.

Koska tuntini oli Humanistimäellä päätin loogisesti yrittää saada apua YTHS:ltä, koska toimipisteelle ei ollut kuin joitakin satoja metrejä matkaa.

Onnekseni minulla oli pyörä, johon nojaten, silmät likimain kiinni pitäen raahustin YTHS:n tiskille. Selitin asiani miten parhaiten pystyin, vain saadakseni melko tylyn vastauksen asiakaspalvelijalta: "Tule kahden ja puolen tunnin päästä uudestaan". Olisin kuvitellut, että esimerkiksi käsittämättömään päänsärkyyn olisi voinut saada heti jotain apua, mutta ilmeisesti se ei kuulu kyseisen laitoksen toimintatapoihin.

Päänsärky ilmeisesti lammasti minut, sillä lähdin sitten (taas pyörääni nojaten) raahustamaan kohti silloista kotiani Kuokkalan Etelä-Kekkolassa. Reilun kolmen kilometrin matka taittui käsittämättömän hitaasti, mutta lopulta olin kotona, nappasin noin 1600 mg Buranaa naamariin ja painuin monen peiton alle mahdollisimman pimeään odottamaan kuolemaa. Laitoin kuitenkin kaiken varalta herätyksen siten että ehtisin vielä käyttää varaamani ajan, koska alitajuisesti tajusin että sen käyttämättä jättäminen varmaankin maksaa jotain.

No, kumma kyllä kellon herättäessä olo oli jo huomattavasti parempi. Kävely ja jopa pyörällä kulkeminen onnistui, joskin meno oli vieläkin huteraa ja ulkoilman kirkkaus sattui silmiin. Olin kuitenkin täsmälleen ajoissa YTHS:n toimipisteellä.

Ajat olivat ajoissa ja viileähkö lääkäri otti minut vastaan, kuunteli tapaukseni ja kirjoitti minulle reseptin ja kätteli minut ulos toimistostaan.

Loppu hyvin, kaikki hyvin? No kun ei.

Vasta kotona huomasin, ettei kyseinen lääkäri ollut allekirjoittanut antamaansa reseptiä, se oli siis yhtä kuin vessapaperia. Onneksi jätin asian siltä erää siihen, sillä ne kerrat kun olen huomannut aaltoilua näkökentässä olen napannut samantien vähintään 1000 mg Buranaa ja siten välttänyt kohtaukset, enkä ole kalliita migreenilääkkeitä tarvinnut.

2. Akuutti verenvuoto

Toinen tapaus liittyy aiempaan valitukseeni julkisesta terveydenhuollosta, sillä YTHS onnistuu linkittymään siihenkin näppärästi. Keskussairaalan ohjeiden mukaisesti odottelin kotosalla tunnollisesti vertavuotavana perjantaihin asti, kunnes aloin soitella että jos jostain saisi vähän apuja, olo on kurja. Seuraavaksi lainaus aiemmasta kirjoituksestani:

Tyrmistykseni oli varsin kohtalainen, kun pitkän puhelimessa jonottamisen jälkeen sain tietää, ettei lääkärin päivystykseen pääse eikä sairaanhoitaja ota enää vastaan ennen maanantaita. Akuuttien tapausten, kuten minun tai kenen tahansa kellä on käsi poikki tai avohaava otsassa, jono lääkärin vastaanotolle yltää kuulemma huhtikuun loppuun, mutta seuraavana maanantaina olisi aamulla voinut soitella josko joku olisi sattunut perumaan aikansa... Tai kuolemaan jonoon.

Silloinhan siis oli maaliskuu. Puhelinkeskustelun mukaan siis akuutit tapaukset hoidetaan YTHS:llä reilun kuukauden varoitusajalla - ei ihme että migreenikohtaukseen ei siis saanut apua... Opiskelijoiden "luontainen poistuma" lienee aika suuri, jos tämä on se terveydenhuolto mitä meille on tarjolla.

3. Viisaudenhampaiden poisto

Kolmas tapaus on tylsä. Olen silloin tällöin soitellut YTHS:lle, josko heiltä liikenisi aika viisaudenhampaiden poistoon. Kuulemma kolme kuukautta eteenpäin on täyttä, sen pidemmälle ei aikoja anneta, ja peruutusaikoja voi koittaa soitella myöhemmin koska juuri nyt niitä ei ole tarjolla ainuttakaan.

Vaimoni sen sijaan on puolisen vuotta koittanut saada varattua aikaa lääkärintarkastukseen, mutta YTHS:n puhelinpalvelusta ei tahdo päästä koskaan läpi. Sen kerran kun hänelle vastattiin, linja katkesi (luuri lyötiin korvaan?) ennen kuin ajanvaraus onnistui.

Jotain positiivistakin

Ainut positiivinen kokemukseni YTHS:stä on jonkin influenssapiikin ottamisesta. Sen sai puolen tunnin jonotuksella ja melkein armeijamaisella tehokkuudella. Eräs tuttavani taas kertoi, että käy YTHS:llä vain uusimassa kaikki reseptinsä, koska kukaan ei kuulemma ikinä kysele mitään.

Olen myös kuullut huhua että asiakkaat jotka ovat äänekkäitä ja vaativat palvelua toistuvasti ihan tiskillä asioiden ovat päässeet nauttimaan YTHS:n suun hygieniapalveluista. Meininki lienee vähän sama kuin KOASilla, josta saa asunnon kunhan jaksaa soitella ja lähettää sähköpostia jatkuvasti..?

Summa summarum

Tervetuloa YTHS:lle. Rahasi ovat jo täällä.
Kuvan lähde: flixya.com

Olen aiemmin parjannut julkista terveydenhuoltoa, mutta täytyy sanoa että ainakin minun kohdallani se pesee YTHS:n mennen, tullen ja palatessa. En ymmärrä miksi maksan YTHS:n palvelusta, kun en sitä ikinä saa, ja vaikka sattuisin saamaan, se olisi luultavasti virheellistä tai liian myöhään ja kuolisin viimeistään komplikaatioihin ellen jo jonoon. Maksan tällä hetkellä siis joka vuosi kahdesta terveydenhuollosta joita en juuri käytä: vaihtelevan laatuisesta julkisesta palvelusta ja taatun huonosta YTHS:stä.

Joku saattaa väittää, että YTHS olisi jotekin ylivoimaisen edullinen, mutta noh... YTHS:n perusmaksu on kuitenkin tuo aiemmin jo mainittu 42 euroa vuodessa. Julkisen puolen käyntimaksut LÄÄKÄRIKÄYNNEISTÄ ovat vuodessamaksimissaan 41,10 euroa, eli EDULLISEMMAT kuin YTHS:n puolella. Ja tämä siis siinä tapauksessa että lääkärissä on käyty esimerkiksi kerran viikossa, sillä vain kolme ensimmäistä lääkärikäyntiä ovat maksullisia.

Sairaanhoitajalla käynti on ilmaista. Aiemman kokemukseni mukaan maksut muutenkin ovat edulliset, joskin toki YTHS:n kertamaksuja kalliimmat.

Siinä missä YTHS säännönmukaisesti siis pyrkii jättämään minut hoitamatta (joku siinä organisaatiossa varmaan haluaa minut hengiltä, varmaan joku salaliitto kirjaston kanssa...), julkisen terveydenhuollon puolelta olen aina saanut palvelua ennemmin tai myöhemmin.

Kerrattakoon nyt vielä lopuksi, että kritiikkini ei nyt kohdistu Suomen terveydenhuoltojärjestelmään sinällään, eikä edes kaksinkertaiseen sekamalliin jossa suuri osa kansasta maksaa ainakin kahdesta terveydenhuoltojärjestelmästä yhtä aikaa (itse maksan tällä hetkellä jopa kolmesta) vaan siihen, että yksityinen yritys tahkoaa voittoa opiskelijoiden rahoilla eikä tavallisella opiskelijalla ole vaihtoehtoja.

JYY maksaa vuodessa noin 462 000 euroa yksityiselle terveydenhuoltofirmalle, YTHS:lle, palvelusta johon ei ole pääsyä ja johon ei edes kannata mennä kun julkinen terveydenhuolto palvelee nopeammin ja paremmin. Onko opiskelijoiden terveydenhuoltoa kilpailutettu? Valvotaanko sen laatua jotenkin? Kiinnostaako ketään?

Kuvittelisi että opiskelijat osaisivat käyttää vähät rahansa paremmin. Mitä ihmeen järkeä nykymenossa oikein on? Kuka tästä hyötyy?

- -

Vaikka siltä vaikuttaakin, ei tämä kirjoitus juurikaan ole vaalityötä. Olen tosin ehdolla JYY:n edustajistovaaleissa numerolla 154. Ihan vaan näin by the way.

Suutarin lapsilla on viimeinkin kengät!

2011-10-24T23:56:00.001+03:00

Ensin ajattelin, että kirjoitan tunnollisesti jotakin Jyväskylän yliopiston opiskelijoita koskettavaa, olenhan ehdolla edustajistovaaleissa. Jotenkin tulee olo, että on jotain velkaa potentiaalisille äänestäjille, ja että yleisöään pitäisi palvella...

Mutta olkoot - nyt tapahtuu kiinnostavampiakin asioita! Jääköön politiikka tällä erää toiseksi.

Sain siis lopultakin omat nettisivuni taas tältä erää valmiiksi! "Oli jo aikakin" voi moni sanoa, ja siinä olette ihan oikeassa. Vähän noloahan tämä on - kaveri joka on tehnyt kymmeniä nettisivuja muille ihmisille ja yrityksille, ja tekee niitä sentään työkseen tällä hetkellä kahdessa yrityksessä yhtä aikaa (ja kolmannessa ylläpitää tekemiään nettisivuja, jos ihan tarkkoja ollaan) on itse kotisivuton.

Mutta niin, suutarin lapsilla ei ole kenkiä. Paitsi nyt on! Ja ihan kivat kengät onkin, vaikka itse sanonkin.

Surffatkaa siis osoitteeseen www.koskila.net ja kertokaa mielipiteenne. Kaikenlainen palaute on tervetullutta! :) Jopa sivuston oman palautelomakkeen kautta (http://koskila.net/Yhteystiedot/Palaute/) voi koittaa laittaa viestiä. Se voi toimia tai olla toimimatta. Saa nyt nähdä.

Miksi?

Kuten joku saattaa arvatakin, uudet sivut liittyvät hetki sitten tehtyihin yritysjärjestelyihin. Koskila.net on jatkossa lähinnä valokuvaukseen ja laskentatoimen konsultointiin keskittyvä toiminimi, ja uusi kommandiittiyhtiöni (jossa yhtiökumppanina minulla on koodarikaverini Valtteri ja vaimoni Mari) hoitaa kaikennäköiset ohjelmointihommat. Toimintojen tehostamisesta ja tulivoiman lisäämisestähän tässä siis on kyse.

- -

Mutta niin, ensi viikolla palaan taas politiikka-aiheisiin. Niitä meinaa kertyä ihan jonoksi asti..!

Sekaannuin politiikkaan numerolla 154

2011-10-17T22:26:00.002+03:00

Vielä muutamia viikkoja sitten pidin selviönä, etten sekaantuisi sellaiseen likaiseen, rumaan ja lapselliseen peliin kuin ylioppilaskuntapolitiikka. Politiikka (ainakin demokraattisessa konseptissa) muutenkin on ajatuksena lähinnä hirvittävä - se, joka lupaa leipää ja sirkushuveja ilman pääsymaksuja tulee saamaan mielettömät määrät ääniä, kun taas realistit ja rehelliset jäävät rannalle ruikuttamaan. Esimerkiksi muutamissa viimeisissä eduskuntavaaleissa on saanut nähdä populismin ja pelolla ratsastamisen voiman - toiset pelkäävät "tsunameja aiheuttavaa ilmastonmuutosta" ja toiset maahanmuuttajia jotka vaan vetävät lonkkaa, nostavat työttömyystuet ja vievät meidän työt.

Pidin myös selvänä asiana, että jos joskus sorrun jotain ryhmää edustamaan, se olisi P&D. Mutta sitten kyseinen ryhmittymä päätyi ehdottamaan yhteisten rahojen käyttämistä muutaman humalassa kylpemään halajavan opiskelijan iloksi saunapaljuun. Onneksi edustajisto teki viisaasti ja torppasi esityksen ainakin tältä erää. Sinällään pidän huojentavana, että paljua sentään kaavailtiin vuokrattavaksi, eli käyttäjät kyseisen investoinnin olisivat lopulta (ehkä) maksaneet, mutta kuitenkin - luulisi että opiskelijoilta nyhdetyille rahoille löytyisi fiksumpaakin käyttöä?

Sitten minua pyydettiin KO:n ehdokkaaksi. Ja perhana, miksipä en tunnustaisi väriäni ja antaisi naamaani KO:n kampanjaan?

Kristilliset Opiskelijat, siis KO, on "poliittisesti sitoutumaton ryhmä, joka kokoaa kristityt toimimaan yliopistossa ja ylioppilaskunnassa seurakuntaan tai alaan  katsomatta kestävien arvojen puolesta. [KO haluaa] olla kristittyinä mukana yliopistoelämän sykkeessä ja päätöksenteossa." Lisäksi KO kehittää ja edustaa vaihtoehtoa varsin kostealle opiskelijakulttuurille, josta ainakin itse sain jo ensimmäisen vuoden aikana tarpeekseni. Arvojenkin puolesta tällainen oikeistoliberaali mahtui iloiseen KO:n (ehdokas)joukkoon mainiosti.

Uhkakuvia ja optimismia

Vaikka politiikka minua äkkiseltään lähinnä ällöttää ja ärsyttää, niin olen toki silti tosissani leikissä mukana.Olisihan edustajistopesti mielenkiintoinen kokemus, jos ei muuta.

Joss jostain syystä tosiaan käy niin, että päädyn edustajistoon, keskityn vastustamaan huonoutta, koska huonous on typerää. Huonoudeksi määrittelen itse opiskelijoiden elämää vaikeuttavat muutokset (esimerkiksi autopaikkojen vähentäminen entisestään), opiskelijoiden rahojen käyttäminen vastoin heidän tahtoaan (esimerkiksi kehitysyhteistyö, tästä ehkä myöhemmin enemmän) ja muutosten vastustaminen (miksei Jylkkäri voisi ilmestyä harvemmin kuin kahdesti kuussa? Olen kahden ja puolen vuoden aikana lukenut sen kolmesti, eikä kukaan kavereistani ole tunnustanut lukevansa kyseistä lehteä sen useammin).

