Profiili

Oma valokuva

Jyväskyläläistynyt IT-alan yrittäjä, kirjanpitäjä, valkokaulusduunari, kauppatieteiden kandidaatti ja tietojärjestelmätieteen opiskelija. Joskus saattaa lipsahtaa myös politiikan puolelle. Huhuista huolimatta en oikeasti ole kokoomusnuori, vaan lähinnä oikeistoliberaali.

Blogin kirjoittaminen on minulle ensisijaisesti keino omien ajatusten järjestelyyn aiheesta jos toisestakin. Erityisesti tekstit keskittyvät verotuksen, opiskelun, talouspolitiikan ja välillä yrittämisen tai sijoittamisenkin ympärille. Kirjanpitäjätaustani ja opintojeni vuoksi niistä aiheista voin kertoa tietävänikin jotakin.

Blogissani ja g+:ssa näkyy silloin tällöin myös yksittäisiä valokuvapäivityksiä, mutta ne julkaisen pääosin firmani nettisivuilla. Valokuvaportfolio löytyy osoitteesta http://portfolio.koskila.netYritykseni nettisivut löytyvät osoitteesta http://site.koskila.net. Mikäli asiat ja jutut joita päivittäin teen oikeasti kiinnostavat, niistäkin löytyy enemmän tietoa omilta nettisivuiltani.

Valokuvaustouhuista lisää myös FB-sivullani: https://www.facebook.com/koskila.net.

25.4.2011

Kuinka vaikeaksi voi kirjan lainaamisen tehdä?

Alunperin mulla oli tämän maanantain tekstiksi kaksi vaihtoehtoa:
  • idealistinen ja hyvin teoreettinen ajatelma maailmasta ilman rahaa, ja miten homma voisi toimia, tai
  • masentunut ja synkkä tylytys edellisten ikäluokkien ja sukupolvien meille jättämästä raiskatusta ja moniongelmaisesta maailmasta
mutta arkisten ongelmien selättämänä päätinkin tilittää katkerasti yliopiston kirjastosta, ja siitä kuinka pienikin tehtävä voidaan muuttaa mahdottomaksi tietotekniikan (ja kelvottoman asiakaspalvelun) avulla.

Sen lisäksi että teksti julkaistaan normaalisti blogissani ja laitan siitä linkin Facebookissa, aion linkata sen oman tiedekuntani, Jyväskylän yliopiston kirjaston ja Tietohallintokeskuksen henkilökunnalle. Ottakoot tämän asiakaspalautteena.


Aloitetaanpa kuitenkin ihan alusta

Tarinani alkaa ajasta noin kuukausi sitten. Tyttöystäväni yritti kuukausi sitten käydä kirjastossa lainaamassa minulle erään teoksen. Annoin kirjan nimen hänelle paperilla, jotta varmasti saisin oikeat materiaalit. Tyrmistys oli suuri, kun kirjaston tiskillä asiakaspalvelija tarjosi hänelle vain "ei-oota" - yliopiston kirjastosta ei siis löydy kurssikirjoja, joita meidät nimenomaisesti lähetettiin sieltä lainaamaan?

Päätin sitten tarttua härkää sarvista, ja surffailin selaimella yliopiston kirjaston nettisivuille. Virhe. Olisin voinut käyttää aikani paremmin esimerkiksi vahtimalla maalin kuivumista naapurin olkkarissa, tai lumikasojen vääjäämätöntä sulamista kadunvarrella.

Lähdin siis koittamaan kirjautumista yliopiston kirjaston järjestelmään. Ensimmäinen tehtävä oli löytää kirjautumissivusto jostain. Googlesta ei hakusanoilla "Jyväskylän yliopiston kirjasto" ainakaan minulla tullut kuin heidän jäätävä tietokantansa näkyville. Jaa niin, ja Wikipedia-artikkeli.

Arvaamalla (tai Wikipedia-artikkelin lähteistä katsomalla) voi toki myös löytää tiensä lopulta kirjaston nettisivuille osoitteeseen https://kirjasto.jyu.fi/. Joo, aika ennalta-arvattavaa, mutta olisi silti kiva jos sivu löytyisi Googlellakin.

