Profiili

Oma valokuva

Helsinkiläistynyt ex-Jyväskyläläinen IT-alan yrittäjä, kirjanpitäjä, valkokaulusduunari, kauppatieteiden maisteri ja tietojärjestelmätieteen tohtoriopiskelija. Joskus saattaa lipsahtaa myös politiikan puolelle. Huhuista huolimatta en oikeasti ole kokoomusnuori, vaan lähinnä oikeistoliberaali.

Blogin kirjoittaminen on minulle ensisijaisesti keino omien ajatusten järjestelyyn aiheesta jos toisestakin. Erityisesti tekstit keskittyvät verotuksen, opiskelun, talouspolitiikan ja välillä yrittämisen tai sijoittamisenkin ympärille. Kirjanpitäjätaustani ja opintojeni vuoksi niistä aiheista voin kertoa tietävänikin jotakin.

Muita linkkejä
Yritykseni nettisivut löytyvät osoitteesta https://www.koskila.net. Mikäli asiat ja jutut joita päivittäin teen oikeasti kiinnostavat, niistäkin löytyy enemmän tietoa omilta nettisivuiltani.

30.5.2011

Yksityisautoilu - luksusta vai välttämättömyys?

Yksityisautoilun tarpeellisuutta ruotiva blogiteksti olisi varmaan paras aloittaa toteamalla yksinkertaisesti, että autot nyt vaan on välttämättömiä ja suurinpiirtein sananvapauteen verrattavissa oleva perusoikeus. Jääköön tällä kertaa, sillä auto saattaa joissain tapauksissa olla tarpeeton keksintö - jos asuu työpaikkansa vieressä eikä halua nähdä niitä sukulaisia tai tuttuja, jotka asuvat muualla kuin jonkin Suomen noin kymmenestä suurimmasta kaupungista lähettyvillä. Samoin autolliset kaverit auttavat pitkälle, jolloin heitä hyödyntämällä voi myös pärjätä itse ilman autoa.

Okei, mutta joka tapauksessa hyvin suuri osa suomalaisista tarvitsee itse autoa, ja vielä suurempi osa - itse asiassa aivan joka ainut suomalainen - hyötyy yksityisautoilusta. Raflaava väite? Ei, vaan simppeli fakta.

23.5.2011

Metsästä tuottoa

Tämä teksti on jatkoa aiemmalle kirjoitukselleni Metsän omistamisen sietämätön hyväntekeväisyys.

Käyn läpi pari mahdollista tapaa saada hyötyä ja jopa tuottoa metsästä (kyllä - se on kuin onkin mahdollista!), mukana on jopa pientä sijoitusvinkkiä :)


16.5.2011

Metsän omistamisen sietämätön hyväntekeväisyys

Metsätaloutta omakohtaisesti koettuna.
TieKuvat Marin ottamia.
Tiedoksi: toisin kuin aiemmin arvelin, ainakaan kaikki kommentit eivät ole palanneet, bloggerin feedi ei itselläni toimi ja sivusto ei toimi välillä. Saa nähdä saako ylläpito korjattua ongelmia sittenkään...

Mutta nyt aiheeseen.
- - -

Metsänomistus on Suomessa asia joka jakaa mielipiteitä. Oma, rehellinen ja verraten harkittu mielipiteeni on, että metsän omistaminen Suomessa on lähinnä typerää ja yleensä vielä taloudellisesti kannattamatontakin.

Olen monesti hajoillut tilitoimistossa työskennellessäni Suomen metsäverotukseen, ja lisäksi nähnyt mitä on omistaa kohtuullinen määrä metsää sillä isäni on metsänomistaja. Lisäksi minua kiinnostavat (ja hajottavat) monet poliittiset metsään liittyvät kiistakapulat kuten metsän kiinteistövero (jota sivuan aiemmassa blogitekstissänikin), Natura 2000 -hanke (ja siihen liittyvät metsän pakkolunastukset tai -suojelut), jokamiehenoikeudet ja niiden soveltaminen käytäntöön ja monet muut suuria tunteita herättävät aiheet.