Vielä kerran ne infot

Olen siis ehdokkaana numerolla 154. Ennakkoäänestys ovat keskiviikko 26.10.2011 ja torstai 27.10.2011. Varsinaiset vaalipäivät ovat tiistai 1.11.2011 ja keskiviikko 2.11.2011.

Ketä ikinä tuolloin äänestättekään, älkää äänestäkö ehdokasta joka haluaa käyttää nykyistäkin enemmän meidän rahojamme, estää osan opiskelijoista pääsyn yliopistolle (autopaikoista voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen blogitekstin) tai yleensä ottaen vain edustavat huonoutta.

Ja pari linkkiä:
Vaalikoneen etusivu löytyy täältä.
Vaalikoneen kysymykset löytyvät tästä.
Minun vastaukseni vaalikoneeseen löytyvät tämän linkin takaa.

Kirjoittelen itsestäni vielä pienen poliittisia kantoja esittelevän tekstin jollekin sivulle, lisään linkin tämän blogitekstin loppuun sitten.

Laitan loppuun vielä kuvan kissasta, sillä kissat liittyvät aina.

Ei demarikaan aina erehdy - Jungner oli oikeassa

2011-10-10T18:44:00.001+03:00

Viime päivinä media on kuohunut jälleen uutisesta jonka joko lukijat, toimittajat, tai molemmat ovat ymmärtäneet väärin. Tai sitten herraviha ja kateus ovat niin voimakkaita, että viestin sisältö saa taipua lähetin arvostelun edessä.

Mitä Jungner sanoi?

On valitettavasti eri asia, mitä Jungner sanoi ja mitä lehdet uutisoivat, mutta uskoakseni luotettavimman tiedon saa haastattelun alunperin uutisoineesta Talouselämästä. Valitettavasti periaatteessa luotettavan lehden nimetön toimittajakin tuntuu ottaneen torjuvan asenteen haastateltavaansa, mutta siitä huolimatta lähde lienee tarjolla olevista paras. Tietty jos joku lukija tuntee Jungnerin henkilökohtaisesti, niin sopii tarkentaa.

Jungner siis kertoo näkemyksiään palkkauksen tilasta Suomessa. Alkuperäisessä jutussa hän kertoo, että kun pankissa on miljoona ja kuukausipalkka kymppitonni, raha menettää merkityksensä - siis korkeampi palkka ei enää lisää motivaatiota, eikä oikeastaan elintasoakaan. Rahalla ei enää ole mitään väliä, ja on siis järjetöntä maksaa tätä korkeampia palkkoja.

Kuinka media - ja suomalaiset lukijat - tämän käsittivät?

Iltalehti jopa valitsi uutiseen kuvan, jossa näytetään
kuinka tyytyväinen Jungner onkaan.

Kuten ilmeisesti kotimaisessa mediassa on tapana (ja kuten olen aiemminkin huomioinut), kuin yhteisestä sopimuksesta pääosa mediasta keskittyi muuhun kuin Jungnerin kritiikkiin - siis tarkemmin ottaen siihen, miten tyytyväinen hän on kymppitonnin palkkaansa ja miljoonan euron omaisuuteensa.

Katsokaapa:

Ja aiheesta virinnyt keskustelu, mm:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10169937

Mikä näitä yhdistää? Minäpä kerron: kaikki nämä tahot unohtavat, että Jungner nimenomaan sanoi:

"On myös järjetöntä maksaa ihmisille ylettömiä palkkoja."

Näin Jungner suuntaa kritiikkinsä nimenomaan siihen kansanosaan, joka tienaa yli 10 000 € / kk. Lisäksi

"Jungner on kirjoittanut kirjan, jossa hän kertoo suurimman osan johtajista olevan vain tiellä. "

Kaikki nämä lehdet ja muut tahot ja ilmeisesti koko Suomen kansa kuitenkin lukivat vain kohdan

"Hei köyhät, minulla on kymppitonnin palkka ja milli pankkitilillä"

mikä on muuten jotain mitä Jungner ei koskaan sanonut. Silti kaikki kuulivat niin.

Eli hei, hetkinen - Jungner haluaa päästä eroon turhista johtajista, haluaa että liian korkeiden palkkojen maksaminen lopetetaan, kirjoittaa aiheesta kansanläheisen kirjan, ja miten reagoi kansa? Vastustaa. Vastustaa, ihan vain vastustamisen ilosta!

Jotenkin alkaa tuntua, että vanha letkautus tyhmästä kansasta joka äänestää väärin, pitää sittenkin paikkansa. Kansa vaan on eläimistä tyhmin.

Siis tiivistettynä

Jungner Talouselämässä: "Kymppitonni kuussa on niin paljon rahaa, ettei kenenkään tarvitsisi saada sitä enempää palkkaa".

Jungner muissa lehdissä: "Kymppitonni kuussa riittää kuukausipalkaksi."

Kansa: "Jungner on mulkku kun leveilee tuloillaan"

Pieleen meni ja pahasti. Jälleen kerran. Kyllä kansa tietää.

- -

"Se oli seitsemäntoista tonnin seteli"

Vaan mikä itse asiassa on Jungnerin palkka? Tällä hetkellä 7 000 € / kk. Kaverilla on kokemusta myös korkeista palkoista - YLE:n toimitusjohtajana Jungner tienasi noin 17 000 € / kk. Tämähän on vain hienoa - paitsi että kaveri kuppaa kansaa yli kymppitonnilla kuussa vähemmän kuin ennen, hän ainakin tietää mistä puhuu kun kertoo että johtajia on liikaa ja he saavat liikaa palkkaa.

Kuunnelkaa kerrankin mitä viestin tuojalla on kerrottavanaan, ennen kuin lynkkaatte hänet koska viesti tuskin on mieluisa.

Tuontitullit ovat duunarinkin surma

2011-10-03T23:58:00.000+03:00

Vasemmalla: ei tuontitulleja
Oikealla: tuontitullit voimissaan
Kysyttävää?

Monessa nettikeskustelussa olen joutunut törmäämään väitteeseen, että tuontitullit jotenkin pelastaisivat köyhän kansan työpaikat ja suojelisivat suomalaista duunaria pahoilta kiinalaisilta. Piru vie, mikä teitä yksinkertaisia ihmisiä vaivaa? Ajatus on ehkä typerintä mitä olen hetkeen saanut lukea, mutta ehkä täytyy uskoa että joku paha kapitalisti on istuttanut tämän ajattelutavan alaistensa, tai siis riistämänsä työväenluokan, aivoihin.

Selitänpä nyt, mistä oikeasti on kysymys.

Taas on kapitalisti kansan kukkarolla

Sillä sitähän köyhä kansa kaikesta päätellen haluaa. Mutta mitä tuontitullit sitten itse asiassa oikein tekevät?

Tuontitullien tarkoitushan on suojella kotimaista tuotantoa ulkomaiselta tuonnilta, tyypillisesti halvoilta kiinalaisilta tuotteilta. Tämänhän se todellakin tekee - kotimainen toimija (kapitalisti, yrittäjä, luokkavihollinen) voi kaikessa rauhassa pyytää korkeaa hintaa huonosta tuotteesta, kun ulkomainen tuote on tulleilla tehty kilpailukyvyttömäksi.

Selkeitä voittajia tuontitullien käytössä ovat yrittäjä ja yrityksen omistajat. Tuotekehityskustannukset voidaan tiputtaa minimiin ja tuotteen hinta pitää korkeana, ja näin saavuttaa maksimaalinen kate, jota sitten jaetaan omistajille voittoina - niin kuin yrityksen tietenkin tuleekin tehdä. Työntekijät säilyttävät työpaikkansa, mutta koska innovatiivisuutta ei tarvita ja yritys pyrkii todennäköisesti maksimoimaan voittonsa (tietenkin), ei korkealaatuisia työpaikkoja tai kilpailua työntekijöistä todennäköisesti synny, ja näinpä palkatkaan eivät nouse - reaalipalkkataso jopa laskee inflaation myötä. Koska tuotettu tuote on kilpailun puutteen vuoksi huono, eivät sen markkinatkaan ole häävit, poislukien tietyt defensiiviset alat joilla asiakkailla ei ole vaihtoehtoa.

Kuka sitten on häviäjä?

Työttömät ja matalan palkan ja/tai osaamistason alojen työntekijät tietenkin. Tilanteessa, jossa oman tuotannon suojaamiseksi nostetaan tuontitullit korkeiksi, palkat eivät käytännössä nouse mutta tuotteiden hinnat nousevat. Näin Pertti Perusduunari joutuukin maksamaan tuotteestaan yhtäkkiä entistäkin enemmän.

Fiksu yrittäjä (tai omistajiston valtuuttama toimitusjohtaja alaisineen) hinnoittelee tuotteensa siten, että toiminta tuottaa pitkällä tähtäimellä maksimaalisen voiton. Tämä toiminta sisältää siis parhaan mahdollisen työvoiman haalimisen (keinoina parempi palkka ja työolosuhteet kuin kilpailijoilla), parhaiden mahdollisten tuotteiden kehittämisen (keinona jatkuva panostus tuotekehitykseen ja alan seuraaminen) ja tuotteen oikean hinnoittelun (= niin korkea hinta että voitto on maksimaalinen - ei siis välttämättä hinta jolla jokainen tuote menee kaupaksi, eikä välttämättä korkein hinta jolla edes yksittäinen tuote menee kaupaksi). Ulkomaiset kilpailijat ohjaavat kotimaiset toimijat kehittämään toimintansa toimivimpaan mahdolliseen muotoon, ja hintakilpailu on aina kuluttajan etu.

Ja duunarit hei, muistakaa: tekin olette kuluttajia.

- -

Tietenkään asiat eivät oikeasti ole niin yksinkertaisia kuin tässä esitän, mutta tuontitullien vaikutusten arvioiminen kattavasti olisi vähintään gradun kokoinen työ, enkä ala sitä tekemään blogissani. Ehkä sitten parin vuoden päästä tutkin asiaa, jos en parempaa aihetta keksi.

Esittelin kirjoituksessani kuitenkin pääpiirteittäin, mikä tullien vaikutus on.

Eivätkö propellihatut ikinä opi?

2011-09-26T19:52:00.000+03:00

Tältä Ubuntu näyttää jos siihen laittaa laitteita kiinni.
Lähde: wikimedia.org

Olen jo joitain vuosia koittanut silloin tällöin käyttää linux-pohjaisia käyttöjärjestelmiä työkoneissani, mutta ei niistä tunnu olevan työpöytäkäytössä yhtään mihinkään. Kokemusteni mukaan ne ovat paitsi raskaampia ja epävakaampia kuin Windows-vastineensa, myös pitkässä juoksussa kalliimpia.

Keskityn tässä tekstissä pc-koneiden työpöytäkäyttöön soveltuvaan linux-distroon, joka on voittanut palkintoja käyttäjäystävällisyydestään, elikkä kaikki rajat kommunismillaan ja kauneudellaan rikkovaan Ubuntu Linuxiin.

Onnettoman pojan ensimmäinen linux

Tarina alkaa kun viitisen vuotta sitten heitin läppäriini Ubuntun dual-bootiksi Windows XP:n kaveriksi. Kone ei alkujaankaan ollut tehokas, mutta pyöritti kevyitä pelejä ja normaaleita toimisto-ohjelmia ongelmitta ja esimerkiksi Youtube-videoiden katsominen sujui ihan hyvin. Kunnes aloin käyttää Ubuntua. Sain sanoa hyvästit nettivideoille, flash-peleille, kaikille muillekin peleille, sillekin vähälle silmäkarkille jota koneen XP:ssä oli, varmatoimisille toimisto-ohjelmille, plug-and-playlle, tasohiiren vieritysominaisuuksille, funktionäppäinten toimivuudella ja järjestelmän helpolle päivitettävyydelle.

Jotain järjestelmän käyttäjäystävällisyydestä ja valmiudesta mielestäni kertoo se, että vielä vuonna 2006 minulla kesti yli neljä tuntia saada asennettua ajurit jotta sain usb-tikun toimimaan automaattisesti, ihan vaan usb-väylään asettamalla. Kolmas tai neljäs ohje jonka löysin netistä täsmälleen silloin käyttämälleni Ubuntun versiolle toimi. Valmistaja Kingstonin sivuilla olleet ohjeet eivät toimineet. Oheislaitteiden helppo liitettävyys tuli tuli aikanaan Windowsiin versiossa 95, ja mm. usb-tikkujen käyttö ilman ajuriasennuksia sekin jo 98 SE:n mukana, vuonna 1999.

Viimeisen niitin kyseisen koneen kohdalla Ubuntun käytölle antoi xfce. Eräänä kauniina päivänä se oli päättänyt, ettei mitään ohjelmapalkkeja enää tarvita. Netistä löytyi lopulta ohjeet niiden palauttamiseen, mutta se tarkoitti että joka kerta koneen käynnistyessä (tai xfce:n nähdessä sopivaksi) kaikki pikakuvakkeet ja muutokset esimerkiksi päivämäärän näyttömuotoon palkissa nollautuivat. Xfce-panel ei nähnyt muutettujen asetusten säilyttämistä tarpeellisena. Sweet! Taas paljon työtä turhaan.

Formatoin, asensin Windows XP:n, ja myöhemmin myin pois. Kyseinen läppäri toimii vielä tänäkin päivänä ihan hyvin, koska siinä ei ole linuxia.

En enää ikinä lennä Airbuseilla.
Lähde: nerdnirvana.org

Hypätään ajassa eteenpäin. Vuosi sitten ostamaani läppäriin Ubuntu soveltui jo merkittävästi paremmin kuin aiempaan tietokoneeseeni, arviolta jotakuinkin yhtä hyvin kuin norsu posliinikauppaan: akkukesto tippui alle puoleen, (6h -> 2.5h), wlan-kortti pitää aina käynnistää erikseen koneen käynnistämisen yhteydessä, Youtube ei toimi, Eclipse on hitaampi ja epävakaampi kuin Matti Nykänen kahden jälkeen yöllä Ylä-Ruthista poistuessaan ja OpenOffice käynnistyy jos käynnistyy. Autentikointi yliopiston wlaniin ei yleensä onnistu, ja lepo- tai horrostilaa ei kannata edes harkita - tietokone ei ikinä palaudu niistä vaan pitkän odotuksen jälkeen boottaa tai sammuu.