Käytän itse yliopiston nettisivuja, kurssitietojärjestelmää, materiaaliplonea ja AD-tiliänikin suomeksi, joten on hiukan hämmentävää että etusivu aukeaa ainakin minulla englanniksi. Ehkä tavoitteena on tukea opiskelijoiden kansainvälistymistä, tai vain häveliäästi koittaa hiukan piilottaa tuonkin laitoksen suomenkielisyyttä. En jaksa tästä suuttua, sivusto ei sentään aukea ruotsiksi...

Mistä puheenollen, sivustoa ei ilmeisesti edes saa ruotsiksi. Kaksikielisessä maassa tämä on aika jalo veto. Hajotkaa siihen, hurrit!


Sivuston oikeasta yläkulmasta löytyy kätevä "log in"-painike, josta kuvittelisi pääsevän kirjautumaan sisälle kirjaston järjestelmiin. Tätä kirjoittaessani sivusto ei vastaa, mutta voin vakuuttaa että normaalisti siitä pääsee kirjautumaan sisälle - muttei kirjaston järjestelmään vaan yliopiston extranettiin. Loogista, eikö? No, tämäkin selvisi kokeilemalla.

Pääsin sitten lopulta Jyväskylän yliopiston kirjaston tietokantaan JYKDOKiin, joka oli itse asiassa Googlen ensimmäinen linkki. Sen kuvaus Googlen indeksissä vaan ei ollut kovin kummoinen, joten se jäi minulta klikkaamatta...


Että näin Jyväskylässä. Hävettää vähän opiskella tässä yliopistossa.

Joka tapauksessa onnistuin lopulta pääsemään käyttämään kirjaston järjestelmää, joka on ulkoasultaan piristävän 90-lukulainen - ehkä siis muodissa jo 2040-luvulla. Ihan tässä tulee nuoruus mieleen. Nuoruus, ja FrontPage Express.

Aineistohakuun pääsee sentään käsiksi jopa kirjautumatta sisälle järjestelmään.

Suuri laiva, siis yliopisto, kääntyy tietenkin hitaasti ja päivittää järjestelmiensä ulkoasua kerran vuosisadassa. Korkeintaan.


Ainutlaatuinen käyttökokemus
Nide numero 34 254. Haluaisin tapetoida
tuolla kansitaiteella huoneeni.
Lähde: ebooknetworking.com

Tein sitten lopulta kyselyn tarvitsemastani teoksesta, mutta sitä ei silloin ollut järjestelmän mukaan hyllyssä. Asetin varauksen kirjaan, jossa minua ennen oli joku jonossa. Hiukan hämmentävästi minun täytyi nimenomaan haluta tietty nide, eikä vain tiettyä teosta - en siis voinut ilmoittaa haluavani lainata mitä tahansa kirjaa nimeltä "Chaffey, Dave / E-Business and e-commerce management - Strategy, implementation and practice" vaan minun täytyi päättää haluavani täsmälleen "Chaffey, Dave / E-Business and e-commerce management - Strategy, implementation and practice, yliopiston kirjaston nide numero 34 254" jolloin en ollut oikeutettu mihinkään muuhun niteeseen, vaan juuri tähän yhteen.

Noh, typerämpikin ymmärtää, että järjestelmä on luotu näin, jotta koodareiden olisi mahdollisimman helppo se tehdä, koska tietenkin tällaisissa asiakkaiden käytössä olevissa järjestelmissä tulee nimenomaan ajatella kehittäjien helppoutta, ei loppukäyttäjien (huomatkaa sarkasmi).

Tein sitten lopulta varauksen, johon en saanut minkäänlaista ilmoitusta "varaus onnistunut" eikä järjestelmä ilmoittanut esimerkiksi sähköpostilla mitään, enkä edes onnistunut kirjaston järjestelmästä löytämään mitään tietoa varaukseni statuksesta. Luotin tietenkin siihen, että kun mitään virheilmoituksia ei varausta tehdessäni tullut, se onnistui.

Sitten muutamaa viikkoa myöhemmin kyllästyin odottamaan, kun mitään tietoa varaukseni tilasta ei ollut tullut. Menin kämppikseni Valtterin kanssa käymään kirjastossa ihan paikan päällä. Ystävällinen kirjastotäti kertoi hiukan huvittuneena, että kyseistä nidettä on hyllyssä vaikka kuinka paljon - ja niinhän niitä olikin. Ihmettelin hiukan, kun varaukseni onnistumisesta ei ollut tullut mitään ilmoitusta. Lainattiin sitten molemmille omat. Jos kirjasto yhden asian on tehnyt hyvin, se on lainauspisteen itsepalvelu: kortti koneeseen, kirja tasolle ja plip, homma on suoritettu.