Tilitoimistossa työskennellessäni olen joskus miettinyt, onko suomalaisten poliitikkojen tarkoitus todellakin tappaa yksityinen metsänomistus ja saada keskitettyä metsät valtion ja muutamien suuryritysten haltuun. Viimeistään metsän kiinteistövero olisi aika suuri loikka yksityisen omistamisen hankaloittamiseksi, ja sitä paitsi muutenkin askel taaksepäin - vastahan Suomessa joitain vuosia sitten luovuttiin varallisuusveroluontoisesta metsän pinta-alaverotuksesta ja siirryttiin puun myyntiverotukseen. Kiinteistöveron ulottaminen metsämaahan tarkoittaisi siis metsän tuplaverotusta - ensin verotetaan metsästä varallisuutena ja sitten jos sieltä jotain tuloa onnistuu saamaan, siitä menee vielä päälle myyntivero. Tämä tekisi metsänomistamisen sijoitus- tai elannonhankkimismielessä kerrassaan typeräksi - paitsi valtiolle. Jo nyt metsä on sijoituskohteena hankala, kun koskaan ei voi tietää mitä poliitikot päättävät sen verotuksesta, tai josko kalliilla ostettu metsä lunastetaan liito-oravien suojelua varten pilkkahinnalla.

Metsän hankkiminen rahallinen hyöty mielessä on jo nyt aika riskipeliä. Ostajien maksama hinta puulle on todella suuria kauppoja lukuunottamatta aika tarkasti saman kokoinen, kuin korjuu+uudistamiskustannukset yhteensä - metsänomistaja ei siis juuri hyödy metsäkaupoista rahallisesti, mutta saa hyvän mielen työllistettyään moto-kuskin puunkeruuseen, kaivurikuskin laikuttamiseen ja pari kaveria taimien istuttamiseen. Vähäisestä myyntivoitostaan hän saa vielä maksaa veroja melkein kolmanneksen. Hänen omistamallaan metsämaalla taas ei juuri ole arvoa, paitsi perintö-, lahja- ja mahdollisessa tulevaisuuden kiinteistöverotuksessa, jossa ne arvostetaan potentiaalisina järvenrantatontteina joilta löytyy öljylähde ja timantteja, tietenkin.


Verottajalta vielä lisäpotkua - lähinnä päähän

Suomessa kaikki metsätalouden tulo normaalisti lasketaan pääomatuloksi. Siispä jopa tilanteessa, jossa eläkeläisisäntä tekee hartiavoimin niska limassa töitä saadakseen metsästä vähän koivuklapia myyntiin kesämökkiläisille ja siten lisätuloa kansaneläkkeensä kaveriksi, maksaa hän 28 % veroa kaikesta tulosta mitä saa raavittua kasaan. Ansiotulon veroprosentti eläketulon ollessa noin 10 000 € / v olisi alle 10 %. Verratkaapa tätä vielä vaikkapa passiiviseen osakeomistukseen, jossa jopa satojen tuhansien eurojen osingoista maksetaan aina vain 19.6 % veroa...

Kuvassa mainitsemani eläkeläinen. Auton vakuutukset eivät olleet edes vähennyskelpoisia...

Myös jo aiemmin mainittu puun myyntiverotus on Suomessa kerrassaan herkullista. Seuraavassa taulukko erilaisista puun myyntiin sovellettavista ennakonpidätysprosenteista, joita esimerkiksi viime vuoden veroilmoitusta tehtäessä on täytynyt miettiä:
Puukaupan tekoajankohta ---------- vero --- kaupan tyyppi
  • ennen 1.4.2008 ---------------- 19 % -- (pystykauppa)
  • ennen 1.4.2008 ---------------- 13 % -- (hankintakauppa)
  • 1.4.2008 – 31.12.2009 ------ 10 % -- (pystykauppa)
  • 1.4.2008 – 31.12.2009 -------  7 % -- (hankintakauppa)
  • 1.1.2010 – 31.12.2010 ------ 15 % -- (pystykauppa)
  • 1.1.2010 – 31.12.2010 ------ 10 % -- (hankintakauppa)

Koska puukauppojen maksut voivat venyä kaupan tekoajankohdasta eteenpäin helposti 2-3 vuotta, yhden ainoan vuoden verotuksessa voi olla veroja viidellä eri veroprosentilla ja kahdella eri myyntitavalla. Ainut tapa tietää oikea veroprosentti (ja siten saada laskettua verotus oikein) on täsmätä kaupantekoajankohta ylläolevaan taulukkoon ja muistaa kaikista kaupoistaan, olivatko ne pysty- vai hankintakauppoja.