Ubuntun markkinoiminen jotenkin kevyenä ja helppona ratkaisuna on bullshittia. Ilman kovaa säätämistä Ubuntu käynnistyy ja sammuu Windows seiskaa hitaammin, eikä jaksa esimerkiksi pyörittää murto-osaakaan siitä ohjelmamäärästä mitä Windows-puolella voi huoletta käyttää.

Kokemuksistaan voi oppia

Vuosien saatossa on hyvin käynyt ilmi, että sitä saa mistä maksaa. Itse aion tästedes maksaa toimivuudesta. Nuorena idealistina (keskustan, yleisen asevelvollisuuden ja protektionistisen talouden kannattajana) en ymmärtänyt miksi kenenkään pitäisi maksaa käyttöjärjestelmästään (varsinkaan julkisen sektorin ollessa kyseessä) kun linux-distroja saa ilmaiseksi vaikka minkä sorttista, mutta kyllähän sen tässä ymmärtää - jos laskee omalle työajalleen mitään arvoa, nousee Ubuntun hinta äkkiä satoihin euroihin - per kone.

lähde: motifake.com

Pöytäkoneeseen koitin saada kaksi näyttöä yhtä aikaa pelaamaan mukavasti yhteen. Tämähän on jotain, mikä ainakin Windows XP:ssä on onnistunut heittämällä vuosikaudet ja mäkkipuolella vielä pidempään. Kyllä se onnistui Ubuntussakin jo neljän tunnin asentelun ja boottailun jälkeen, mutta seuraavan kerran kun koneen käynnisti uudestaan, tallennetut asetukset hävisivät. Tietenkin. Ja kun Ubuntussa ei uskottavia lepo- tai horrostilavaihtoehtoja ole...

Vaihdoin takaisin Windows seiskaan, ja työnteko sujuu ilman sen suurempaa tappelua.

Kunhan ylläpitäjä ei arvosta elämäänsä

Ubuntun esiäiti Debian on nappivalinta kevyeen palvelimeen, jonka ei tarvitse osata kummia temppuja. Sähköposti-, DNS-, tietokanta- ja FTP-palvelinten pystyttäminen on yleensä helppoa. Senkin suurin etu esimerkiksi kaupalliseen kilpailijaan IISsiin on sen ilmaisuus.

Kritiikkini siis ei koske eri linux-distrojen käyttämistä palvelinkoneissa. Se on yleensä ihan fiksua, ja jos komentorivin käyttö kiinnostaa, myös ihan näppärää.

Idealismin riemuvoitto - kuin teknologiaorientoituneet kettutytöt

Vouhkaavia propellihattuja
Lähde: jklossner.com

FLOSS-saarnaaminen vaikuttaa linux-kokeilu linux-kokeilun jälkeen yhä idealistisemmalta ja idealisemmalta propellihattuilulta. Jos pieni kunta saa melko vakaasti toimivat Windows-lisenssit vaikkapa viidellä tuhannella eurolla ja pärjää sen jälkeen yhdellä mikrotukihenkilöllä, tulee se halvemmaksi kuin asennella ilmaiset linux-pohjaiset käyttöjärjestelmät kaikkiin koneisiin, pitää useampi koulutuspäivä uuteen järjestelmään siirtymisestä, ja sen jälkeen ratkoa ongelmia vuosikaudet kun usb-tikut eivät toimi, kunnanjohtajan läppäri ei pääse kiinni wlaniin, verkkotulostin ei enää löydy eikä sillä voi tulostaa kuin mustavalkoisia A3-kokoisia yksipuolisia dokumentteja, videoneuvottelu ei onnistu kun kameralle ei löydy ajureita ja kokouspöytäkirjan kirjoittaminenkin jää haaveeksi kun sihteerin koneen akku loppuu ennen aikojaan.

Henkilökohtaisesti tein päätöksen vaikka sitten maksaa lisensseistäni, jotta pääsen vähemmällä vaivalla ja saan varmatoimisen configuraation. Mäkkeihin siirtymistäkin olen harkinnut, mutta toistaiseksi katson saavani parhaan hinta-laatu -suhteen pc-koneilla Windowsia käyttäen.

Kaksi koneistani on vieläkin dual-bootteja, mutta kun löydän kalenteristani 2-3 päivää ylimääräistä aikaa, hankkiudun niiden ylimääräisestä painolastista eroon. Tähänastisiin kokemuksiini Ubuntun kanssa nojaten voin uskoa, että se tuskin on vartin homma.

Spotifyn kuolonkorahduksia odotellessa

2011-09-19T21:13:00.000+03:00

Kovasti tykkäämäni suoratoistopalvelu Spotify jakaa mielipiteitä. Käytän itse sitä päivittäin töissä ja kotosallakin, ja toivon palvelulle kaikkea hyvää. Toimintamallinsa ja levy-yhtiöiden hallitsevan aseman takia se oli kuitenkin tuomittu kuolemaan jo ennen syntymäänsä.

Innovatiivisten ihmisten epätoivoinen yritys pelastaa musiikkiteollisuus

Spotify on innovaatio, jotain uutta joka osaltaan mullisti musiikin jakelun. Tyypillisesti tämä on jotain, mitä levy-yhtiöt vihaavat - "home taping is killing the record industry" etc. etc. Levy-yhtiöt eivät ole vuosiin kyenneet hyväksymään mitään uutta, kuten C-kasettinauhureita, internettiä, poltettavia cd- ja dvd-levyjä, ulkoisia kiintolevyasemia ja muistitikkuja - perhana, lista asioista joita levy-yhtiöt pelkäävät ja vihaavat on pidempi kuni nälkävuosi!

Ajatelkaa Amarilloa ja Rossoa, ja lopettakaa kokkaaminen!

Levy-yhtiöt ovat onnistuneet rampauttamaan digitaalisen musiikin jakelun niin pahasti [4], että vain kaikista suurimmilla yhtiöillä on varaa perustaa musiikkikappaleita internetissä myyvä kauppa, ja silloinkin sekä musiikin jakelija että erityisesti kuluttaja joutuu taistelemaan loppumattomien drm-ongelmien kanssa. Pahimmassa vaiheessa saman biisin joutui ostamaan erikseen tietokonetta, puhelinta ja autostereota varten, koska se ei toiminut kuin yhdessä laitteessa kerrallaan - silloinkin ehkä vain vuoden ajan.

Klikkaa kuva suuremmaksi.
Tämä käppyrä toivottavasti havainnollistaa kuinka huonosti
levy-yhtiöt (siis dinosaurukset) ovat epäonnistuneet sopeutumisessa
meteoriitin (siis internetin tulon) jälkeiseen maailmaan.
Lähde: RIAA

Spotify iski hyvään saumaan. Kun Applen iTunes oli jotakuinkin ainut melko toimiva musiikin verkkokauppa, joka oli osittain onnistunut tuomaan digitaalisen musiikin kaupallisestikin ihmisten kotiin (johan se laittomasti on siellä ollut vuosikausia kiitos helppokäyttöisten p2p-palveluiden) vielä sitäkin suoraviivaisemmalle, helpommalle ja kattavammalle palvelulle oli kysyntää. Spotify pärjää siis helppokäyttöisyydessä jopa ns. laittomalle lataamiselle - siis laittomalle musiikin lataamiselle netistä[6]. Ja SE on aivan pirunmoinen saavutus!

Spotify on monille päivittäin käytettävä upea palvelu, jonka hienoin puoli on, että koko maailman kaikki musiikki on kuunneltavissa ilman mitään viivettä napinpainalluksella yhden ainoan ohjelman kautta. Se ei vaadi toimiakseen luottokorttia eikä monimutkaisia rekisteröitymisiä. Halutessaan suurimman osan musiikista voi kuitenkin jopa ostaa itselleen parilla napinpainalluksella. Mieletöntä!

Ensimmäistä kertaa levy-yhtiöt lähtivät siis mukaan teknologisesti kehittyneeseen, p2p-teknologiaa hyödyntävään, helppokäyttöiseen ja suorastaan käyttäjäystävälliseen palveluun. Spotifyn "keksijä" Magnus Ek sanoikin osuvasti "Ensimmäistä kertaa ikinä musiikki- ja teknologiateollisuus ovat samalla puolella"[5].

Mikä sitten meni (tai menee) pieleen?

Deal with the devil

Tää kaveri näyttää paljon kivemmalta kuin
Hasse Breitholtz.

On harmi, että yrityksen täytyi myydä sielunsa pahol.. Tai siis levy-yhtiöille saavuttaakseen tämä tavoite. Koko osakepotista vajaa viidennes (18,8 %) myytiin levy-yhtiöille, jotta ne saatiin sitoutettua yrityksen toimintaan mukaan. Hienoa kaupassa on se, että osakkeen annettiin todellisuudessa käytännössä ilmaiseksi - ruotsalaislähteiden mukaan levy-yhtiöt maksoivat yhteensä osakkeistaan alle 9000 euroa [1]. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että näiden osakkeiden arvo lienee nyt noin 190 miljoonaa euroa, sillä Spotifyn markkina-arvo vuoden alkupuolella oli jo noin miljardin [2].

Levy-yhtiöt siis istuvat nyt kahdella pallilla. Ne voivat jakaa musiikin suoratoistopalvelusta saamansa tulot kahteen osaan - osinkoihin, jotka ne jakavat muiden sijoittajien kanssa, ja soittokertoihin perustuviin maksuihin, jotka ne joutuvat jakamaan artistien kanssa.

Puheenvuoro artisteille

Magnus Uggla kuvailee levy-yhtiötään Sony Musicia seuraavasti:

"- - after suing the shit out of Pirate Bay, they're acting just like them by not paying the artists". When he found out that Sony had 5.8% equity in Spotify he wrote: "I would rather be raped by Pirate Bay than fucked up the ass by [Sony boss] Hasse Breitholtz and Sony Music and will remove all of my songs from Spotify pending an honest service."

Vapaa, safe-for-work -suomennos: "Sony Music on vielä pahempi kuin Pirate Bay, sillä he eivät anna meille rahaa meidän työstämme, mutta toisin kuin Pirate Bay, he hyötyvät meistä rahallisesti."

Omistajan roolissa levy-yhtiöt, ja nimenomaan nyt ne isoimmat niistä, kiertävät kätevästi velvoitteen antaa osa voitosta artisteille. Spotifyhan maksaa levy-yhtiöille eteenpäin tilitettäväksi rahaa perustuen biisien soittomääriin, ja tästä levy-yhtiöt osuutensa otettuaan jakavat loput artisteille. Vaan kun omistajat ja sijoittavat haluavat myös osuutensa yrityksen voitosta (tähän heillä on tietenkin oikeus!), ei toiminnan tuotosta artisteille jaeta kuin murto-osa, tietenkään. Loput jaetaan omistajille osinkoina, ja ketkä olivatkaan suurina omistajina? Suurimmat levy-yhtiöt.

Se toinen leiri sitten

Entäpä häviäjät? Kaikki muut. Kerron nyt miksi.

Pienet levy-yhtiöt. Ne jäävät lapsipuolen asemaan. Suuret yhtiöt nostavat voittonsa osinkoina, pienet saavat kärsiä kun tuloja tulee ainoastaan soittokertojen perusteella [3].

Kuluttajat. Pienillä levy-yhtiöillä ja yksittäisillä bändeillä ei ole mitään motivaatiota pyrkiä saamaan musiikkiaan kuunneltavaksi palveluun, kun sieltä saatavat tulot ovat huonon katusoittajan luokkaa. Tosi voitot jäävät yrityksen omistajille. Pitkässä juoksussa tästä seuraa Spotifyssa tarjottavan musiikin virtaviivaistuminen ja jopa väheneminen.

Artistit, tietenkin. Kyllä muakin harmittais jos en saisi työstäni palkkaa. Mikäli levy-yhtiöt (ja muut Spotifyn omistajat) jatkavat voittojen kotiuttamista itselleen musiikin tekijöiden sijasta, on lopputulos melko helppo nähdä - kuka enää haluaa musiikkiaan Spotifyn valikoimiin, jossa suuryhtiöt ovat ainoita jotka hyötyvät?

Kun pitkässä juoksussa nykytilanteesta kärsivät kaikki paitsi levy-yhtiöt, onko Spotifylla mitään toivoa?

Ehkä Spotifyn tilanne ei kuitenkaan ole toivoton. Se on Euroopassa kuitenkin jo toiseksi suurin digitaalipuolen tulonlähde levy-yhtiöille. Mikäli kassavirta jatkaa kasvamistaan, ehkä tuloja riittää artisteille, ja pienemmille levy-yhtiöillekin jaettavaksi? Erityisesti Universalin Ruotsin johtaja Per Sundinin haastattelu [6] antaa toivoa. Ehkä Spotify saavuttaa lopulta tasapainoisen aseman, jossa sekä levy-yhtiöt, artistit että kuluttajat ovat siihen tyytyväisiä?

Toisaalta, Spotifylle on vaihtoehtoja. Grooveshark on ilmainen ja sillä on verraten kattava valikoimakin. Napster on Spotifya halvempi. Digitaalinen musiikinjakelu on varmasti tullut jäädäkseen, nyt on levy-yhtiöiden toiminnasta kiinni pääsevätkö ne osingoille vai eivät.

Lähteet:

Kolmas kerta toden sanoo? Paluu kirjastoon...

2011-09-12T17:30:00.000+03:00

Sitä kuvittelisi, että aiemmista kokemuksistaan ihminen oppisi jotain. Minun kohdallani tämä tarkoittaisi, että pysyisin kaukana yliopiston kirjastosta (katso syyt täältä ja täältä), vaan ei. Englannin opettajan pakottamana sain inspiraation lähteä etsimään jotain mielenkiintoista englanninkielistä romaania kirjaston valikoimista, siitä yksinkertaisesta syystä että arvelin kirjastossa olevan enemmän valikoimaa kuin vaimoni kirjahyllyssä.

Lähde: Jyväskylän yliopiston kirjaston Fb-sivut

Pieleenhän se meni taas. Alkaa tuntua siltä, että joko tuolla rakennuksella on jotain minua ja Valtteria vastaan, tai sitten olemme jotenkin kirjastovammaisia kun emme pärjää. Toisaalta, tällä kertaa Valtterin kaveri Pauliinakin oli mukana, ja jo puolen tunnin vierailun jälkeen hänkin oli valmis hakkaamaan päätään näppäimistöön (tai vaikka kirjahyllyyn) kunhan edes jokin tapahtuisi kivasti. Vaan ei.