Marssimme Valtterin kanssa tyytyväisinä kotiin. Aikaa lukea tenttiin oli vielä pari viikkoa. Loppu hyvin, kaikki hyvin?

Ei tietenkään.

Sen kummemmin eräpäivää ajattelematta otin kirjan viikonlopuksi, siis pääsiäiseksi, mukaan Kangasalle, jossa ajattelin kaikessa rauhassa häävalmistelujen ohessa lueskella vielä tenttiä varten. Lauantaina tuli sitten viesti "Ennakkoilmoitus eräpäivästä / Courtesy Notice 23.04.2011". Hetkinen? Eräpäivä 23.4.? Keskellä pääsiäisviikonloppua?


No, kun tarkemmin asiaa pohti, niin kyseessähän oli tietysti viestin lähetyspäivä - siis 23.4., eikä suinkaan eräpäivä. Viestissä, joka varoitti lähestyvästä eräpäivästä, ei siis mainittu kyseistä ajankohtaa laisinkaan. Vähän kuin lähettämissämme hääkutsuissa lukisi "Tervetuloa häihimme 31.1.2011" eikä mitään mainintaa itse hääpäivästä. Hämmennys maximus.

Nyt sitten päätin käydä järjestelmässä uusimassa lainan, ettei tarvitsisi hyvää työpäivää Samcomilla uhrata kirjastossa käyntiin. Taistelin jälleen tieni sisälle kirjaston järjestelmään. Sisäänkirjautumisruudussa "Enter"-nappi ei muuten toimi, vaan täytyy hiirellä klikata OK-nappia. Yliopiston kirjasto onnistuu jälleen poikkeamaan vakiintuneista käytännöistä, mutta ehkä järjestelmän tarkoitus onkin rikkoa rajoja, eikä olla käyttäjäystävällinen?

Navigoin lopulta ihan onnistuneesti "Asiakastiedot"-sivulle, jolta lainatiedotkin löytyvät. Valitsin haluamani niteen, klikkailin "Uusi lainat" ja BAM!


Ei voida uusia. Miksei? EN TIEDÄ. Tämä järjestelmän käyttäjälleen antaman informaation määrä on lähellä aiheuttaa vakavia ylivuotoja muuallakin kuin käyttömuistin puskurissa.

Lähde: www.ragefaces.com
Ennen "Uusi lainat"-napin painamista järjestelmä ei suvaitse kertoa, ettei jotain lainaa voisi uusia. Tähän informaatioon käyttäjä pääsee käsiksi vasta yrittäessään uusimista. Oh joy! Sain muuten huomata, että yli kuukausi sitten tekemäni varaus kirjaan, joka sitten löyty hyllystä, oli vieläkin voimassa. Olin jo sijalla 1! Huisaa, varausta tehdessäni olin sijalla 2 tai 3.

Huomaako kukaan muu tässä epäloogisuutta? Tosiaan, varaamalla niteen kirjaston tietojärjestelmän kautta en vieläkään ole saanut aikaiseksi paitsi ennenaikaista harmaantumista, mutta talsimalla itse paikalle ja hakemalla hyllystä eri niteen mutta täsmälleen saman kirjan jolle olin asettanut varauksen, olen jo ehtinyt lukea sen läpi. Ilmeisesti siis juuri se nide, johon kohdistin aiemmin varaukseni (koska varaukset tosiaan täytyy kohdistaa juuri tiettyyn niteeseen, fuck yeah!) on jätetty palauttamatta, mutta muita niteitä samasta teoksesta on kertynyt melkein riesaksi asti. Hyllyä kollatessani näin niitä 5-6 kappaletta.

Näin kirjasto siis niin sanotusti haistattaa parhaansa mukaan pitkät niille käyttäjille, jotka noudattavat sääntöjä ja hyödyntävät tietotekniikkaa toimissaan, ja tekevät tasan yhden varauksen haluamaansa niteeseen. Ensi kerralla tiedän varata aivan joka ainoaa nidettä yhden kappaleen (siis noin 15 kappaletta samaa kirjaa) ja pitää sormia ristissä, että edes jokin varauksista onnistuisi, ja onnistuneiden varausten kohteista edes joku ilmestyisi kirjastoon siten että voisin sen käydä lainaamassa.