Muuten, opas metsätalouden veroilmoituksen, siis 2C-lomakkeen täyttöön löytyy täältä (pdf). Se on 11 sivua pitkä, ja kyseessä ei siis ole minkään valtakunnan verotusohje vaan ainoastaan yhden ainoan lomakkeen täyttöohjeet. Mahdolliset liitetietolomakkeet ovat vielä erikseen.


Metsän omistaminen pähkinänkuoressa

Typerää ja/tai hyväntekeväisyyttä.

Vähän laajemmin selitettynä:
Usein melko työläs, ja ainakin suunnittelua ja valvontaa vaativa tulonlähde joka on Suomessa verotuksellisesti niputettu yhteen tilin saldolle maksettavan koron, osakkeille maksettavien osinkojen ja osuuspääoman koron kanssa - siis samaan settiin äärimmäisen passiivisten tulonlähteiden kanssa. Mitä muuta omistamisen muotoa potkitaan Suomessa päähän näin pahasti verotuksen tasolla? 2C-lomake on loppujen lopuksi aika kevyt täyttää, jos liitetietoja ei ole (löytyy tästä (pdf)), mutta mitä jos vastaavaa vaadittaisiin esimerkiksi jokaiselta tilinomistajalta, riippumatta siitä onko vuoden aikana saanut korkotuloja tililleen vai ei?



- - -

Ensi maanantaiksi koitan keksiä jonkun tavan saada metsästä jotain tuottoa ja muotoilla siitä vielä järkevän blogitekstin. Wish me luck.

EDIT: Ja tässä siis linkki tuohon seuraavaan blogitekstiin: Metsästä tuottoa.

14.5.2011

Teknisiä vaikeuksia

Keskiiviikosta alkaen blogini on ollut välillä saavuttamattomissa, välillä kommentteja ei ole voinut kirjoittaa, välillä mikään linkki ei ole toiminut, bloggerin tapahtumalistaus ei ole näyttänyt minua ja suurimman osan ajasta en ole voinut itse kirjoittaa blogiini mitään. Ongelmat ovat koko blogger-palvelun laajuisia, ja niistä löytyy lisää tietoa osoitteesta: http://status.blogger.com/. Osa kommenteista puuttuu vieläkin mutta palautunee viikonlopun kuluessa näkyviin.

Pahoittelen kaikkien vierailijoiden puolesta. Maanantaina palataan asiaan uuden kirjoituksen puitteissa :)

9.5.2011

Sotimisesta opintopisteitä?

Tällä viikolla vaihdan uusiin aiheisiin suuren suosion saaneiden kirjastoa käsittelevien kirjoitusteni jälkeen. Lue ne seuraavista linkeistä:




Taannoin Dumpin sähköpostilistalta tuli hallituksen kokouksen pöytäkirja, jossa käsiteltiin lyhyesti kopo-, eli koulutuspoliittisia asioita seuraavasti:
AUK- ja RUK-suorituksista saa opintopisteitä vähintään arvosanalla ”hyvä”
olevaa todistusta vastaan. AUK:sta 5 op ja RUK:sta 8 op.
Kyseessähän on siis tiedekuntaneuvoston hiljattain tekemä päätös varusmiespalveluksen aikana saadun johtajakoulutuksen hyväksiluvusta. Dumpin listan lisäksi yliopiston tiedotuslistalta tuli jotain infoa asiasta, joskaan en tähän hätään sitä mailia enää löytänyt. Viestissä kuitenkin mainittiin, että reserviupseeri- tai aliupseerikoulun lisäksi muusta soveltuvasta varusmiespalveluksen aikaisesta koulutuksesta voi saada muutaman nopan lisää, ja että lisätietoa on tulossa myöhemmin.