Sarvesta härkää, Jykdokista kirjastoa

Lähdimme siis Valtterin kanssa uhmaamaan kohtaloamme ja pyrimme lainaamaan kirjan englannin kurssia varten Jyväskylän yliopiston kirjastosta. Aiempien kokemusten perusteella ennuste oli huono, mutta olemme optimisteja - ehkä tällä kertaa kaikki olisi toisin?

Rakennus, jonka PITÄISI löytyä Googlen kuvahausta hakusanalla "Mordor"...
Lähde: fi.wikipedia.org

Alku ei ollut hyvä. Jo pyrkiessämme kirjastoon sisälle jäimme (humanisti?)tyttölauman jalkoihin. Pidin tunnollisesti ulko-ovea auki odottaen sitä suomalaisille kovin tyypillistä varovaista nyökkäystä (katsekontaktia vältellen) kiitokseksi, mutta ei, sen sijaan yksi pieni tyttö tönäisi takanani seisovaa Valtteria matkallaan. Tässä vaiheessa olisi varmaan jo kannattanut lähteä itkien takaisin kotiin, mutta spontaanin aivohalvauksen vaaraa uhmaten päätimme kuitenkin livahtaa sisälle.

Aiemmista kokemuksistani viisastuneena en tarkistanut kirjojen saldoja etukäteen, ne eivät kuitenkaan pitäisi paikkaansa, ja parhaan tuloksen saisi menemällä penkomaan hyllyjä. Kirjastossa meidän oli kuitenkin oikea hylly löytääksemme lopulta pakko hakeutua tietokoneen äärelle ja käyttää jälleen Jykdokia, josta (ilmeisen suuntaa-antavat) saatavuustiedot ja hyllysijainnit näkee. Päätin etsiä Dan Brownin teoksia, kaveri kun on tunnettu kirjailija ja varmasti myös tämän kirjaston valikoimissa. Lisäksi Da Vinci -koodia on kehuttu, joten ihan yleissivistyksenkin vuoksi voisi olla hyvä lukea se.

Jotenkin naiivisti kuvittelin, että tekijähaku olisi paras työkalu Dan Brownin teosten löytämiseen.

Valitsin siis sen, ja laitoin hakukenttään "Dan Brown". Olin jälleen väärässä - logiikka ei ole vahvin ase kirjastoa vastaan taistellessa.

Hakusanoilla Dan Brown löytyi siis vain 25 kohdetta (tekijää), ja ne alkoivat kaikki sanalla "Dan". Hetkinen...

Pieni salapoliisi minussa pakotti klikkaamaan "Seuraava"-nappia, vaikka eihän sieltä mitään pitäisi tulla - vaan kuinkas kävikään?

Vaikka järjestelmä siis ilmoittaa jo ensimmäisellä sivulla että siinä ne oli, löydökset "1-25 (yhteensä 25)", niin listahan jatkuu loputtomiin! Sivuja on enemmän kuin SWEBOKissa, mutta se on ilmeisesti jonkinlainen valtionsalaisuus, tai ainakaan käyttäjälle sitä ei voi kertoa.

Tuntuu taas tarkoitukselliselta tiedon pimittämiseltä. Nyt kuitenkin siis opin, että vaikkei sitä missään sanotakaan, sukunimi tulee syöttää ensin, sitten pilkku, sitten etunimi - näin saadaan relevantein tulos ylimmäksi. Ja sitä "seuraava"-nappia voi ja PITÄÄ painaa, vaikka järjestelmä väittäisi jo näyttäneensä kaikki hakutulokset.

Dan Brown, LOPULTAKIN DAN BROWN.
Kuvan tapauksessa haun rajauksissa rajattu vielä kielikin englanniksi.

Hommahan etenee, nyt päästiin jo katselemaan Dan Brownin teoksia. Hurraa! Ja vielä englanniksi! Wooo!

Jälleen kannattaa kuitenkin huomioida, että mikäli pysähdyt miettimään hetkeksi seuraavaa siirtoasi, tai käyt hakemassa Valtterin hyllyjen välistä ihmettelemään kanssasi ensimmäistä voittoasi järjestelmästä, ehtii tietokantayhteys katketa ja joudut palaamaan etusivulle.

Näin järjestelmäsuunnittelijana en tajua, miksi järjestelmä, joka ei perustu kirjautumiseen tai muuten sessiotietoihin, pätkii tietokantayhteyttään ja pakottaa lyhyen odotusajan jälkeen käyttäjän takaisin lähtöpisteeseen.

Vanha tuttumme, nollaa yhä vieläkin tehdyt haut.

Tällä kertaa ilonamme oli myös toinen ilmoitus - yhteys on tilapäisesti katkennut. Jahas, kiitos tiedosta, mitä voin tehdä korjatakseni tämän? Hakata raivoisasti F5 ja toivoa että joku muu kyllä korjaa jotakin?

Joka tapauksessa nyt etenimme jo tilanteeseen (kuljettuamme lähtöruudun kautta saamatta mitään bonuksia), jossa saimme näkyviin teoksen tiedot, ja että hyllyssä on yksi kappale sekä Da Vinci -codea että Angels and demonsia - loistavaa!

Saimme myös tietää tarkan hyllypaikan etsimälleni kirjalle. Hyllyn sijainti noin puolen kerroksen tarkkuudella selviää kätevästi kopioimalla hyllypaikan nimi, painamalla napista jossa lukee "Paikanna", syöttämällä kopioidun hyllyn nimen sitten paikannuskenttään ja klikkaamalla seuraavaa nappia jonka nimi on taas "Paikanna". Jostain syystä tätäkään ei ole haluttu tehdä käteväksi, vaikka siihen ei teknisesti _yhtään mitään_ estettä olisi olemassa. Kiitokset järjestelmän toteuttajalle taas.

Lopulta etsimämme kirjan sijainti selviää huoneen tarkkuudella, kuten alla olevasta kuvasta selviää.

"Niteen sijainti noin 260 hyllymetrin tarkkuudella..."

No, tästä siis selvittiin ja löysimme lopulta oikean hyllyn. Tyrmistykseni oli suuri, kun järjestelmän ilmoituksesta huolimatta hyllyssä ei ollut itse asiassa ainuttakaan Brownin teosta - ei Angels and demonsia, ei Da Vinci Codea, vaikka MOLEMPIA piti olla hyllyssä yksi kappale.

Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen. Pienellä etsimisellä löysin kirjastontädin, joka avuliaasti syöksyi varastoon ja vastapalautettujen kirjojen kammioon etsimään. Odottelin kymmenisen minuuttia - kumpaakaan kirjaa ei löytynyt. Ystävällinen kirjastontäti hymyili minulle säälivästi.

Situation Normal, All Fucked Up

Taas tähän tilanteeseen päädyttiin. Game over. Peli on ohi. Täydellinen epäonnistuminen, kirjasto teki sen taas. En kirjastontädin ja kahden kaverini avusta huolimatta siis onnistunut lainaamaan kumpaakaan vaihtoehtoa kahdesta kirjasta joita hyllyssä piti olla. Jos minulla olisi taipumuksia alkoholismiin, tästä olisi alkanut viikon ränni, voin vakuuttaa.

- -

No niin. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, nappasin sitten hyllystä suunnitelma C:n mukaisesti ensimmäisen mielenkiintoisen näköisen kirjan, ja mukaani tarttui lopulta Charles Dickensin "Hard Times". Raahustimme yhdessä kohti lainauspistettä päästäksemme lopulta ulos tuosta vihamielisestä rakennuksesta, mutta koettelemuksemme eivät vielä olleet ohi.

Kirjaston lainauspisteet ovat teoriassa ihan näppäriä. Kortti lukijaan, lainattava nide tasolle, kortti pois lukijasta, kuitti kirjan väliin ja ulos rakennuksesta kotiin lukemaan - as simple as that. Jostain syystä mikään ei kuitenkaan tuntunut onnistuvan nyt oikein...

Paitsi että kuitti tulostui ja tulostui ja tulostui eikä edes suostunut katkeamaan (revimme paperin lopulta poikki kun se oli tulostunut tarpeeksi eikä tuntunut katkeavan muuten), sen sisältö oli silkkaa kreikkaa. Tai lukijasta riippuen hepreaa.

Lähempi tarkastelu paljasti kuitenkin lopulta kaiken olennaisen - kuitissa oli kuin olikin eräpäivä, päivämäärä, lainaavan organisaation nimi ja lainattavan teoksen nimi. Esitysmuoto ei ehkä ollut erityisen selkeä, mutta tiedot löytyvät kunhan osaa ja viitsii katsoa.

En ymmärrä itsekään miksi valitan. Siinähän ne on - ihan selkeästi!

Kirja ja muotopuoli kuitti mukanamme marssimme lopulta ulos kirjastosta. Odotan kauhulla eräpäivän lähenemistä - parin viikon päästä joudun taas palaamaan tuohon hirveään laitokseen.

Onneksi kirjastotädit sentään on oikeassa elämässä kivempia kuin Halossa.
Lähde: mygamertalk.com

Domain Renewal Group - varo domainhuijausta!

2011-09-05T23:10:00.000+03:00

Tällä kertaa kirjoittelen vähän henkilökohtaisemmasta aiheesta, pienenä toivonani pelastaa joku hyväuskoinen huijarien kynsistä.

Sain siis männä viikolla mielenkiintoisen kirjeen postissa. Yhdysvaltalainen yritys haluaa tarjota minulle jo omistamani domainin (antinjamarin.net) omistajuutta, ja siinä ohessa paria muuta domainia. Yritys vieläpä ystävällisesti mainitsee, että olisi todella sääli jos menettäisin domainini, kun vaikkapa joku tarkemmin määrittelemätön ilkeä taho kaappaisi sen heti sen voimassaoloajan päätyttyä.

Tämä ystävällinen yhtiö kertoo siis voivansa pelastaa minut online-identiteettini tuhoutumiselta vihamielisen tahon varastaessa oikeudet domainiini - ja vieläpä aika halvalla. Vaan mistä oikeasti onkaan kysymys?

Vanha kunnon domainhuijaus

Taas huijataan hyväuskoisia ja pelokkaita suomalaisia, helppoja uhreja kun ovat. Tämänkertaisen yritelmän toteutustapa kuitenkin yllätti ainakin minut.

Tarjous tuli kirjepostilla. Siis ihan oikeana kirjeenä. Yhdysvalloista. Alla kuva.

Tilauslomake ja palautuskuori. Huomatkaa ettei
edes postimaksua ole maksettu valmiiksi...

Ilmeisesti jenkeistä kantsii oikeasti lähetellä spämmiä tänne asti rahan toivossa.

Niin, kuten fiksuimmat kenties jo hoksasivat, huijauksestahan tässä on kyse. En ole ainut kenelle näitä viestejä on lähetelty, tästä samasta firmasta varoittaa mm. hi-vision nettisivuillaan. Yleensä tämänkaltaiset huijaukset kuitenkin toteutetaan lähettämällä kohdennettua sähköpostia tuhansille ja taas tuhansille domain-omistajille ja toivomalla että joku heistä klikkaa linkkiä "osta nyt ettei joku muu vie domainiasi!" ja antaa luottokorttitietonsa yrityksen nettisivuille.

Kotimaisissa tapauksissa aggressiivinen puhelinmyyjä on vihjaillut että domain kannattaisi nyt ostaa heiltä, siis nyt heti, koska muuten joku muu vie sen, ja kun epäröivä asiakas vastaa "Ai.. No niin kai se sitten.." päättyy puhelu siihen ja lasku tulee postissa. Puhelu on tietenkin nauhoitettu (ainakin osittain) jotta myyjä voi todistaa kaupan syntyneen.

Ideanahan on (luottokorttitietojen keräämisen lisäksi) saada oikeus domainiin siirrettyä rikollisen yrityksen nimiin, ja vielä laskuttaa siitä varsin kohtuullinen hinta. Ensimmäisen vuoden hinta oli kuitenkin rikollisten rakennelmaksi yllättävänkin halpa, vain 28 euroa vuodelta tai 45 kahdelta. Tämä on vain noin nelinkertainen hinta nykyiseen palveluntarjoajaani verrattuna.

Jatkossa sitten samasta domainista voidaan pyytää jo esim 1000-2000 euroa vuodessa, koska domainin oikeudet ovat nyt Domain Renewal Groupilla - jos et suostu heidän ehtoihinsa, he voivat poistaa sivusi näkyvistä netistä ja laittaa tilalle vaikkapa homopornoa. Easy as pie, domainin entinen omistaja on nyt täysin rikollisten armoilla.

Ohjeita avuttomille

Kukaan ei tietenkään tunnusta olevansa avuton tässäkään asiassa, mutta otetaanpa järki käteen - joku näille rikollisille rahansa kuitenkin antaa. Tässä siis jotain opastuksen tapaista, eli miten tunnistaa ja reagoida epärehellisiin domainmyyjiin.

Yleensä jos joku (ennalta tuntematon taho) väittää uusivasi mielellään domainisi, ja vaikka väittäisi tekevänsä sen edullisestikin, kannattaa olettaa että kyseessä on huijaus ja viestin lähettäjä on vain rahojesi perässä. Nämä yritykset ovat yleensä geneerisen tai virallisen kuuloisia, ihan kuten Domain Renewal Group, joka suomentuu suurinpiirtein "Verkkotunnusten uusinta -yhtymä".

Erityisesti kannattaa olla epäluuloinen jos asialla on aivan hirveän kova kiire (minulle lähetetyssä kirjeessä aikaa ilmoitettiin olevan syyskuun puoliväliin - domainini tosin vanhenee seuraavan kerran vuonna 2012...) Näitä huijareita löytyy läjäpäin jo Suomestakin, mutta että jenkitkit jaksavat lähetellä kirjeitä tänne...

Pientä epäluuloa pitäisi kessä tahansa herättää jo se, että maksutavat olisivat olleet shekki, tai luottokorttitietojen luovuttaminen paperilla suoraan "palveluntarjoajille". Joka tapauksessa nämä tiedot olisi pitänyt lähettää kirjeellä suoraan rikollisille, ja vieläpä omalla kustannuksella. Kelvotonta asiakaspalvelua rikollisilta.

Siihen vaan luottokortin tiedot ja domainisi on kohta sinun (as if!)

Kirjeen vastausosoite oli Briteissä vaikka firma jenkkiläinen onkin.
Jos joku lukijoista sattuu asumaan Lontoossa, käykäähän
viemässä terveisiä tälle lafkalle.