Tai sitten vain MENEN kirjastoon, haen hyllystä kirjan, lainaan sen ja nauran. Nauran kaikille, jotka joutuvat käyttämään tätä paskaa järjestelmää.


Lisähajotusta tarjolla hitaimmille

Järjestelmän kanssa arpoessani meni välillä hetki jolloin en aktiivisesti klikkaillut linkkejä kirjaston sivuilla. Silloin ruutuun ilmestyi vääjäämättä huomioikkuna "Varoitus - istuntosi päättyy pian!" ja nappi "Päivitä istunto." Oi kuinka 90-lukua! Muutamalla ensimmäisellä kerralla yritin jopa tehdä järjestelmälle mieliksi ja klikata nappia, mutta ruutu VÄISTI ensimmäistä yritystäni ihan joka kerta! Toisella painalluksella sitten osuin jo nappiin.


Toisella painalluksella osuin oikeaan kohtaan. Järjestelmä ilmeisesti huomasi tämän, sillä seuraavalla kerralla se ei enää edes varoittanut, vaan kirjasi minut itsestään ulos ja syötti tällaisen ikkunan:



Mitä tästä kaikesta jäi käteen?

  • No, nyt osaan käyttää Jyväskylän yliopiston kirjastoa. Tiedän, että se on huonosti ja käyttäjän silmissä suorastaan typerästi ja epäreilusti toteutettu.
  • Kirjan laina erääntyy huomenna eikä sitä pysty siirtämään enkä tiedä miksi.
  • Minulla on varaus samaan kirjaan jonka joudun huomenna palauttamaan, olen jonossa sijalla yksi ja luultavasti myös sen niteen varaus erääntyy huomenna. Toisaalta, en kyllä laskisi liikaa tämän kortin varaan...
  • Säälin niitä jotka joutuvat opiskelujensa vuoksi asioimaan kirjastossa.
  • http://lh5.ggpht.com/_JkaiGDJIxR4/TEifq6RF2zI/AAAAAAAAAOo/lU1mFGm2-AA/rage.jpg


PS. Lue myös jatko-osa: http://koskila.blogspot.com/2011/05/library.html
Suhtautumiseni kirjastoihin jatkossa.
Lähde: naurunappula




18.4.2011

Bachelor party? I has it.

Tästä tuli nyt sitten hiukan kuvapitoisempi blogipäivitys, mutta kuvathan kertovat enemmän kuin tuhat sanaa ja mitäs näitä muita kliseitä nyt on...

Mutta niin. Lauantaina oli sitten munkin polttarit, eli vielä ihan hyvissä ajoin. En voi sanoa ettenkö olisi jotain aavistanut, mutta siitä huolimatta hämmästyin suuresti seisoskellessani keittiössä ilman paitaa pelkät shortsit jalassa kun huoneeseen pelmahtivat kaukaa Ähtäristä asti vanhat kaverini Mikko ja Marko.

Valmistautuminen päivän koettelemuksiin alkoi pienellä herkuttelulla ihan kotosalla. Päiväksi oli varattu kaikennäköisiä herkkuja, lähinnä siis useampaa erilaista energiajuomaa... Ohessa minut puettiin asiaankuuluvasti silinterihattuun, puvuntakkiin (jonka alla ei mitään), huomioliiveihin jossa coolface, kahteen tonttulakkiin kaulan ympärillä, Valtterin löytöretkeilijäshortseihin ja sandaaleihin.

Ensimmäiseksi tehtäväkseni annettiin lähteä tekemään viime tingan vaalityötä Suomen Elitistiselle puolueelle uuden henkilöllisyyden turvin, ja samalla kerätä poliittisen toiminnan ärsyttämiltä kansalaisilta naimavinkkejä, joita vihkoon sitten kertyikin pitkä lista. Iskuryhmäämme liittyi tässä vaiheessa mukaan myös jyväskyläläinen sähkömies-hautausurakoitsija Sami.


Tekemässä politiikkaa. Mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan.


Etsimässä uusia uhreja.


Opastamassa liberaaleja.




Hämmentämässä vihreitä.