Arvatkaa kummalle on tiedossa ekstranoppia?
Lähde: gtfo.ro
Mahdollisuus saada vielä lisäpisteitä soveltuvasta erikoiskoulutuksesta on kieltämättä houkutteleva. Ainakin monet esikunnassa tai viestijoukoissa varusmiespalveluksensa viettäneet toivottanevat mahdolliset ekstranopat tervetulleiksi.


Pitkäaikaisen polemiikin kohde


Varusmiespalveluksen aikaisen johtajakoulutuksen ja -kokemuksen hyväksiluvusta on opiskelijapiireissä ollut keskustelua jo pitkään. Muutamat ovat elätelleet jopa toiveita reserviupseerikoulutuksen hyväksilukemista johtamisen sivuaineena - siis kokonaisena 30 opintopisteen aineopintokokonaisuutena. Monilla rukin käyneillä 14-viikkoisen (AUK I mukaanluettuna tietysti 21-viikkoisen) johtajakoulutuksen lisäksi kokemusta erilaisissa vastuutehtävissä tai eri joukkojen vanhimpana on voinut kertyä runsaastikin - johtajakauden aikana osa varusmiehistä voi päästä johtamaan satoja alaisia parin viikon mittaisissa harjoituksissa, joissa kalustoa on miljoonien eurojen edestä, ja ainakin ilmavoimissa nakkeja yksikön valvojaksi tai oppilasjohtajaksi (tai vastaavaksi) oli jaossa vähän väliä.

Rajanveto on aina hankala asia. Syrjitäänkö tässä nyt naisia, jotka harvoin suorittavat asepalveluksen ja siten harvoin saavat mahdollisuutta hakea johtajakoulutuksen hyväksilukua? Tai siviilipalveluksen suorittaneita, jotka ovat uhranneet elämästään (tavallaan...) jopa pidemmän ajan kuin intin käyneet, mutta eivät saa siitä hyväksilukua?

Toisaalta on ehkä perusteltuakin että jopa yliopistomaailma tunnustaa varusmiespalveluksen aikaisen johtajakoulutuksen ja erityisesti -kokemuksen arvon. Ilmavoimien reserviupseerikoulussa opetus (ainakin näin jälkeenpäin ajatellen) oli itse asiassa melkein laadukasta, ja varsinkin yliopiston johtamisopintoihin yhdistettynä niin sanotusti teki järkeä. Johtamisen peruskurssilla Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa jopa käsiteltiin erään Ilmasotakoulun tutkijan teoriaa, minkä katson puolustusvoimien alaiselle laitokselle erinomaiseksi suoritukseksi.

Havaintokuva intin johtajakoulutuksesta.
Lähde: mil.fi
Lisäksi olen tyytyväinen siitä, ettei vuosi intissä ehkä mennytkään aivan hukkaan. Maanpuolustustahdon se ehkä tappoi, ja onnistui synnyttämään pysyvän herravihan ja epäluulon Suomen valtiota kohtaan, mutta jos siitä hyötyi edes muutaman opintopisteen... Toki opintopistettä kohden laskettu palvelustuntimäärä karkaa täysin käsistä, mutta eihän intti ole vain opiskelua, vaan myös kiirettä ja odottelua varten.

Henkilökohtaisesti olen toki tyytyväinen siihen, että IT-tiedekunta saa (lopulta) selkeät ohjeet varusmiespalveluksen aikana saadun johtajakoulutuksen hyväksilukemisesta. Jos niitä tähän asti on ollut, en ole niihin törmännyt, ja erään reserviupseerikurssitoverini mukaan tiedekunta ei aiemmin ole lukenut mitään varusmiespalveluksesta hyväksi. Humanoid.. tai siis humanistisella tiedekunnalla on olemassa linjaukset hyväksiluvuista - hyvä että nyt meilläkin. Parasta on, että asiasta vielä tiedotetaankin kohtalaisesti. Opintopisteet eivät itselleni erityisesti ole tarpeen, mutta silti tervetulleita.