Kuulostaa todella typerältä, eikö? Tällaisen kirjeen lähettäminen rapakon takaa tänne maksanee muutaman dollarin, eli verrattuna likimain ilmaiseen sähköpostiin touhu on aika kallista. Kirjeet eivät myöskään tulosta ja lähetä itse itseään - lisää rahaa ja aikaa kuluu ennen kuin tarjoukset ovat edes paikallisessa postissa lähdössä maailmanvalloitusmatkoilleen.

Kaverit eivät kuitenkaan varmasti tee duunia tappiolla - rikolliset harvemmin tekevät. Joku oikeasti menee retkuun ja lähettää luottokorttitietonsa suoraan rikollisille. Luultavasti yksikin hyväuskoinen (tai typerä) "asiakas" riittää tuomaan elannon kuukaudeksi tai periksi nohevalle yksityisyrittäjälle - ja rahoittamaan satojen uusien kirjeiden lähettämisen.

Hävetkää, hyväuskoiset.

Yksi lensi yli Kroatian, eli tarina matkasta Montenegroon

2011-08-29T23:58:00.002+03:00

Entinen sosialistisen Jugoslavian osa, jonka kansaa kutsutaan maailman laiskimmaksi, jonka koko metalliteollisuuden omistaa yksi ja sama venäläinen oligarkki ja jonka koko on pienen maakunnan luokkaa.

Viikon häämatka Montenegroon. Voiko tästä seurata mitään muuta kuin katastrofi?

Tässä siis politiikan ja taloushöpinöiden lisäksi enemmän tai vähemmän organisoidusti matkailijallekin hyödyllisiä vinkkejä ja havaintoja maasta.

Koska Mari kirjoitti yhteiseen blogiimme hiukan kokemuksia varsinaisesta häämatkasta ja sen kommelluksista (kiitokset vaan Anniina kun niitä meille rukoilit... ;), kirjoittelen itse havaintojani Montenegrosta maana. Ehkä tästäkin kirjoituksesta on vielä hyötyä jollekin turistille joka harkitsee vähän erikoisemmassa eurooppalaisessa maassa lomailua, mutta ohessa tulen taas arvostelleeksi kaikkea mistä en pidä.

PS. Lue ensin tämä, jotta ymmärrät mistä puhutaan!

Ennakkoluuloisesti reissussa

Ennen reissua valmistauduin henkisesti kirjoittamaan häämatkamme jälkeen blogitekstin jossa haukun Montenegron kelvottomaksi kehitysmaaksi tukahduttavan kuumasta ilmastosta alkaen, ja jolla on matkailijalle lähinnä viihdearvoa. Tavallaan jouduin pettymään, koska valtio olikin oikeastaan varsin kiva. Verrattuna melkein-naapuri-Kreikkaan, jonka BKT per capita on yli kolminkertainen ja edellytykset sekä maanviljelyyn että kaivostoimintaan ovat ainakin aikanaan olleet moninkertaisesti paremmat, Montenegro vaikutti ihan yhtä hyvinvoivalta, ja jopa vauraammalta.

Lähde: inter net

Mallibanaanivaltio

Montenegro on tyypillinen, joskaan ei ääriesimerkki, niin sanotusta banaanivaltiosta - siis pienestä, epävakaasta köyhästä valtiosta, joka tuottaa keskimäärin noin yhtä tuotetta joka yleensä on keltainen ja käyrä hedelmä. Montenegron banaani on kuitenkin alumiinia, sillä 2000-luvun vaihteessa noin 2/3 maan ulkomaankaupan arvosta muodostui yhden, pääkaupunki Podgoridcan liepeillä sijaitsevan alumiinitehtaan viennistä. Valtio on kuitenkin hiljalleen lähinnä turismin kasvun vuoksi onnistunut muuttumaan palveluyhteiskuntaa kohti.

Paikallista sinappia. Hapanta, mutta silti
ihan oikeaa sinappia.

Maa on käytännössä riippuvainen elintarvikkeiden tuonnista Serbiasta ja Kroatiasta, sillä karussa maaperässä ei kasva kuin viiniköynnöksiä. Ei olekaan toisaalta sattumaa, että maa valmistaa viiniä ja käyntituotteista valmistettua rakia vientiin saakka. Ruokakauppojen hyllyistä löytyvät kuitenkin ulkomaisetkin hittituotteet...

Esimerkkejä paikallisen Siwan viinahyllyn tuotteista.

Viisasten juomia

Jotain juomakultturista kertoo, että
energiajuoma on viinaa kalliimpaa..

Juomakulttuurista vähän tässä välissä. Se oli (vähemmän yllättäen) täysin erilainen kuin Suomessa. Hyvin suuri osa paikallisista joi päivän mittaan aterioilla viiniä ja snapsin silloin, toisen tällöin. Koko reissun aikana onnistuimme silti bongaamaan vain yhden humalaisen joka vietti kuumaa perjantai-iltapäivää juna-aseman kahviossa. Tuli solkkaamaan meille välttävää englantia kohtuullisen selkeästi, mutta jutut eivät varsinaisesti tehneet järkeä. Hetken päästä kaveri lähti nauraen pois.

Talouden tunnuslukuja, eli miksi jopa Montenegro hoitaa asiansa paremmin kuin Suomi (tai Kreikka)

Jatketaan vähän raskaammalla talousasialinjalla. Montenegron valtionvelka on noin 1,4 miljardia euroa, eli 45% maan bruttokansantuotteesta [1]. Valtiolla on siis suhteellisestikin vähemmän velkaa kuin esimerkiksi Suomella (jolla suhde on 50-60 % BKT:sta) [2]. Maan budjetin alijäämä vuonna 2010 tosin oli 4-5 % BKT:sta, mutta jo vuodesta 2004 lähtien sen suhteellinen velkaantumisaste on ollut Suomea parempi [3]. Montenegro on siis hetkittäin jopa saanut maksettua lainojaan takaisin [4], mikä Suomessa ja Kreikassa lienee päättäjille (ja ilmeisesti kansallekin) täysin tuntematon ajatus.

Valtio muuten käyttää euroja, vaikkei niitä itse voikaan lyödä. Pelimiehen ratkaisu, maalla on sopimus Saksan kanssa saman valuutan käytöstä. Kierrossa olevat kolikot ovat tyypillisesti aika kärsineitä...

Huono on kyllä kuvakin. Kolikot kuitenkin siis kuluneita. Se oli se pointti.

Maan sijoitus HDI:ssä (Human Developement Index) on korkea, eikä suotta. Imeväiskuolleisuus on 2009 ollut 5,7 / 1000 (maailman keskiarvo YK:n mukaan 49), jolla se kilpailee jo täysillä ns. teollisuusmaiden kanssa (EU:n keskiarvo 2009 CIA World Factbookin mukaan 5,72). Keskimääräinen mies elää maassa noin 72-vuotiaaksi, naiset melkein 77-vuotiaiksi (Suomessa vastaavat luvut ihan samaa luokkaa, eli 75 ja 82).

Rotusortoa ja romaneita

Maa oli vuosikausia osa Jugoslaviaa. Jugoslavian hajoamissodissa 90-luvulla kuoli yli 200 000 ihmistä, mikä tekee siitä toisen maailmansodan jälkeisen historian pahimman sodan Euroopassa. Montenegro ei kuitenkaan oikeastaan tullut ottaneeksi osaa koko sotaan - serbialaiset eivät nähneet tarpeelliseksi hyökätä ystävällismieliselle alueelle, eikä montenegrolaisia toisaalta kiinnostanut auttaa muita sotaan osallistuneita alueita, serbien kavereita kun olivat.

Suuntaa-antava mallinnus alueen heimoista

Alueen kansat ovat läpi historian joko tappaneet tai ainakin dissanneet toisiansa, mutta montenegrolaiset ovat aina lähinnä viettäneet siestaa tai hengailleet rannalla. Ensimmäisessä maailmansodassa maa kähinöi naapureidensa kanssa ja myöhemmin itsekseen, ja toisessa maailmansodassa sisseilivät hiukkasen. Nykyään alueen eripuraiset valtiot ilmaisevat keskinäiset epäluulonsa raskaan rajabyrokratian muodossa. Uusi, yhteinen etninen vihollinenkin on löytynyt - Suomestakin tutut romanit ovat rantautuneet turistikauden ajaksi kerjäämään ja ryöstelemään. Ehkä yhteinen vihollinen yhdistää alueen kansatkin, kuten Venäjä Suomen punikit ja lahtarit aikanaan.

Täysin objektiivinen teoriani muuten on, että montenegrolaiset ovat vain olleet liian laiskoja sotiakseen. Ihan hyvä niin, luulen.

Kolikon kääntöpuoli

Montenegrolaisten laiskuus ilmenee toki myös negatiivisella tavalla. Jos maassa jokin repsotti, sai se repsottaa ihan rauhassa siihen asti että joku joko maksoi sen korjaamisesta tai se meni niin pahasti rikki että se vaikeutti elämää. Olen useasti sanonut, että laiskuus (ja mukavuudenhalu) on maailmaa eteenpäinvievä voima, mutta vain sopivissa määrin.

Ehtiihän tuon ensi vuonnakin
(Vanha montenegrolainen sanonta)

Kanava tyhjenee roskista aina
sadekauden aikaan näppärästi.

Maassa siis vähän kaikki oli korjaamatta, hiukan epäsiistiä ja moni asia kesken. Rakennustyömailla on ilmeisen yleisesti tapana valmistua vain puoliksi, ja maanjäristyksessä vuonna 1979 vaurioitunutta vanhaa kaupunkiakin nahjukset korjasivat melkein kymmenen vuotta.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Julkisen liikenteen osalta Suomella olisi paljon opittavaa Montenegrolta. Junayhteyksiä oli vähän, mutta ne olivat jotakuinkin ajoissa. Noin 15 km matka vuoriston läpi kesti alle 15 minuuttia, ja maksoi kahdelta hengeltä (ilman mitään alennuksia) yhteensä 2,40 euroa. Kuten eräs tuttavani totesi, tuolla hinnalla ei Suomessa vielä pääse edes junan kyytiin saati sitten että seuraavalle asemalle.

Juna oli vanha sähköjuna, ja hyvin täynnä. Kuumuuden vuoksi ikkunat olivat auki, mikä tunnelissa aiheutti melkoisen metelin. Paikalliset kompensoivat tätä huutamalla toisilleen vielä tavallistakin kovempaa.

Sitä vois luulla vaikka VR:n tiketiksi. Paitsi jos katsoo hintaa.

Junat ovat maassa nimenomaan paikallisten, ja rajallisesti myös naapurimaista tulleiden turistien suosiossa. Ainuttakaan toista ei-serbokroatiaa puhuvaa ihmistä emme tämän matkan aikana havainneet. Junassa ei ollut minkäänlaisia kuulutuksia eikä muita tapoja joilla olisi ilmaistu saapumista asemalle, joten pyrimme kyselemään paikallisilta, missä jäädä pois. Kielimuurista huolimatta muutama ystävällinen henkilö viittoi (tai likimain heitti) meidät ulos junasta, ja vieläpä ihan oikealla asemalla. Junan lähtiessä vielä vilkuttelivat, mukavaa sakkia.

Sieltä se tulee...

Ja sinne se menee.
Ikkunassa vilkuttavat herrasmiehet heittivät meidät ystävällisesti ulos oikealla asemalla.

Muutaman kaupungin välisiä vuoroja.
Paikallisliikenne oli vielä erikseen.

Linja-autot olivat keskimäärin mukavampia ja modernimpia kuin Suomessa. Kaikissa oli järjestään hyvin toimiva ilmastointi, kohtuullisen tilavat penkit eikä oikeastaan mitään sen kummempaa valittamista. Paikallisista kuskeista bussikuskit ovat kaikista hulluimpia, mutta ilmeisesti myös taitavimpia. Luultavasti bussikuskiksi päästäkseen täytyy läpäistä jonkinlainen pudotuspeli jossa kaikki varovaiset ja taitamattomat kuskit kuolevat...

Sutomoreen matkatessamme bussikuskimme mm. oikaisi menemättä yhden kaupungin keskustaan, kuumotti mielestään liian hitaasti meneviä takseja ajamalla neljääkymppiä kiinni puskurissa ja huudattamalla torvea ja ajoi päin punaisia vastaantulevien kaistalla läpi vilkasliikenteisestä risteyksestä jossa oli juuri sattunut onnettomuus, jota paikalliset puivat - tietenkin - keskellä liikennettä siirtämättä autojaan pois. Välillä nauratti, välillä pelotti, mutta yhtä kaikki kokemus oli aika jännä. Maassa, jossa kaikki ajavat kuin heikkomieliset, bussit ovat jotakuinkin aikataulussa, halvempia kuin Suomessa, parempikuntoisia kuin Suomessa ja näppituntumalla sanoisin että vuorojakin on enemmän.

Terveydenhuollosta

Mari tuli reissun aikana kipeäksi ja tarvitsimmekin lääkäriä. Hotellin respa ilmoitti paikan isännälle, joka kutsui tutun lääkärin paikalle. Keskellä yötä apu saatiin noin puolen tunnin varoitusajalla.

Maassa, jossa vaatteet, ruoka ja bensa maksavat vain jonkin verran Suomea vähemmän, yksityislääkärin kolmevarttinen kotikäynti kolmine lääkkeineen keskellä yötä maksoi 65 euroa (sisältäen hoito-ohjeen + lähetteen laboratoriotutkimuksiin sairauden pahenemisen varalle). Suomessa hinta olisi ollut kenties kolminkertainen, ja terveyskeskuksen päivystysmaksukin voi olla muutaman kympin ja matkakulut päälle.

Lopuksi

Maata voi oikeasti suositella erikoisemmaksi lomakohteeksi. Ihan tyylipuhdas rantalomailu onnistuu, mutta myös varsinkin Rooman valtakunnan aikaisia raunioita on joka puolella niistä kiinnostuneille. Maassa on myös huimat maisemat ja alkeellisia vaelluspolkuja, sekä useampi luonnonpuisto jos luonto sattuu kiinnostamaan. Myös outo kieli (ja siis kielimuuri) tekevät lomasta asteen verran mielenkiintoisemman, ja jos olette ihmetelleet Kreikan liikennekulttuuria, voin vakuuttaa että ette ole nähneet vielä mitään.

Tervemenoa Montenegroon!