Otin erityisesti tähtäimeeni kansalaisia ahdistelevia vaalityön tekijöitä ja feissareita, mikä osoittautui menestyksekkääksi strategiaksi. Pitkän päivän ajan muille ihmisille politiikkaa jakaneet ihmiset olivat helppoja maaleja eivätkä jaksaneet laittaa merkittävissä määrin vastaan, ja niin Elitistipuolue saikin merkittävää kannatusta. Tai ainakin tsemppausta ja sääliviä katseita..


Elitistipuolueen agenda, politiikan ilosanoma. Voittaa jopa Vapauspuolueen, ehkä.

Erityisesti vassareihin tuntui purevan puolueeni sanoma, mutta lopulta jokainen lähestymämme kansalainen otti asian huumorilla. Yksi kaksimetrinen kirvesmies näytti ensin haluavan muiluttaa meidät länsirajalle, mutta purskahti lopulta pitkän synkistelyn jälkeen nauruun - ehkä syvän sisäisen kamppailun päätteeksi?

Hetken aikaa ehdin kierroksemme aikana tehdä SDP:nkin vaalityötä. Sillä välin kun keltaliivinen uhrini kirjoitteli naimavinkkejä vihkooni, lähdin tarjoamaan demareiden suklaamunia ja vaalimainoksia lähiseudun ihmisille. Suklaamunat kelpasivat, mainokset eivät.

Vaikka poliittinen menestys ehkä antoi hiukan odottaa itseään, vinkkejä avioliittoon - siis naimavinkkejä - kertyi runsaasti. Tässä muutama helmi:

  • Ennen avioliittoa kannattaa nostaa rahat pankista ja piilottaa ne yöllä syvään kuoppaan. (28-vuotias automekaanikko)
  • Muista olla kiltti. (13-vuotias maahanmuuttajapoika)
  • Älä kosta kun muija pettää, vaan jätä se suoraan. (28-vuotias pirinisti)
  • Kun seurustelee tarpeeksi pitkään, on seurustellut ihan tarpeeksi. (62-vuotias eläkeläismuori)
  • Äänestäkää vasemmistoliittoa. (Tero Toivanen, Vas)
  • Hommaa iso perhe niin saadaan paljon uusia veronmaksajia. (35-vuotias perheenäiti, KD)
  • Valikoivalla kuulolla pärjää... (35-vuotias mies)
  • Nälkä lähtee syömällä, akka juomalla. (24-vuotias insinööriopiskelijamies)
  • Vaimon mielipiteet on aina otettava huomioon, paitsi jos on itse 110-prosenttisen varma, mutta silloinkin pitää olla samaa mieltä kuin vaimo. (32-vuotias mies)
  • Anna aina periksi. (23-vuotias opiskelijanainen)
  • Ei kompromisseja, älä koskaan anna periksi. (26-vuotias opiskelijanainen)
  • Muista viedä roskat. (21-vuotias opiskelija)
Näillä eväillä onneen?



Kun viattomia kansalaisia oli hämmennetty vaalipropagandalla tarpeeksi, poikkesimme pelaamassa pari erää bilistä. Mikon ja Markon sentään vaivoin voitin, mutta Valtteria vastaan odotti rökäletappio. Selkeästi tuurilaji on kyseessä.

"Ai miten niin? Ainahan mä pelaan bilistä huomioliivit päällä.."



Sitten olikin jo aika syödä! Kävimme nopeasti kämpillä jossa vaihdoin vähän normaalimmat vaatteet päälle, ja jatkoimme Gringos Locosiin. Vähän TexMex-henkinen ravintola ei ole kalleimmasta päästä, mutta ruoka on erinomaisen hyvää ja tunnelma mukava.




Kun oltiin saatu syötyä, suunnattiin pienen kotiseutukierroksen kautta Äänekoskelle, jossa sitten saunottiin Valtterin porukoilla antaumuksella. Saunomisen ohessa hoidettiin vanha Keski-Suomalainen kansanperinne, eli Sulhasselkäsaunakin pois alta...




Tässä kuvassa siis se sulhasselkäsauna, vai tuliko yllätyksenä?




Täytyy sanoa, että oli parhaat ja rennoimmat polttarit ikinä! Kiitokset Mikolle ja Markolle, ja erityisesti Valtterille joka kantoi päävastuun tapahtuman järkkäämisestä! :)

Valtteri.