Lähteet:

PS. Jos kirjoitustyylistäni on huomauttamista, niin kertokaahan, sillä Mari sanoi taas vihaavansa monimutkaisia virkkeitäni, joissa useita lauseita on yhdistelty lukuisilla alistus- ja rinnastuskonjunktioilla, joilla saan kokonaisen kappaleen muodostumaan vain yhdestä virkkeestä ja siis useista lauseista, ja kun välillä vielä pidennän lauseiden pituutta erilaisilla asiaankuuluvilla täytesanoilla, ärsyttää se tietenkin täydellisyyteen ja puhtaaseen kieleen pyrkivää kielioppinatsi-Maria suunnattomasti, mikä on toki mielestäni aika hupaisaa, mutta saattaa aiheuttaa tarpeettomia ristiriitoja avioliiton jatkuessa riittävän monta vuotta, ellen paranna tapojani, mikä siis lienee minulla valitettavasti lopulta edessä, paitsi jos Mari lopettaa tekstieni lukemisen, mikä taasen olisi aika sääli, vaikka helpommalla siinä tapauksessa tietenkin pääsisinkin! (Edellinen virke oli vapaamuotoinen rakkaudenosoitus Marille :)

Opintomatka Kreikkaan

2011-08-22T23:59:00.001+03:00

Kyllä, kuulitte oikein, Kreikkaan. Koska Montenegron reissulla ottamani 1750 kuvaa ovat vielä järjestelemättä, jaan kanssanne parin vuoden takaisen matkani hedelmiä. Olin isoäitini kanssa tutustumassa Kosin saaren oloihin, ja kokemus oli opettavainen.

Sen ainakin opin, että mitään kulttuuria ei saa tuomita tutustumatta siihen lähemmin. No, ehkä ihmissyöjiin voi suhtautua lievällä varauksella tekemättä kovin läheistä tuttavuutta heidän kanssaan, mutta he olkoot ainoa poikkeus.

Opintomatkalta

Olin siis matkalla ennen finanssikriisiä ja Kreikan ongelmien realisoitumista, vuonna 2009 loppukesästä. Vietin Kosilla viikon.

Kaikki kuvat on otettu Kosin saaren kekseliäästi nimetyn suurimman kaupungin Kosin keskustasta tai sen välittömästä läheisyydestä (max n. 2km etäisyys satamaan) ellei muuta ilmoiteta, joten ne ovat melko keskeiseltä alueelta otettuja ja päivittäin tuhansien turistien ja paikallisten nähtävissä ja koettavissa. En toki viettänyt koko lomaa yhden kaupungin keskustaa ristiin rastiin kävellessä, mutta merestä, vuorista, vaellusreitistä ja Johanniittaritarien linnoituksesta otetuista kuvista on vaikea kirjoittaa mitään hassunhauskaa poliittisesti kantaaottavaa tekstiä.

Mutta nyt asiaan.

Kreikka on tunnettu arkkitehtuuristaan, joten jaan joitakin helmiä kanssanne.

Ensimmäinen kuva edustaa perinteistä kreikkalaista julkisivusuunnittelua keskustan vilkkailla turistialueilla. Vaikka suomalaista julkisivulautakuntaa pitää helposti turhana ja byrokraattisena laitoksena, Kreikassa käydessä hoksasi että hei, on olemassa syy miksi sekin lautakunta on olemassa.

Toinen ja kolmas kuva ovat kaupungin läheiseltä arkeologisilta kaivauksilta. Kreikassa kulttuuriperintöä on pyritty siis säilyttämään kaikin mahdollisin, modernein keinoin. Seuraavat kuvat on otettu keskeltä vuoden 2009 kesän epäaktiivisena ollutta kaivausaluetta.

Nämäkin kuvat siis keskustan liepeiltä, turistien ihmeteltävissä olevaa aluetta. Ensimmäisessä hökkelissä ilmeisesti asui joku koditon kaveri, mutta alempi huvila lienee ollut keskiluokkaisen kreikkalaisen koti. Paikalliset eivät tuntuneet juuri välittävän asuntojensa ulkonäöstä.

Tästä pääsemmekin seuraavaan aiheeseen, eli perinteiseen kreikkalaiseen keittiöön, tarkemmin ottaen ulkoilmakeittiöön.

Jätehuolto maassa pelaa jotenkuten, mutta eivät roskakuskitkaan saastaa sentään aidan takaa tule kotoa hakemaan... Ja kun eivät hae, saa saasta jäädä paikalleen.

Aiheeseen yhä liittyen, kun siitä jätehuollosta päästiin puhumaan...

Niin, ei se jätehuolto siis aivan täysin pelaa. Kyseessä ei suinkaan ole kaatopaikka, vaan keskustan ulkopuolella olevan, lähinnä paikallisten käyttämän supermarketin takapiha. Hälläväliä-asenne tuntuu hallitsevan paikallista elämää ihan jätehuollosta alkaen.

Supermarketeista puheenollen, paikallinen elinkeinoelämä oli vilkasta.

Pienen pieniin super marketteihin ei voi suhtautua kuin hyväntahtoisesti. Myyjät ovat yleensä ystävällisiä (paitsi kerran meidät ajettiin vihaisesti ulos kaupasta - ilmeisesti se oli suljettu siestan takia, työntekijät vain eivät viettäneet siestaa eivätkä sulkeneet ovia) ja valikoima riittävä. Jopa paikallisia maataloustuotteita on tarjolla, hedelmiä yleensä uskaltaa ostaa näistä paikoista.

Ja kun päästiin maataloudesta puhumaan... Pohjustus:

EU:n maatalouspolitiikka lisää EU:n jakautumista nettomaksajiin ja ns. koheesiomaihin eli suuriin nettosaajiin. EU:ssa suurin nettosaaja oli ennen itälaajentumista Espanja, tänään se on Kreikka. Suurimpia EU:n maataloustukiaisia saavat Välimeren alueen oliivin-, viinin- ja tupakanviljelijät. Kun yhteistä maatalouspolitiikkaa uudistettiin WTO-yhteensopivaksi ja tukiaiset irrotettiin tuotoksen määrästä, EU-maatalous on etelässä mitä suurimmassa määrin sosiaalipolitiikkaa. Se on myös työllisyyspolitiikkaa: oliivien, viinin ja tupakan viljely on työvaltaista maataloutta. (Lähde)

Kreikkaan, kuten muihinkin kehitysmaihin syydetyn kehitysavun (siis sekä maatalous- että rakennerahastoista saatavan tuen) tehokkaan vaikutuksen huomaa paikallista maanviljelystä ihaillessa.

Viimeinen kuva on aika symppis - vuohilauma aidanhäkkyrän takana.

Muutoin touhu näkyy noudattavan viimeisimpiä direktiivejä, lakeja ja säädöksiä eläinten jaloittelutilasta alken ihan piikkilangan käyttöön asti. Piikkilanka siis kiellettiin mm. Suomessa vuonna 2002 (jota ennen sen käyttö oli pitkälti jo loppunut koska se aiheutti loukkaantumisia elukoille, mikä ei yleensä ole hyvä jos eläimen pitäisi tuottaa elanto omistajilleen), mutta Kreikassa on vieläkin käytössä. Ei ihme jos maatalous tarvitsee tukea kun eläimet kuolevat piikkilankaan ja niitä joutuu ostamaan lisää jatkuvasti.

Loppuun vielä pari kuvaa kauniista kreikkalaisista.

Huomatkaa erityisesti ensimmäisen kreikkalaisen kassi - kannanotto EU:n ja eurooppalaisuuden puolesta "We are the Europeans!"

Ja miksipäs kreikkalaiset eivät kannattaisi EU:a, kun Kreikka on EU:n suurimpia nettosaajia vuodesta toiseen?

Toistamiseen häämatkalla.

2011-08-14T17:08:00.000+03:00

Lähde: panoramio.com

Tämän tekstin ilmestyessä olen itse Montenegron Budvassa, luultavasti tähän aikaan nauttimassa kylmää juomaa lämpimänä kesäiltana jollain terassilla. Vaimon kanssa mennään siis nyt häämatkalle, kun heti häiden jälkeen ei ehditty pitää kuin parin päivän breikki keskellä Oriveden mittaamattomia metsiä.

Nyt olemme vaimon kanssa ihmettelemässä ihka-aitoa eurooppalaista melkein-kehitysmaata, Montenegroa. Koko suhteemme ajan olemme vitsailleet Moldovasta euroopan takapajulana, mutta sinne oli melko konstikasta päästä halvalla häämatkalle (emmekä halunneet siis lähteä reppureissaamaan), joten Montenegro saa ajaa saman asian. Moldova olkoon vuorossa sitten nahkahääpäivänä (vuonna 2014).

Montenegro voi olla ihan kivakin maa, mistäs sitä tietää. Julkaisemme kuvia ja muuta kertomusta sekä tässä että yhteisessä blogissamme.

Valtio-omistajuuden kiistaton rikastava vaikutus

2011-08-08T22:41:00.001+03:00

Otsikossa mainitsemani vaikutus ei näy ainakaan muille omistajille. Suurin osa entisistä valtionyhtiöistä ja nyttemmin myös valtion osittain omistamista yhtiöistä lähinnä rypee tappiosta toiseen, riippumatta siitä ovatko pörssissä vai eivät. Lisäksi valtionyhtiöt pääsevät ensimmäisenä nauttimaan tempoilevasta ja yleensä vahingollisesta politiikasta, kuten sukupuoli- tai muista kiintiöistä yhtiöiden hallituksissa ja vaikkapa ydinvoimalattomasta linjasta, jonka Fortum sai kokea karvaasti tänä keväänä.

Valtiot ovat tänä keväänä (ja todellisuudessa toki jo pitkään) osoittaneet taitavat kykynsä talouksiensa hallinnassa. Tällä saatan viitata länsimaita nyt kiusaavaan velkakriisiin.

Nyt kuitenkin joku kehtaa kehua sekä valtionomistajuutta että kiintiöitä:
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=20110782779&ext=ltr

"Valtio-omisteisissa yhtiöissä on ollut 40 prosentin sääntö jo vuosia voimassa, vaikka lakia asiasta ei ole. Naisten edustus on nyt näissä yhtiöissä 42 prosenttia, eikä pelätystä pätemättömyysongelmasta ole ollut tietoakaan, päinvastoin, hän jatkaa."

Näin puhuu Kauppalehdessä Minna Isoaho.

Kyllä valtio talousasiat hallitsee

Tosiaan, valtio-omisteiset yhtiöt kuten Finnair, Tieto ja Neste Oil ovat erityisesti viime aikoina osoittaneet kyvykkyytensä, kuten kuka tahansa viimeisen kymmenen vuoden aikana osavuosikatsauksia seurannut osaa sanoa.

Muita hyviä esimerkkejä tästä valtio-omisteisuuden (ja naiskiintiöiden?) tuomista hyödyistä:

Vuonna 2009 laman aikana valtio-omisteiset yhtiöt leikkasivat 8% työvoimastaan. Samaan aikaan muut yhtiöt irtisanoivat vain noin 4% työvoimastaan. Lisäksi valtion virastot irtisanoivat työntekijöitään.
http://www.taloussanomat.fi/tyomarkkinat/2009/08/24/valtio-omisteiset-yhtiot-kovimpia-tyopaikkojen-vahentajia/200918707/12

Tänä vuonna uutisoitiin valtio-omisteisten yhtiöiden toimitusjohtajien herkullisista luontaiseduista. Esimerkki:

Myös asuntoetu tunnetaan yhä valtionyhtiöissä. Kuntien rahoittaja Kuntarahoitus kustantaa toimitusjohtajalleen Pekka Averiolle omakotitalon Helsingissä

http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Valtio-omisteisten+yhti%C3%B6iden+luontaisedut+helliv%C3%A4t+toimitusjohtajia/1135267224987

Valtio-omisteinen Stora Enso voiteli viranomaisia (tai lähinnä poliitikoita) 350 000 eurolla Brasiliassa.
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Valtio-omisteisten+yhti%C3%B6iden+vaalituet+ulkomaille+aiotaan+selvitt%C3%A4%C3%A4/1135248478441

Toisaalta, nyt kun tukeminen lopetettiin, Stora Enson tytäryhtiö Veracel sai 8 miljoonan euron sakot ja menetti osan plantaaseistaan.
http://www.tekniikkatalous.fi/metsa/stora+enson+metsapiina+brasiliassa+syvenee/a115871

Patrian lahjontaskandaalista..
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/tykkikauppojen-lahjonnan-paljastaja-joutui-itse-epaillyksi/art-1288335143616.html

Ja vielä toinen juttu noista johdon bonuksista...

Joka kolmas valtion omistama yhtiö salaa toimitusjohtajansa lisäeläkkeen koon, vaikka valtio on ohjeistanut yhtiöitä avoimuuteen viime syksystä. Lisäksi osa valtio-omisteisista yhtiöistä maksaa johtajilleen suurempia bonuksia kuin valtion ohjeet sallivat, kertoo Helsingin Sanomat.

http://yle.fi/uutiset/teksti/talous_ja_politiikka/2010/04/lehti_valtio-omisteiset_yhtiot_salaavat_etujaan_1606569.html

Solidiumin (valtion pörssi-yhtiöiden omistuksia hallinnoiva yhtiö) omistukset vuoden 2010 lopussa:

Yritys	Osakkeiden	Omistusosuus
	lukumäärä	(%)
Elisa Oyj	16 801 000	10,10
Kemira Oyj	25 896 087	16,67
Metso Oyj	15 695 287	10,44
Outokumpu Oyj	56 440 597	30,85
Rautaruukki Oyj	55 656 599	39,67
Sampo Oyj	79 280 080	14,12
Sponda Oyj	42 163 745	15,19
Stora Enso Oyj A-osake B-osake	55 595 937 41 483 501	12,30 31,38 6,77
TeliaSonera AB	616 128 221	13,72
Tieto Oyj	7 415 418	10,30

Kuka vielä kehtaa kiistää, etteivätkö valtio-omisteisuus ja naiskiintiöt olisi positiivinen asia yhtiölle? Kaikki menee päin seinää, mutta menköön - meidän yhteisiä rahojahan siinä vaan hassataan.

Sosialistista kansantasavaltaa kaatamassa

2011-08-01T23:59:00.006+03:00

Hei - mitä me tiedämme Libyasta? Tiedämme, että siellä on paha diktaattori joka tukee kansainvälistä terrorismia. Tiedämme, että hyvät vapaustaistelijat haluavat päästä eroon pahasta diktaattorista. Nyt myös läpeensä hyvät länsimaat auttavat vapaustaistelijoita taistelussaan - Libyaan viedään siis lopulta vapautta oikein Ameriikan malliin!

Mutta onko tässä koko todellisuus?

Tiedämme taas vain sen, mitä media meille kertoo, ja media kertoo vain asioita jotka läpäisevät julkaisijoiden itsesensuurin. Wikipedia selventää meille tätä termiä:

" - - omien tekojen tai lausuntojen rajoittaminen välttyäkseen muiden loukkaamiselta tai ärsyttämiseltä ilman, että tätä olisi virallisesti ilmoitettu välttämättömäksi."

Itsesensuuria harrastaa aivan kaikki media, mutta pahimmillaan se johtaa tilanteeseen jossa kaikki tiedotusvälineet julkaisevat samat, silotellut uutiset jotka ovat vallitsevan poliittisen ilmapiirin hyväksymiä. Gaddafi on paha, länsimaat ovat hyviä, on hyvä että öljy, tai siis kansa vapautetaan pahan ikeestä ja niin edespäin.

Joukko valokuvaajia taltioi hyvisten, siis kapinallisten
tankintappotreenejä. Tässä sodassa propagandakoneisto
on automaattisesti kapinallisten puolella.

Libyan tilanne ennen hyvisten väliintuloa

Muammar Gaddafi on hallinnut Libyaa siitä asti, kun hän 1969 kannattajineen kaappasi vallan länsimaiden valtion johtoon asettamalta Kuningas Idris ensimmäiseltä. Gaddafi teki maasta tasavallan, tai kuten hän itse sanoo, suuren sosialistisen arabikansantasavallan. Siis ihan oman maan arabeille, missä he voivat olla rauhassa sosialisteja. Toisin kuin useimmat diktaattorit, hän ei saman tien tehnyt itsestään suurta vallankumousjohtajaa, kuudentoista tähden kenraalia, armeijan ylipäällikköä ja maan valtakunnankansleria. Yksinvaltias hän kyllä on, mutta sellaiseksi kovin vaatimaton.

Gaddafin kautena Libya on noussut Afrikan hyvinvoivimpien valtioiden joukkoon ollen ennen vuoden 2011 Libya vastaan läntinen maailma -sotaa Inhimillisen kehityksen indeksissä mantereen kolmanneksi korkeimmalla sijalla ja maailmanlaajuisestikin 55. Sen kansa on siis näiden mittareiden mukaan voinut paremmin kuin monessa EU:n jäsenmaassa (esimerkiksi Bulgariassa tai Romaniassa), tai muutaman muun kansainvälisesti merkittävän valtion kuten Venäjän, Kiinan, Valko-Venäjän tai vaikkapa Turkin kansa voi.

Gaddafin Libya harjoittaa omanlaistaan poliittista järjestelmää, joka heijastuu myös talouteen. Maa on taloudellisestikin öljyriippuvaisuuttaan lukuunottamatta melko hyvällä mallilla. Ulkomaista velkaa ei ole, koulutus on ilmainen, asuminen tuettua ja myös naiset ovat verraten (eli libyalaisittain) korkeasti koulutettuja. Valtio on etnisesti ja kulttuurillisesti verraten yhtenäinen.

Mitä Libyassa nyt oikein tapahtuu?

Tarjoan kaksi vaihtoehtoa, joista lukija voi oman maailmankatsomuksensa mukaan valita:

Laajapohjainen liittouma valtioita jotka ovat hyvien puolilla pelastaa kärsivän kansan sortovallan alta.
Länsimaat masinoivat pienen radikaalin paikallisen opposition tukemina sisällissodan öljyvaltioon vapauttaakseen öljyn.

Kumpi vaikuttaa todenmukaisemmalta? Tässä vaiheessa voidaan toki huomioida, että Libyaa vapauttamassahan ovat nimenomaan Ranska (tässä yhteydessä kannattanee mainita Total, ranskalainen öljy-yhtiö joka on pitkän historiansa aikana ehtinyt mm. lahjoa ainakin Italian ja Irakin viranomaiset ja on mm. rikkonut Myanmarin kauppasaartoa), Norja (norjalaisella Statoililla on merkittävät sijoitukset Libyassa, joten kannattaahan niitä mennä turvaamaan...) ja Iso-Britannia (Royal Dutch Shell, British Petrol tuskin tarvitsee esittelyä..), takapiruna myöskin Yhdysvallat (Exxon mobil, ilmeisesti sekaantunut laittomuuksiin ainakin Sudanissa ja Kazakstanissa). Todennäköisesti öljyalan yrityksillä ja niiden lobbareilla (saati sitten niiden maksamilla veroilla) ei ole mitään vaikutusta näiden valtioiden lähtemiseen sotaan, sillä kansaahan tässä ollaan vapauttamassa.

Tosiaan - jo maaliskuussa kapinalliset ilmoittivat aloittavansa öljynviennin. Hienoa - saavat rahaa aseisiin! Ei länsimaiden tarkoituksena varmaan ollut saada varmistettua öljyn saamista Libyasta, mutta kiva että sitä saadaan. Heinäkuun aikana kapinalliset saivat jopa vallattua kunnollisen satamakaupungin viedäkseen öljyä entistä enemmän, mutta katsotaan miten tilanne nyt sitten kehittyy.

Ketä kapinalliset oikein ovat?

Tiedämme, että pahaa Gaddafia vastustamassa on jokin porukka joita kutsutaan yleensä kekseliäästi "kapinallisiksi", mutta tiedämmekö ketä he oikein ovat?

New Yorker kuvailee kapinallisia heterogeeniseksi joukkioksi tavallisia ihmisiä, joille sotiminen tarkoittaa autoilla ympäriinsä ajelua, taivaalle ampumista ja yleistä protestointia. Syyt kansannousuun ovat paljolti tyytymättömyydessä työttömyyteen. Vaikka Libyassa pienimuotoinen yritystoiminta on sallittua (ja helpompaa ja edullisempaa kuin Suomessa), ja siten kellä tahansa työkuntoisella on teoriassa mahdollisuus työllistää itse itsensä, työttömyys huitelee hurjissa luvuissa - ennen sotaa puhuttiin noin 30% työttömyysasteesta.

Työttömät ja elämäänsä kyllästyneet on aiemminkin havaittu helposti johdateltavaksi massaksi.

Kuva on täynnä PAHIKSIA. Asuvat Libyassa,
ja SILTI kehtaavat kannattaa Gaddafia!
Sietävätkin tulla ranskalaisten pommittamiksi.

Verkkomedia kuitenkin referoi Radio France Internationalen artikkelia, jossa spekuloidaan kapinallisten todellisesta koostumuksesta. On ainakin merkkejä siitä, että taustalla on radikaaleja islamistisia voimia - New Yorkerinkin mukaan Gaddafia pidetään uskonsa hylänneenä ja maallistuneena.

- - the rebel Transitional National Council (TNC) wants to impose Islamic sharia law and that the uprising is motivated by regional resentment and vindictiveness.

Great - vaihdetaan maallistunut, melko pliisu yksinvaltija islamistiseen hirmuhallintoon.

Article I of the CNT's National Charter states that sharia should be the basis of the country's laws and the report claims that the Libyan Islamic Combatant Group and Al-Qaeda both claim to have fought against Kadhafi's forces during the uprising.

Kapinallisten manifestin ensimmäinen kohta vaatii Sharia-lain täytäntöönpanoa ja sekä Libyan Islamistinen taisteluryhmä (lisätietoa) että Al-Qaida ovat kapinallisten puolella. Entistä parempaa.

Edellisten lainausten lähde.

Gaddafi ei varmasti ole mikään enkeli. Kaveri on lahjakas ja piinkova itsevaltias, ja huhujen mukaan mm. Lockerbien terrori-iskun takana. Siitä huolimatta Libyalle hän on ollut lottovoitto vailla vertaa, ja nyt Nato/YK haluavat hänestä eroon?

Hyvikset suossa kaulaansa myöten

Ei tainnut mennä kuin Strömsössa. Kapinalliset olivat hätää kärsimässä ennen kuin Nato alkoi pommittaa sinne tänne (ranskalaiset ainakin tuhosivat ambulanssin, mitä ei yleensä sodankäynnissä katsota hyvällä. Well done.) tappaen siviileitä ja tuhoten Gaddafin joukkojen ilmatorjunnan. Lopputulos? Kapinalliset ovat yhä hätää kärsimässä ja pääkaupunki Tripolissa kansa kokoontuu heiluttamaan Libyan lippuja ja hurraamaan Gaddafille.

Tripolilaisia Naton suorittamien ilmaiskujen
siviiliuhrien hautajaisissa.
Kuvien lähde: militaryphotos.net

Suurten siviilitappioiden vuoksi Arabiliittokin on kääntynyt kritisoimaan operaatiota.

Miksi? Miksi hyvikset eivät edes läpeensä hyvien länsimaiden tukemina pärjää pahalle Gaddafille?

Läntisen Libyan heimopäälliköt Gaddafilla kahveilla.
Lähde: militaryphotos.net

No, ei varmaan ainakaan siksi että enemmistö kansasta voisi kannattaa Gaddafia, armeija on hänelle lojaali, ja maalla on hänen aikanaan mennyt paremmin kuin ikinä muulloin? Ehkä suurin osa kansasta ei halua hänestä eroon.

Tuskin on käynyt kenenkään mielessä?

Oikean elämän kiireitä

2011-07-26T08:43:00.000+03:00

Heti alkuun pahoitteluni niille muutamille jotka odottivat eilen blogikirjoitustani ilmestyväksi puolenyön aikoihin. Priorisointini harvoin menee tällä tavalla pieleen, mutta nyt internetin ulkopuolisen elämän vuoksi unohdin koko jutun. Eilen aamusta lankomies kavereineen oli vielä meillä ja iltapäivästä kävi useampi kaveri - lisäksi Valtterinkanssa korkkasimme vastaostetun Halo Reachin! Täytynee nyt pelata se alta pois

Näin pahoillani minäkin olen.

Tommille erityisesti anteeksipyyntö, hän kun odotti kuitenkin taas kädet hioten että saa tykätä kirjoituksesta Facebookissa ja plussata sitä Google+:ssa... Sori oikeesti. Ikävä tuottaa pettymys.

No joo, joka tapauksessa taas on ollut aika kiirettä joten kunnollinen, poliittisia asioita jauhava blogikirjoitus jääköön toiseen kertaan. Sen sijaan nopea päivitys yksityiselämän puolelta.

Työtilanne on rauhallisempi kuin hetkeen. Oman firman työt menee nyt aika tyhjäkäynnillä, mutta vietän keskimäärin 35-40 tuntia viikosta Samcomilla koodaamassa C#:lla. Mukava koodata välillä muullakin kuin Javalla. Opiskelutkaan ei enää juuri kuumota, kesän aikana olen suorittanut nyt yhden kurssin jo valmiiksi ja elokuussa on vielä yksi tentti. Opintopisteitä alkaa olla 170 kasassa, jos keksin sopivan kandin aiheen ja pari englannin kurssia mahtuvat lukujärjestykseen, niin kandi tänä vuonna ei näytä mahdottomalta.

Montenegroa
Lähde: www.marvaoguide.com

Vaimo on vieläkin kiva. Mari on töissä mansikanmyyjänä, ja käyn suurinpiirtein joka aamu moikkaamassa sitä torilla ennen kuin menen itse töihin. Muutaman viikon päästä lähdemme Montenegroon viikoksi häämatkalle (keväällä kumpikaan ei oikein ehtinyt lomailla), lento laskeutuu kätevästi Kroatian puolelle joten kuolemaa uhmaava bussimatka kiemurtelevaa rannikkotietä pitkin lienee edessä...

Loman jälkeen sitten omia kuvia, nyt vielä muualta lainattuja. Kuva Budvasta.
Lähde: www.scacchierando.net

Aiheesta varmaan vähän myöhemmin enemmän yhteisessä blogissamme.

PS. Tiesittekö että Mark Zuckenberg on myös Zombielandissa? Hämmennyin.

Tekijänoikeusjärjestöjen muna vai kana -harha

2011-07-19T00:59:00.004+03:00

Kuvittele itsesi uudenkarhean Audi TT:n rattiin. Edessäsi on työmatkasi - pyöreät sata kilometriä. Voit valita kahdesta eri reitistä työpaikallesi. Molemmat tiet ovat suoria, näkyvyys erinomainen, teiden ympäristö on autiomaata, kesäpäivä on lämmin ja keli pilvetön. Tähän yhteneväisyydet sitten loppuvatkin.

Verotuksen vertailu, tiedot suurinpiirtein vuodelta 2005.
Lähde: naurunappula

Ensimmäisellä tiellä on viidentoista kilometrin välein tietulleja, joissa sinun täytyy pysähtyä, kävellä sisälle tullirakennukseen, soittaa tullimiehelle että olet paikalla odottamassa että saisit maksaa, odottaa keskimäärin vartti että tullimies tulee ottamaan rahasi vastaan, näyttää tullimiehelle autosi piirturinkiekot (olet tietenkin joutunut asentamaan piirturin autoosi että sitä on helpompi valvoa) jotta hän voi tarkistaa ettet ole ajanut ylinopeutta, maksaa tullimaksu Meksikon pesoina (muita rahayksiköitä ei hyväksytä) tietulli ja sitten saat jatkaa matkaa. Lisäksi tullikojujen kohdalla on 30 km/h nopeusrajoitus.

Toinen tie on muuten samanlainen, mutta sen varrella ei ole tietulleja, ja se on paremmassa kunnossa koska innokkaat vapaaehtoiset ovat kehittäneet jäätävän hyvää pikeä jolla he paikkaavat tienpinnan pienimmätkin kauneusvirheet muutaman tunnin varoitusajalla. Valvontaa ei ole, ja tien ylläpidon kulut kustannetaan lahjoituksilla ja tien varrelle sinne tänne pystytetyillä suurilla mainoskilvillä. Ai niin, ja tämän toisen tien käyttäminen on kiellettyä koska se aiheuttaa tulonmenetystä ensimmäisen tien tullikojuille.

Kuinka moni meistä ei lopulta tarpeeksi monta kertaa tuota matkaa taitettuaan (tai jopa ensimmäisellä kertaa huomattuaan sääntöjen noudattaminen melko tympeäksi) missaisi ainakin osaa tietulleista ja ajelisi mieluummin pysähtymättä töihin? Eikö suurin osa meistä lopulta mieluummin valitsisi ilmaisen ja helpon (joskin hiukan epärehellisen) tien hitaan, kalliin, työlään ja vaikeasti toteutetun sijasta, varsinkin kun valintaa ei valvota mitenkään? Väitän että kyllä valitsisi, ja laittoman lataamisen yleisyys tukee väittämääni aika vahvasti.