11.4.2011

Avoin vastine Hannu Tiaiselle - paskaduuni on asenneongelma

Yleensä en jaksa innostua maailmaa yksisilmäisesti katsovien ihmisten tunteenpurkauksista netissä, mutta nyt teen poikkeuksen. Alkuperäisen kirjoituksen voi lukea täältä: http://hannu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/68363-paskatyot-on-paskatoita-ja-silla-siisti

Olkoon tämä avoin vastaus Hannu Tiaisen erinomaisen viihdyttävään kirjoitukseen.


4.4.2011

Alkuvuoden sijoituspettymykset

Pitkästä aikaa voisin kirjoitella jotain myös sijoittamisesta. Alkuvuosi on ollut salkussani melko vauhdikasta aikaa, sillä heiluriliike on ollut armotonta.


Kyl se joskus hajottaa.
Alkuvuonna olen hyvän alun jälkeen hiukan hävinnyt vertailuindeksilleni, mutta se menee onneksi lähinnä verojen piikkiin - indeksi ei maksa osingoistaan pääomatuloveroa toisin kuin minä.

Ensimmäinen kvartaali on ollut Helsingin pörssin kiihkeimmän osinkokauden vuoksi pientä osinkojen perässä juoksua. Niitä onkin salkkuuni tippunut kohtuullisen mukavaa tahtia.

Altrian kvartaaliosinko oli parikymppiä, Panostajalta vähän enemmän, Digia maksoi jo yli tuplat enemmän ja Wärtsilä vielä muhkeammin. Salkun arvoa nämä eivät ole päässeet nostamaan, kun Altriaa lukuunottamatta yhtiöt ovat heti dipanneet jotakuinkin osingon arvon verran.

Wärtsilän lisäksi edellisen kirjoituksen jälkeen olen hankkinut salkkuuni Okmeticia, Orionia ja TeliaSoneraa - kaikki kovia osingonmaksajia. Orion on pienestä osinkodipistä huolimatta jotakuinkin ostohinnassaan, osinko tippuu salkkuun vasta viikon kuluttua. TeliaSoneran osingon irtoamispäivä on vasta Torstaina ja odotan jännityksellä mitä Ruotsin valtio tänä vuonna keksii muiden omistajien riemuksi... Yhtiössä on kuitenkin kasvupotentiaalia, mitä salkkuni toisessa operaattorissa Elisassa ei juuri ole. Molemmat ovat kuitenkin tunnollisia osingonmaksajia :)

Okmeticin osingon täsmäytyspäivä on perjantaina. Odotan järkyttävää osinkodippiä, mutta pidetään nyt kuitenkin sormet ristissä.


Yllättävän pettymys.
Pettymyksiä ja huonoja suorituksia

Alkuvuoden suurimpiin pettymyksiin kuuluu - tietenkin - Nokia. Kaupankäyntikulujen välttämiseksi ja osinkoa odotellessa annoin osakkeen muhia salkussa, mutta kyllä yli 20% dippi hetkessä pisti miettimään.

Toinen mokoma tuli vielä Digiasta, joka seurasi turhan uskollisesti Noksun dippiä. Näiden kahden osakkeen painoarvo salkustani oli noin 15%, mutta heikon kurssikehityksen vuoksi se on nyt painunut reiluun kymmeneen prosenttiin.

Pieni pettymys oli myöskin Wärtsilä, jonka ennakoin splitin vuoksi reagoivan normaalia loivemmalla laskulla osingon irtoamiseen, mutta joka saikin splitistä syyn laskea lisää (??). Kuka noita markkinoita ymmärtää.. Tasaisen varman nousunsa vuoksi osake on kuitenkin jo jotakuinkin ostohinnassaan - täytyy katsoa josko myyn sen pian pois.

Salkkuni on nyt koottu paitsi omilla säästöillä, myös opintolainalla ja Marin rahoilla joille hän ei keksinyt parempaa käyttöä kuin antaa minulle hassattavaksi. Tällöin sijoitetusta pääomasta:

  • 70,55 % on omaa rahaa
  • 18,93 % on opintolainaa
  • 10,52 % on Marin rahoja.

Noh, se siitä tällä erää. Ensi kerralla kirjoittelen sitten verovähennyksistä, ja miten hajottava ja perinjuurin typerä asia ne ovat... Kuva liittyy. Kind of.