Esimerkissä kuvaamastani asiasta tekijänoikeusrikoksissakin yleensä on kysymys. Syyllistymällä laittomaan lataamiseen pääsee yleensä helpommalla, saa laadukkaampia tuotteita ja valikoimakin on laajempi.

Tärkeintä on löytää syyllinen ja laskuttaa häntä

Tekijänoikeusjärjestöjen mielestä SINÄ olet syypää siihen, ettei esimerkissäni heillä ole varaa palkata valvojaa joka tullirakennukselle päivystämään. Heidän mielestään jokainen euro, jonka sinä säästät maksamatta ihan joka päivä tullimaksuja, on heiltä noin 500 euroa pois (kts: 500 euron vahingonkorvaus vaatimus DC-hubin jokaisesta käyttäjästä on oikeuden mielestä sopiva). Tekijänoikeusjärjestöjen mielestä piratismi on syy siihen, miksi Suomessa ei ole kukoistavaa digitaalisen musiikin myyntiä.

No niin. Kumpi tulikaan ensin - muna vai kana? Onko piratismi syy huonoon digitaalisen musiikin myyntiin, vai ovatko kelvottomat yritykset ja pienet panostukset oikeasti syynä piratismin suosioon? Kuka käyttää maksullista palvelua, jossa myydään heikkolaatuista musiikkia kalliilla, ja josta saa ainoastaan Eppu Normaalia ja Bloodhound Gangia, ja niitäkin voi kuunnella vain vuoden 2004 Sony Walkmanilla koska mikään muu ei saa tiedostoformaattia auki?

Niin, ei kovinkaan moni. Piratismin helppous ja kaikenlainen ylivertaisuus vie helposti mukanaan.

Kun tuottajien järjestöillä ei ole tarjota minkäänlaista realistista vaihtoehtoa piratismille, on turha ihmetellä sen suosiota. Omalla kohdallani Spotify aiheutti sen, ettei houkutusta piratismiin enää ole aikoihin ollut - riittävän laaja katalogi kohtuullisen hyvälaatuista musiikkia halvalla kuukausimaksulla tai jopa ilmaiseksi. Tämäkin innovaatio tuli Ruotsista - maassa josta mm. Piratebay on kotoisin.

Kuvassa Teosto
Lähde: shutterstock

Suomessa tällaisia keksintöjä ei enää synny, kun ilmapiiri on mikä on. Tekijänoikeusjärjestöt ovat kaikista viimeisenä tukemassa minkäänlaisia uusia ansaintamalleja, samoin monet musiikin (alku)tuottajat. Esimerkkinä monipuolinen musiikkilahjakkuus Jussi Vaarala joka blogissaan toteaa:

- - piraatit ja piraattipalveluita käyttävät eettisesti alikehittyneet moukat eivät luovuutta ja luovia ihmisiä kunnioita. He ovat yhtä arvokkaita luovalle kulttuurille kuin kauppatorin lokit torielämälle.
Lokit häiritsee, varastaa, paskoo joka paikkaan ja levittää tauteja. Eikä niillä ole ihmisten tapoja.
Piraatit ja piratismia käyttävät tavalliset ihmiset ovat sivistyneen yhteiskunnan eettinen häpeätahra - kuin lokkiparvi kauppatorin kimpussa.

Nykyjärjestelmälle, jonka teho perustuu kaiken mahdollisen rahastamiseen ja näkyviin oikeudenkäynteihin jossa pyritään yksittäisten piraattien elämä pilaamaan pelotteena muille (josta aiheesta blogaa ansiokkaasti mm. professori Jukka Kemppinen), ei siis edes haluta nähdä vaihtoehtoja. Vaaralakin toteaa:

- - pitää perustaa piraattitarkastajien virkoja jotka tv-lupatarkastajien tapaan tutkivat viranomaisina satunnaisotoksilla ihmisten tietokoneita ja löydettyään merkkejä piraattipalveluiden käytöstä tai laittomasti ladatuista teoksista tai ohjelmista antavat sakon tai pahimmissa tapauksissa sen lisäksi myös vievät sekä tietoneen että asian tekijänoikeusrikoksena raastupaan.

Lähde: naurunappula

- - pelotevaikutus tehoaa varmasti - etenkin kun siitä kerrotaan lehdissä että missä kaupungissa jne on löytynyt piraattipalveluiden käyttäjiä.

Eli muusikko itse kannattaa vielä uuden valvovan tahon perustamista, sen kustannukset kun voidaan helposti kerätä kuluttajilta lätkäisemällä jokaiselle piratismista kiinnijääneelle 100 000 euron sakot.

Kuulostaa aika masentavalta? Syntyykö tällä tavalla uusia Nokioita? Ei, mutta niin pitkään kun kuluttajat nurkumatta maksavat suojelurahansa (hyvitysmaksu) Mafialle, tai siis Teostolle, ei uusia ansaintamalleja ole tarpeenkaan keksiä.

Loppuun vielä pieni taulukko hyvitysmaksuista, siis suojelurahasta jota te jokainen maksatte ostaessanne Suomesta kaupasta taulukossa mainittuja tuotteita - ihan vain siksi että saattaisitte vaikka tallettaa niille mediaa, josta olette todennäköisesti jo kertaalleen maksaneet jossain muodossa.

Digitaaliset tallennusalustat:

(CD, DVD, MiniDisc, HD DVD ja Blu-ray) 20 senttiä, jos koko maksimissaan 1 Gt; 60 senttiä, jos koko yli 1 Gt mutta alle 10 Gt; 1,20 euroa, jos koko yli 10 Gt mutta alle 25 Gt ja 1,80 euroa, jos koko yli 25 Gt. (8 cm:n levyistä ei peritä hyvitysmaksua)
"Tyypilliselle DVD:lle (alle 10GB) hyvitysmaksu on arvonlisäveroineen 73 senttiä. Halvimmillaan sadan kappaleen erissä ulkomailta toimitetut levyt maksavat toukokuussa 2007 25 senttiä kappale. Hyvitysmaksun maksamisen jälkeen hinnaksi tulee 98 senttiä, jolloin hyvitysmaksu on 74% levyn hinnasta." (Wikipedia)

Digitaaliset tallennuslaitteet (MP3-soittimet, kiintolevylliset digisovittimet ja DVD-tallentimet; ei kuitenkaan matkapuhelimet taitietokoneet):

4 euroa, jos muistia enintään 512 Mt; 7 euroa, jos muistia yli 512Mt ja enintään 1 Gt; 10 euroa, jos muistia yli 1 Gt mutta enintään 20 Gt; 12 euroa, jos muistia yli 20 Gt mutta enintään 50 Gt; 15 euroa, jos muistia yli 50 Gt mutta enintään 150 Gt; 18 euroa, jos muistia yli 150 Gt mutta enintään 250 Gt; 21 euroa, jos muistia on yli 250 Gt.

Ulkoiset kiintolevyt, ei kuitenkaan navigaattorit, matkapuhelimet tietokoneet, kämmentietokoneet taikka pelikonsolit.

5 euroa, jos koko yli 250Gt ja alle 950Gt; 10 euroa, jos koko yli 950Gt ja alle 3Tt (teratavu)

Hyvitysmaksun voi helpoiten välttää ostamalla nämäkin hyödykkeet jostain missä ne ovat mafian kynsien ulottumattomissa, kuten saksalaisesta Nierlestä. Hinnat murto-osa Suomen hinnoista, postikulut kympin, toimitus nopea. Suosittelen.

PS. Pahoittelut myöhässä olleesta kirjoituksesta - pelailimme kaverini kanssa Haloa (laillisesti kaupasta ostettu peli tietenkin), ja aika taas vierähti :)

Tyhjästäkin voi nyhjästä

2011-07-11T23:38:00.001+03:00

Ei, ei se ole markkinataloutta. Se on modernia stalinismia.

1. Lainaa euro naapuriltasi
2. Lainaa naapuriltasi lainaamasi euro kovalla korolla kymmenelle eri kuluttajalle, sama euro siis kullekin
3. Toista
4. ???
5. Profit!

Olen vielä tänä päivänäkin törmännyt ihmisiin, jotka luulevat pankin lainaavan esim. asunnon ostajille tai investoiville yrittäjille rahoja, joita yksityiset ihmiset ovat ensin pankkiin tallettaneet. Koitan nyt oikaista tämän naiivin harhaluulon.

Säätelyä ja hyviä veljiä

Olisi loogista ajatella, että pankki kerää ensin rahoitusta asiakkailtaan talletusten ja palvelumaksujen muodossa, ja sitten sijoittaisi saamansa rahat eteenpäin muun muassa lainaamalla niitä kaikille haluaville vaihtelevilla koroilla ja sijoittamalla osakkeisiin ja joukkovelkakirjalainoihin, ja näin saaamillaan voitoilla maksaisi työntekijöiden palkat ja muut kustannukset, ja lopulta jäljelle jäävästä osasta makselisi osinkoa ja omia investointejaan. Kaikenlaisia kommervenkkejä, vaikeita sääntöjä ja byrokratiaa rakastavassa sosialistisessa yhteiskunnassa tilanne ei valitettavasti ole näin yksinkertainen.

Sosialistisessa yhteiskunnassamme rahan määrä on tietenkin säädelty. Ei kuitenkaan ole niin, että rahan määrä (ja arvo) määräytyisi jotenkin kysynnän ja tarjonnan, jalometallin kuten kullan, tai vaikkapa valtion kontrollin mukaan, tai edes pysyisi aina vakiona, vaan nykyisessä järjestelmässä rahaa saavat generoida (likimain) tyhjästä monimutkaisella prosessilla (Finanssivalvonnan virkamiesten subjektiivisella päätöksellä) valikoidut yksittäiset suuryritykset, pankit.

Rahanpainantaa yksinoikeudella

"Gimme your moneys so I can give
them back to you and charge you for that!"

Onko teille koskaan käynyt niin, että halutessanne nostaa rahaa pankista se ei ole millään meinannut onnistua? Minulle on, itse asiassa ihan joka kerta kun olen joutunut tiskille asioimaan. Olen muutaman kerran lunastanut shekkejä ja rahasto-osuuksia sekä Nordeassa että Osuuspankissa. Ette usko miten hankalaa on saada asiakaspalvelija uskomaan, että en välttämättä halua sijoittaa rahojani heidän säästötililleen jonka korkoprosentti on elinkustannusindeksi-pankin marginaali, enkä ainakaan sijoitusrahastoon jossa on 3.5% vuosittaiset kulut ja joka melkein pärjää inflaatiolle tuotoissaan.

Syy tähän löytyy ns. kassareservivaatimuksesta eli vähimmäisvarantojärjestelmästä. Niiden myötä pankeilla on käytettävissään luotonlaajennukseksi kutsuttu rahapainokone. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun pankki saa "oikeaa" rahaa asiakkailtaan, se laittaa oikeat rahat holviin, luo itselleen virtuaalista rahaa moninkertaisen määrän holvissa oleviin rahoihin nähden, ja sitten sijoittaa virtuaaliset rahat pyramidihuijauksiin ja roistovaltioiden velkakirjalainoihin, sekä tietysti asuntovelallisiin jotka eivät ikinä pysty maksamaan velkaansa kokonaisuudessaan takaisin, ja toivoen näin saavansa taivasta hipovia voittoja. Holvissa olevilla oikeilla rahoilla pankki voi maksaa niille asiakkailleen, jotka joskus ehkä haluavat maksella laskuja nettipankissaan tai mahdollisesti nostaa jopa rahaa.

Käytännössä pankeille on säädetty ns. vähimmäisvarantojärjestelmä, joka tiivistäen tarkoittaa sitä, että EU:n alueella pankilla pitää olla varaa maksaa takaisin 0-2 % saamastaan lainasta, eli se voi lainata saamansa rahat vain 50 - ääretönkertaisesti eteenpäin. Lainaus Wikipediasta kenties selventää:

- - kassareservivaatimus säätelee sitä kuinka paljon pankit voivat tätä mekanismia hyödyntää. Jos kassareservivaatimus olisi 10 %, voisivat ne tuottaa uutta rahaa kymmenkertaisen määrän. Tätä kutsutaan rahakertoimeksi. Jos taas kassareservivaatimus olisi 5 %, rahakerroin olisi 20. Jos 2 %, alkuperäinen rahamäärä kertautuisi 50-kertaiseksi. Todellisuudessa luku voi olla niinkin alhainen kuin 0,5 % eli silloin rahakerroin on 200.

Tässä vaiheessa fiksummat saattavat esittää kysymyksen: "Miksi pankeilla on oikeus luoda rahaa tyhjästä?"

Niin no, jostainhan rahan on tultava. Toki nykyisessä tilanteessa on muutamia ongelmia:

Kuva liittyy, kts. kohta 3

Se johtaa luonnostaan melkoiseen inflaatioon kun rahan tarjonta kasvaa sitä mukaa kun pankit ehtivät uutta rahaa luomaan
Riski pankkien kaatumisesta on suuri, kun niillä ei todellisuudessa yleensä ole mitään keinoja maksaa takaisin kaikkia tallettajien rahoja. Tyypillisessä suomalaisessakaan pankissa ei tarvita kuin neljäsosa tallettajista lyhyen ajan sisällä nostamaan rahansa pankista, ja pankki on historiaa.
Edellisen tilanteen realisoituessa pankille rahansa lainanneiden tallettajien tappiot katetaan veronmaksajien rahoilla (valtio takaa yksityiset talletukset 50 000 euroon asti, jotta pankit voisivat huoletta pyrkiä maksimoimaan omistajiensa voitot ja me kaikki veronmaksajat kantaisimme riskit)
Epäsuhta käytettävän rahan määrässä eri talouden sektoreiden välillä (pankit luovat rahaa tyhjästä, muiden on saatava se asiakkailtaan tai lainattava) ja lukuisiin nopean rikastumisen mahdollisuuksiin.

Lyhyesti

Jos minulla on satanen, ja generoin tyhjästä tonnin jonka sitten lainaan muille ja kerään siitä korkoa, sitä kutsutaan yleensä petokseksi
Jos pankilla on satanen, ja se generoi tyhjästä tonnin jonka sitten lainaa muille ja kerää siitä korkoa, sitä kutsutaan yleisesti yritystoiminnaksi
Jos muulla yrityksellä kuin pankilla on satanen, ja se generoi tyhjästä tonnin jonka sitten lainaa muille ja kerää siitä korkoa, sitä kutsutaan yleisesti petokseksi

Jos joku osaa perustella, miksi pankkien tulee voida generoida rahansa tyhjästä, tehköön sen kommenttiosiossa :)